Hei Jesse ja muut, helppohan se on sanoa, et mä oon laput silmillä, ja tuo ensirakkaus pettää mua joskus kuitenkin. Meillä vain on jumalattoman pitkä historia yhdes ja kolme lasta. Keski-ikäisenä sitä arvostaa muutakin kun metrin korkeaa, vaikka täytyy myöntää, et naiseus , itsensä hyväksyminen, hyvä olo, löytyi vuoden erillään asumisella, mut parisuhteessa vanhan heilan kanssa on monta positiivista puolta, ite nää jutut täytyy ratkasta. Paras ois ehkä pysyä tässä, pitää perhe koossa, vanha perus parisuhde, lasten isä ja ihana rakastaja, jota ei entisessä elämässä, ois tullu mieleenkään. Pitäiskö aatella et oon etuoikeutettu? ei,ei. Pitäis jaksaa vain lähteä, unohtaa molemmat, niin kauan kuin edes pieni itsekunnioitus on jäljellä. Entisessä elämässä, en olis itseltäni hyväksynyt tätä.

Hyvä tässä, mutta kaipaan toisen kainaloon.