Voisinpa halata sinua - tottakai tunnet olosi yksinäiseksi, sinähän olet joukon ainoa aikuinen ja aikuinenkin kaipaa tukea ja ymmärrystä. On niin väärin, että mies asettaa lapset pelinappuloiksi elämäänsä. Eihän hän ajattele muuta kuin itseään. Sinä ajattelet lapsia ja heidän parastaan mutta jonkun pitäisi ajatella myös sinun jaksamistasi. Toivottavasti saat tänne kirjoittamisesta vähän tukea, jotta pystyt näkemään elämässä vielä mahdollisuuksia. Helppoa ei ole sovittaa isoa lapsijoukkoa yhteen uuden elämänkumppanin kanssa, mutta väittäisin että ei se mahdotontakaan ole. Onko paikkakunnallasi Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitajia, voisitko saada heidän avullaan vähän omaa aikaa silloin tällöin? Oma aika, vaikka vähäinenkin, on sinulle todella tarpeen - ennen kaikkea niin, että et joudu olemaan silloin huolissasi lastesi hyvinvoinnista vaan voit hetkeksi päästää irti 'äitivaihteesta'.

Todella, aika harkita tapaamisten tarpeellisuutta, ota yhteys sosiaalitoimistoon. Luulisin, ettei exän uudella ole minkäälaista hinkua ottaa lapsia luokseen. Monta kertaa kuvitellaan, että kun on lapsia, saadaan kaikki mahdolliset sosiaaliset etuudet ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, eikä muisteta/ajatella, että lapsista on menoja, vaatteet on oltava ja syötävä joka päivä.
..ja sitten samalla kertaa kyselet tuetuista lomista, vaikka koko porukalle ja muista mahdollisuuksista, saada sinulle muutama vapaapäivä. MLL:lla on myös lastenhoitoapua.
Tälläisissä tapauksissa toivoisi, että sukulaisia olisi lähellä ja heihin voisi edes hiukan turvautua. Se on "helinää ja helskettä" kuuden lapsen kanssa, mutta aika kuluu ja isommat voi jo katsoa pienempien perään.
Hyvin pieniä juttuja voi koko porukalla tehdä, eikä tarvitse kauaskaan lähteä, mutta jokaisen on oltava "säännöistä" selvillä, ettei lapsia tarvitse joka paikassa "haravoida" kasaan ja ääni käheänä kiljua heille ohjeita.
Mutta, älä hautaudu kotiin, etsi ystäviä, maailmasi on kohta niin pieni, ettet sovi siinä edes itse pyörähtämään.

Kiitos vastauksista! Viime yö meni valvoessa ja tilanteen päivittämisessä omassa päässä. Jossain vaiheessa mietin kyllä yhteyden ottamista sosiaalitoimistoon, mutta mitäpä keinoja heillä minua varten olisi.

Oikeastaan olen tavallaan iloinen, ettei lasten tarvitse mennä isänsä luokse juomista katselemaan ja valvomaan öitä riitojen keskelle. Oli muuten hyvä huomio, että lapet kasvaa...sitä olen miettinyt itsekin. Uskallan jo jättää nuorimman lapsen vanhimman teini-ikäisen hoitoon, että pääsen muutaman kerran viikossa lenkille ja vaikkapa kaupungille ostoksille. Hän hoitaa mielellään, kun saa siitä mukavasti taskurahaa.

Eniten ehkä kuitenkin harmittaa se omien vapaiden menetys. Sukulaisia ei ole ja ystävät ovat kaikki perheellisiä, joten hoitopaikkaa yön yli ei ole. Maksullisia hoitajiakin käytän joskus kun tarve vaatii, mutta aika paljon mun elämä kuitenkin kodin ympärillä pyörii.

Joskus avioeron loppuvaiheissa vaivuin masennuksen syövereihin ja sinne en halua takaisin enään. Olenhan saanut elää koko viime vuoden sanoisinpa elämäni onnellisinta aikaa. Ei ole ollut yhtään riitaa, ei itkua, valheita, eikä pahaa mieltä. Kyllä kai olen valmis pari vapaapäivää uhraamaan. Eihän mun elämä periaatteessa muutu tästä mihinkään. Voin elää sitä hyvää arkea lasten kanssa mitä ollaan nyt todella saatukin elää.

Ja sitten kun loma loppuu ja palaan töihin, niin sitä irtiottoa kotiympyröistä tulee ihan väkisin. Sillon viikonloput lasten kanssa on yhtä rentouttavia kuin yksinkin. Vaikka eihän se sitä kumppanin kaipuuta poista. Olenhan vasta 40 ja en haluaisi olla loppuelämääni yksin.

Ei poista kumppanin kaipuuta, mutta jotenkin tuntuu, että nämä vaikeat ajat antavat sinulle aikaa katsoa ympärillesi, ettet siinä kaipuussasi sotkeudu johonkin " kunhan nyt joku on"-tyyppiin. Joskus hän tulee vastaan ja siinä ei auta maamme-laulutkaan. Varmasti, kohtapuoliin teini-ikänen pystyy jo nuorimman kanssa olemaan yön ylikin, joskus vuonna öljylamppu ja perunanuija, lapsenvahdit oli paljon nuorempiakin, joten voit ihan puhtaalla omalla tunnolla joskus, jossakin kävästä.
Vaikka lapsia on monta, niin ei äidin tarvitse elämäänsä ja omia tarpeitaan unohtaa.

🙂🌻 Kiitos helemi...ja iso rutistus sinulle!
Tuntuu niin hyvältä lukea tervehenkistä tekstiäsi. Olet ollut suurena tukena minulle.
Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi
- ystäväsi ruuth🙂🌻

Kiitos.
Toivon todella, että huominen on eilistä parempi, meille kaikille.
🙂🌻...helemi

Heippa Ruuth..🙂🌻
Minulla oli aivan samanlainen tapaus avioeron kanssa, mies ei pitänyt kiinni lasten tapaamisoikeuksista joten nekin vapaat viikonloput jäivät MUT olen viettänyt onnellista aikaa kahden lapseni kanssa viimeisen vuoden. Ex mieheni soittelee mutta en vastaa aina puheluihin koska sieltä tulee jos jonkinlaista tekstiä.
Ja sekin vielä et kyllä se oikea mies vastaan tulee sieltä sullekin niin kävi myös minulle nyt menneenä kesänä, jalat lähti alta ja pää pyörällä eikä siinä auttanut maamme laulukaan😋
Eikun rinta rottingille, pää pystyyn ja hymyä huuleen kyllä me mimmit vielä elämästä kiinni saadaan..hyvää syksyn jatkoa sinulle ja lapsillesi🙂👍

Semmosta... Tässäpä viimeisimmät juonenkäänteet. Ex ei edelleenkään ole käynyt katsomassa lapsiaan ja unohti kahden vanhemman synttäritkin. Soitti tosin viikko synttäreiden jälkeen ja lupasi toiselle rahaa ja toiselle lahjan, mutta mitään ei ole kuulunut eikä näkynyt. Synttärit oli jo heinäkuun alussa.

Aamulla koitin tavoitella häntä puhelimella ja kumma kyllä hän siihen nyt vastasikin (todella harvinaista) Kysyin onko hänellä mitään aikomusta ottaa enää lapsia luokseen. Hän sanoi, ettei ota ainakaan nyt, eikä minun pidä luulla,että meidän väliset riidat on ohi yhdellä puhelinsoitolla ja lopuksi käski unohtamaan koko numeronsa ja länttäsi luurin korvaan.

No tämän yksipuolisen puhelun jälkeen laitoin viestiä, jossa kysyin olisiko sitten parempi harkita yhteishuoltajuuden purkamista, niin ei todellakaan tarvitse enää olla missään yhteydessä meihin päin ja minunkin tilanteeni rauhoittuisi kun ei tarvitsisi arvailla millä viikonlopulla seuraava tapaaminen saattaisi olla.

No kohta soi puhelin ja sieltä soittaa ex kuin aivan toinen ihminen. Sanoo haluavansa joskus kyllä tavata lapsiaan. Kysyy miten olen pärjäillyt ja tarjoaa ostamaan autooni polttoainetta... minä siinä kuuntelin suu auki, kunnes päästiin taas asiaan. Ex:lle oli tullut ulos-otosta kirje jossa ilmoitetaan että jotain vähennyksiä aletaan ottamaan hänen liiton rahoistaan. No hänpä näppäränä poikana keksi, että jos ulosottoon saisi lapun, jossa todistaisin että lapset ovat kaikki viikonloput isänsä luona niin suoria vähennyksiä ei tulisi. Siis multa vaadittiin paperi jossa todistaisin että lapset ovat kaikki viikonloput isällään joka on maailman suurin vale.

Tämän päivän on soitellut ja sanonut mitä kaikkea siihen lappuun pitää pistää... en aio kirjoittaa mitään lappuja, mutta pelkään mitä pahaa hän keksii kostoksi meidän perheelle. Tilanne on taas helvetillinen. Kunpa en olisi koskaan soittanut ja kysynyt mitään.

Olisiko nyt hyviä neuvoja miten tämän asian selvitän... kauanko pystyn välttemään suoraa vastausta, sillä siitä ei oikeasti hyvää seuraa.

Help: ruuth🤔

Jaksamisia sinulle ketjun aloittaja! omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei ne lopeta koskaan kiusamasta. Ei saa olla missään yhteydessä! Ei keskustella kahdenkesken, aina pitää olla kolmas henkilö! Mahdollisimman kauan olla pois hänen läheisyydestään, että saa itselle tervettä järkeä ja tunne-elämää. Sillä ei heillä, näillä kiusaajilla, ole omaatuntoa. Se on kylmä tosiasia. Se on surullista ja kauheaa, ja heidän kanssaan pärjää kyllä sitten kun on kyllin kauan ollut kauempana, ettei lähde siihen "myllytykseen" mukaan. Eivätkä he voi itselleen mitään, meidän muiden on vain yritettävä jotenkin pysyä kaukana, siis niiden jotka eivät osaa käsitellä tällaista henkilöä. Ei kannata luvata mitään epämääräistä, se vain saa heidän mielikuvituksensa hurjaan menoon, parempi reilu kyllä tai ei, nimittäin on kokemusta, ja oli opeteltava sanomaan reilusti suorin sanoin.
🙂🌻

Olen eronnut n. 10v sitten. Yhteishuoltajuus sovittiin. Lapset joka toinen viikonloppu isällään. Alkuun meni hyvin, mutta sitten tapaamiset alkoi harventua. Isä alkoi juomaan entistä enemmän. Häiriköintiä oli paljon tässä taannoin, yöllisiä soittoja niin minulle kuin lapsille ja aina humalassa. Tänä päivänä tilanne se, että lapset ei ole olleet isänsä luona n. 5 vuoteen. Kaikki tapaamiset ehkä n. 1-2 kertaa vuodessa on tapahtunut mummun luona. Tälle vuodelle ei vielä yhtään tapaamista. Ei yhtään yhteydenottoa selvinpäin. Onneksi ei humalassakaan soittele.
Paras asia mitä kaverini sanoi tän vuoden alkupuolella, kun ex häiriköi minua soitoillaan. Hän sanoi, että lopeta kokonaan yhteydenpito hänen kanssaan. Se oli viisas ratkaisu. En enää vastaa hänen puheluihinsa. Minulla ei ole hänelle mitään asiaa. Lapset, varsinkin tyttö, on sanonut että kunpa ei olisi edes olemassa kun ei voi selvinpäin olla yhteydessä.
Älä siis murehdi oman vapaa-ajan menetystä. Lapset on sullekin varmasti kaikki kaikessa. Jos et 100% voi luottaa exääsi, niin et anna hänelle lapsia. Aina voi tapahtua mitä vaan jos ollaan humalassa. Kyllä sinulla tulee olemaan vapaa-aikaa sitten kun lapset kasvaa. Mieti mikä ahdistus lapsillasi voi olla siellä isän luona, jos ovat esim. humalassa. Näytä sinä heille mitä on välittäminen ja rakastaminen ja hyvä normaali elämä.
Joku vuosi sitten hain oikeusteitse yksinhuoltajuutta juuri heidän isänsä tilan ja käyttäytymisen vuoksi. Suomen oikeustoimi on hyvin vanhanaikainen. Meillä on edelleen yhteishuoltajuus, mutta isä saa puuttua vain terveyteen, koulunkäyntiin ja sukunimen muutokseen. Mitään minun ei tarvitse hänelle ilmoittaa esim. jos lapselle tapahtuisi jotain. On hänen oma asiansa pitää yhteyttä jos pitää.
Olen kohta 36 ja lapset 13,16 ja 17v. Nyt minulla on omaa aikaa ja paljon.

Minä olen reilu vuosi sitten eronnut.Lapsia minulla on neljää ja yhdeksän vuotiaat pojat.Avioliitossa olin vuoden (tämän neljä vuotiaan pojan isän kanssa).Olimme yhdessä juhlimassa ensimmäistä hääpäiväämme kun hän melkein kahden vuoden raittiina olon jälkeen halusi kanssa lähteä lasilliselle...Epäilyni alkoi jo siitä hetkestä lähtien ja kysyinkin meidän yhteiseltä tuttavalta jonka luona mieheni oli viettänyt useitakin viikonloppuja että onko mieheni ollut siellä selvinpäin.Vastaus oli että ei.No kuitenkin sit aikaa kului ja yritimme lasten takia olla yhdessä mutta ei siitä mitään tullut.Sitten kun muutimme eri osoitteisiin niin mieheni rupesi enemmän juomaan ja kuvioihin tuli myös itsemurha yritykset mm.viiltelemällä...sit psykiatrisessa hoidossa useita keroja olleena sai itsellensä lääkkeitä joiden avulla yritti kanssa itsemurhaa...
Silloin itkin sosiaalitoimistossa että minä tarvitsen aikaa omille ajatuksilleni ja sieltä ehdotettiin tälläistä kuin tukiperhe.Nyt poikani ovat olleet yhden viikonlopun kuussa tukiperheessä ja minä olen saanut sitä kautta vapaa-aikaa itselleni.Rakastan poikiani enemmän kuin mitään muuta mutta minäkin tarvitsen joskus huilin!Nyt puolisen vuotta on neljä vuotias ollut noin kerran kuussa isänsä luona viikonlopun...saan aikaa myös yhdeksän vuotiaan kanssa kahdestaan olemiselle.Kyllä sosiaalitoimistossa osataan auttaa kun vaan rehellisesti kerrotaan tilanteesta.Tosiasia kuitenkin on ettö tukiperheitä on vähän ja tarvitsijoita paljon,mutta hyvillä perusteluilla sellaisen saa itselleen...

Valitettavan tuttua minullekin. Jouduin jo asumiseron aikana hakemaan lähestymiskieltoa (en saanut, koska olisi pitänyt olla tuore pahoinpitely).Vein lapseni perheneuvolaan ja sain sitä kautta neuvoteltua lapsilleni "aikalisän" eli isällä ei ollut tapaamisoikeutta lapsiin kahteen vuoteen, koska perustelin asian niin, että lapset tarvitsevat oman psyykkeensä takia turvallisuutta ja rauhan,eikä repimistä ja isänsä juopottelun katsomista.Sitten tapaamiset alkoivat ensin perheneuvolan kautta lyhyinä tapaamisina.Lapset kasvoivat ja sitten he tapasivat pari tuntia, sitten päivän, sitten yön yli ja lopulta viikon lopun.Säännöt tehtiin selväksi, että kun lapset siellä isä ei juo ja hänen kuuluu hommata ruuat.Onneksi lapset kasvaessa alkoivat saamaan omaa järkeä ja tällä hetkellä eivät halua tavata isäänsä kovin usein.Nyt ovat 12v,15v ja 17v.Laitoin elatusmaksut ulosottoon, jolloin epäasialliset viestit ja haukkumiset loppuivat.Minä en voi olla itse missään tekemisissä ex:n kanssa.Voimia sulle ja älä anna periksi!🙂👍

Kiitos vastauksista... Parempaan päin ollaan menossa. Ex muutti toiselle paikkakunnalle ja niin pieneen asuntoon, ettei ainakaan enää tarvitse pelätä ,että hän haikailisi lasten itselleen ottamista.

Elokuun jälkeen lapset ovat olleet yhden kerran isän luona ja tuo vierailu oli mennyt lasten mukaan ihan hyvin. Seuraavaa tapaamista en ole enää soitellut (viisastunut siis minäkin) ajattelin, että siinäpähän sitten itse soittaa jos omien lasten näkeminen kiinnostaa. Silloin voi olla paremmin motivaatiota olla myös juomatta sellaisena viikonloppuna.

Nykyinen miesystäväni on ollut myös suurena tukena, sillä hän on monesti sanonut, ettei lasten läsnäolo viikonloppuisin haittaa yhtään. Korvaamme sitten ne yhteisen ajan tarpet pienillä lomilla jonnekin ihan kahdestaan. Ainakin nyt tuntuu hyvältä ja toivon tämän jatkuvan.

Voimia myös teille kaikille jotka kipuilette alkoholistipuolisoidenne kanssa. Kokemuksesta voin sanoa, että luovuttakaa... ja alkakaa kokoamaan omaa elämäänne ennen kuin se on ohi. Minulle meinasi käydä huonosti, kun jatkoin jaksamista 12 vuotta. Nyt ei kukaan muu ohjaa arkea kuin minä itse.

ystävänne ruuth🙂🌻

Hei ruuth,

En enää useinkaan kirjoittele tänne, kun päällisin huoleni on ollut jo pitkään työpaikan saanti. Eli se vähä aika mitä julkisilla ilmaiskoneilla per päivä voi olla menee lähinnä siihen... mutta olen joskus lukaissut näitä juttuja. Näin, että elämäsi on parempaan päin, ja olen siitä iloinen. Melkein olen taipuvainen sanomaan saman entisenä alkoholistipsykopaatin ja narsistin kylkiluuna, että yritä katkaista kaikki yhteydenpito minimiin. Siten vältyt suurimmilta harmeilta.

Toisekseen kysele esim. paikalliselta diakoniatyöltä tai SPR:ltä tai esim. MLL:ltä ja Pelastakaa lapset ry:ltä jos löytyisi tukihenkilöä. Itse kävin kurssin viimeksi mainittujen kanssa, vaikken ole pystynyt sitä vielä toteuttamaan. Heillä on vapaaehtoisia, jotka voivat perheen tarpeitten mukaan viettää aikaa lasten kanssa. Ja tietenkin vapaaehtoisen aikaresurssien mukaan. Mutta pyydät heti, että tarvitset niin ja niin pitkää henkireikää kuukaudessa. Se voisi olla se kaipaamasi aikuinen, joka paimentaisi laumaasi, kun itse kaipaat lepoa.

Jaksamisia, ja muista, että olet arvokas ihminen. Ethän lähde uudelleen polkemaan itseäsi ja arvoasi (tämä on samalla muistutus itselleni 😀)

Kaikkea hyvää sinulle - helli itseäsi - ansaitset sen kaiken tuon jälkeen 🙂🌻

Pakko oli kirjoittaa vaikka luulin jo selvinneeni niin ettei mitään ongelmia entisen kanssa enää tulisi. Joululomat menivät ja lapsien piti viettää välipäivät isän luona, mutta kuten tuttuun kuvioon kuuluu, hän otti heitä vain yhdeksi päiväksi.

Tämä on täysin minun omaa syytä, sillä niin kuin aiemmin kerroin en ole suostunut edelleenkään valehtelemaan hänen puolestaan ulosottoon, että lapset ovat joka viikonloppu isän luona ja että siellä menisi niinikään myös kaikki lomapäivät. No kun tapaamiset ovat yksi tai kaksi viikonloppua kuukaudessa, joista yleensä toinen lyhennetty yhdeksi yöksi ja joka toinen kuukausi ei ole ottanut lapsia lainkaan luokseen.

Ulosotto vähentää siis täysimääräisen osan hänen tuloistaan...ja tästä kiukustuneena soitti minulle että minä olen pilannut hänen elämän ja että minä olen vienyt hänen mahdollisuuden opiskella ja rakentaa uutta tulevaisuutta. Ei auttanut selitellä, etten minä ole hänen velkoja tehnyt ja että ilmoitan kyllä lasten luona pidosta jos niin oikeasti tapahtuu.

No tapaaminen jatkui tyyliin, että ex sanoi ottavansa lapsista puolet luokseen asumaan (yksiöön joka on oikeasti kesämökki) ja huuteli vielä perään että käräjillä tavataan... kyllä meni uusivuosi ja tämä vuodenalku ihan pilalle. Pelottaa oikeasti jos hän saakin sen tehtyä. Ikinä ei ole lapsia hoitanut. Kahteen vuoteen asumiseron aikana ei edes ottanut heitä luokseen vierailuille. Ihmettelen mikä into niitä nyt on ruveta jakamaan.

Sen verran nettiä selailin, että luin jostain että lastenhoitajan kanssa tehty sopimus lasten huollosta ja asumisesta on yhtä kuin oikeuden päätös, eikä sitä ruveta purkamaan kuin sellaisissa tilanteissa kun lapsien terveys tai kehitys vaarantuu nykyisessä asuinpaikassa. Ja ainakaan sisaruksia ei ruveta jakamaan kuin pakkotilanteissa.

Tämä kyllä helpotti, sillä meillä menee lasten kanssa perheenä hyvin. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja työaika on sellainen että minulla on joka päivä aikaa iltapäivästä alkaen olla lasteni kanssa ja viikonloput kokonaan.

Ärsyttää vain suunnattomasti eksän kyky syyttää minua ongelmistaan ja ilkeydellään tehdä perheellemme vahinkoa. Hän on itsekin ollut parisuhteessa ja asunut ainakin vuoden avopuolison kanssa...en ymmärrä mikä ihme vimma sillä on jatkuvasti olla minun kimpussani. Alkaisi jo elää omaa elämää. Eihän hän avioliiton aikanakaan ollut niin kiinostunut meistä kun nyt tuntuu olevan. En aio kuitenkaan antaa periksi ja mitää lausuntoja jotka ei ole totta en tule antamaan...todella alhaista edes vaatia sitä minulta kun laiminlyö lähes järjestäin lastensa tapaamiset

Kiitos kun sain purkaa taas sydäntäni...ja jos on neuvon tynkää niin kiitos etukäteen

ystävänne ruuth😟