Koira oli tappaa lapseni
Olimme lähdössä kouluikäisen lapseni kanssa ystäväni luota kun hänen laumanvartijakoira hyökkäsi varoittamatta lapseni kimppuun. Tämän jälkeen hyökkäykseen osallistui myös toinen saman rotuinen koira. Ystäväni ei pystynyt auttamaan sillä hän piteli kolmatta koiraa ja hänen kouluikäinen lapsensa ei ollut tarpeeksi vahva pitelemään koiraa. Sain hyökkääjä koiran kiinni mutta se oli liian vahva ja onnistui irrottautumaan otteestani joka kerta. Koiran kaadettua lapseni maahan hyökkäsi se niskaan kiinni, oman koira kokemukseni mukaan tappamistarkoituksessa. (Omistamme itse vahva rotuisia koiria). Lopulta sain lapseni työnnettyä autoon turvaan.
Selvisimme molemmat muutamalla puremalla, kasapäin mustelmia ja nirhaumia. Fyysinen puoli on kovaa vauhtia parantumassa. Kävimme heti seuraavan päivänä psykologin juttusilla ja poika jatkaa hänen luona käymistä niin kauan kuin on tarve.
Tapahtunut ei ole vaikuttanut suhteeseeni omien koirien kanssa, eikä ainakaan näkyvästi lapsellanikaan.
Aluksi syyllistin itseäni siitä etten pystynyt suojelemaan lastani tällaiselta lopulta minut saatiin ymmärtämään että onnistuin suojelemaan ettei tämän pahempaa sattunut.
Miten minä äitinä selviän tästä? En haluaisi päästää lasta viereltäni. Pelkään koko sen ajan kun hän on koulussa. Kun lapsi on kotona mietin mitä olisi voinut tapahtua ja kun hän on poissa (koulussa) mietin mitä voisi tapahtua.😭
Ikävä tilanne tosiaan, mutta lapsen on silti saatava olla lapsi. "Hössöttäminen", ylisuojelevuus yms. mitä luultavimmin aiheuttavat ongelmia vanhemmalla iällä, lapsi saattaa jopa muuttua katkeraksi ylisuojelevaa vanhempaa kohtaan (itselläni on tämä tilanne, näennäisesti tullaan äidin kanssa oikein hyvin toimeen, mutta en kerro hänelle mitään ellei ole aivan pakko - ts. en ole siinä tilanteessa, että muuta keinoa ei ole kuin kertoa ja pyytää apua).
Kuulostaa siltä, että koska poikasi on jo keskusteluavun piirissä, sinunkin kannattaisi pyytää päästä keskustelemaan asiasta, jossa saisit purkaa mieltäsi ja ajatuksiasi ja voisit työstää omaa tapaasi toimia lapsen kanssa sekä muuttaa tällaisen traumaattisen tilanteen vuoksi syntynyttä ajatusmallia.
Kiitos vastauksesta.
Neuvoisitko minua ottamaan yhteyttä psykologiin/psykiatriin/ minne?
Tässä oli kyseessä koulupsykologi jonka luona kävimme yhdessä kerran ja lapsi jatkaa säännöllisiä tapaamisia itsekseen.
En mielelläni lähde selvittämään omaa tilannettani samaa kautta..
pennylane, pahoittelut tapahtuneesta!
Terveyskeskuksen kautta pitäisi päästä ainakin psyykeen erikoistuneen sairaanhoitajan juttusille ja tarvittaessa sitä kautta muuallekin. Yksityisellä puolella tietysti on terapeutteja ja psykologeja tarjolla myös.