Kauanko pettämistä suree
KOhta on kulunut vuosi siitä kun mieheni viimeksi petti mua. Viime vuonna se jäi kolme kertaa kiinni ihastuksestaan työkaveriinsa. Mies pelästy ihan hirveesti kun sain asian selville, katu hirveesti ja pyysi anteeksi. Sovittiin, että ollaan yhdessä ja katsotaan mitä tulee. Lasten takia kans mä haluun olla tässä, ei tarvi lasten kulkea kahden kodin väliä.
Mutta ihmettelen vaan, että millon mun oloni alkaa helpottaa. Tuntuu vaan, että mun miehestä tykkääminen vaan vähenee ja vähenee. JOskus tuumaan, että mitä ihmettä mä olen tossa miehessä nähny kun olen mennyt sen kans naimisiin. Että olenko mä tän jutun aikana niin paljon muuttunut että mä kaipaankin erilaista seuraa. että oikeestaan mies saiskin mennä sen ihastuksensa perään ihan vapaasti eikä mua oikeestaan surettas ollenkaan. olisin vaan ilonen että pääsin siitä eroon.
Jotenkin olen sekaisin niin, että en tiedä, mitä oikeasti tunnen ja mitä oikeasti haluan.
Onko muilla vastaavaa tilannetta ollut?
Eroaminen pelottaa, että kun ei tiedä, että mitä se sitten oikeesti on olla yksin lasten kanssa. Vai pitäskö ottaa joku väliaika, että mies asuisi vähän aikaa jossain muualla, että ihan kun kokeilisi että miltä se yksin elo sitten sujuu.
Kun joku osais sanoo, että mikä on oikea ratkaisu ja kun näkis vähän tulevaisuuteen, että mitä pitäs tehdä.
Kertokaa joku jos on samanlaisia kokemuksia, että mitä te ootte tehnyt ja mitä teille nyt kuuluu.
Olen saman kokenut kuin sinäkin. Mieheni jäi kerran kiinni pettämisestä, toki suhde ehti kestää kuukauden verran. Mieheni kertoi ettei rakasta minua enää ja muutti alle viikoksi muualle asumaan. Joka päivä hän kävi lapsia tapaamassa, kunnes tajusin että hänellä on toinen nainen. Tämän tajuttuani heitin hänet asunnostamme pihalle ja sanoin että nyt saat elää sitä elämää mitä olet selkäni takana jo elänytkin. Jo samana iltana mieheni tunsi katumusta ja olisi ollut valmis puhumaan kanssani, en suostunut. Kului muutamia päiviä ja päätin antaa periksi ja kutsuin hänet kotiin asioita selvittämään. Ja niinhän siinä kävi että sillä tiellä olemme edelleen, toki suhde rakoilee jälleen...
Toisaalta oli hyvä että näytin miehelleni että olen todellakin tosissani että en kaipaa häntä enää elämääni, mutta se "asumusero" olisi voinut olla pitempi.
Nyt olen samassa tilanteessa ja harkitsen vakavasti eri asuntoihin muuttoa, mutta tälläkertaa lopullisesti. Pettämistä en ole voinut ikinä unohtaa, vaikka anteeksi olen antanut. Pettäminen kummittelee jatkuvasti mielessäni ja aina kun mieheni on jossain muualla kuin kotona on epäilyksenni todella suuri. Eli ei ole tämäkään helppoa elämää. Ja mielestäni mieheni voisi tehdä enemmän sen eteen että sitä luottoa löytyisi lisää, mutta tuntuu että häntä ei todellakaan enää kiinnosta...
En osaa sanoa muuta kuin että voimia todella paljon ja ratkaisu on vain sinun käsissäsi. Helppoa ei tule mikään päätös kuitenkaan olemaan.
Jaksamisia!