Pitkä parisuhde kariutui pettämiseen ja valheisiin. Parisuhteen mukana tuntui menevän useampi ystävyyssuhdekin ja tuntuu että moni on totaalisesti kääntänyt selkänsä minulle. Koska mies petti kaverini kanssa on luottamus mennyt melko moniin ihmisiin.
Olen tässä reilun vuoden aikana yrittänyt pysytellä hyvissä väleissä kaikkien, lukuunottamatta ex-kaveriani jonka kanssa mieheni petti, kanssa, mutta ei nämä suhteet tunnu vain toimivan. Ex-poikaystävän kanssa välit on olleet katkolla melkein pari kuukautta uusien ja taas uusien valheiden paljastuttua ja sen myötä on yhteydenpito muutamiin muihinkin ystäviin katkennut. En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta tarjolla tuntuu olevan vain käännettyä selkää.
Olen jo oikeastaan hyväksynyt että osa ihmissuhteistani on nyt kuolleet ja kuopattu mutta miten selviän näiden katkeruuden ja vihan tunteiden kanssa?? Haluaisin kovasti rakentaa uutta elämää ilman näitä menneisyyden kummituksia, mutta joka ikinen päivä huomaan vatvovani näitä jo vanhoja asioita petoksista ja valheista. Olen niin vihainen siitä että luottamukseni muihin ihmisiin on kärsinyt niin pahan kolauksen etten usko kykeneväni enää missään suhteissa täysin toiseen luottamaan. Haluaisin vain poistaa elämästäni kaikki ihmiset joihin en kykene luottamaan, mutta olen heihin niin monella tavalla sidoksissa ettei se ole ihan helppoa… Ei vaan jaksaisi enää koittaa niellä kiukkuansa ja esittää että välit on ok. Asiasta kekustelu ei ole auttanut, saan vain lisää valheita ja asioiden kieltämistä vastaukseksi. Miten ihmeessä tästä vihasta ja katkeruudesta pääsee eroon??
Hei, mitä jos itse kääntäisit selkäsi noille ns. ystäville. Eivät selkeästi ole olleet luottamuksen arvoisia ja nyt he pilaavat vielä enemmän. Älä anna heille sitä iloa, että kulutat itsesi vihaan ja katkeruuteen. Yritä mennä eteenpäin ja etsiä uusia juttuja. Sanoit tietysti että olet sidoksissa heihin monella tapaa, mutta jos et pääse heistä eroon niin jätä kommunikointi ainakin minimiin? Jos ne ei ole oikeita ystäviä, en tunteitani ainakaan jakaisi.
Hei!
Olet oikeassa että nämä ihmiset tavallaan pilaavat jatkuvasti lisää. En tiedä miten pitäisi suhtautua ystäviin jotka haluavat pysyä ystävänä sellaisen henkilön kanssa joka on niin paljon loukannut, ollut tuhoamassa parisuhdetta, itsetuntoa, elämää.. ja joka edelleenkin jopa sylkee kasvoille vastaan tullessaan. Jokaisella on toki oikeus valita ystävänsä, enkä aio keneltäkään mennä pyytämään valintaa ystävien välillä. Mutta eikö minullakin ole oikeus valita etten ole samassa kaveripiirissä ko. henkilön kanssa? 1,5 vuotta olen nyt yrittänyt pysyä normaaleissa ystävyyssuhteissa kaikkien näiden ihmisten kanssa, mutta edelleenkin ahdistaa jo tietoisuus siitä että nämä ihmiset jotka sanovat minusta välittävänsä ja tukevansa tässä elämäntilanteessa, kuuntelevat ja kannustavat myös tätä toista, ties vaikka jo pyrkimyksissään hajoittaa parisuhteeni?
Pää hajoaa jo koko asian puimisella, mikäli pelkona ei olisi hyvin yksinäiseksi jääminen näiden ihmissuhteiden poikkilaittamisesta olisin sen jo tehnyt. Mutta liekö se yksinäisyyskään enää tätä oloa pahentaa... Antaa tulla lisää lokaa niskaan kummilasten ja aina niin avuliaiden ihmisten hylkäämisestä. En loputtomiin jaksa miettiä kehen voisi luottaa ja ajatuskin siitä että joutuisin olemaan sen ex-kaverini kanssa samassa ystäväpiirissä edes jonkin verran eteenpäin oksettaa.
Ei sun tarvitse jaksaa niitä. Ei sun ole pakko!
Nyt vaan kohti uusia tuulia! 🙂👍
uusi harrastus tai jotain, missä voi tutustua aivan uusiin ihmisiin ja löytää uuden ystäväpiirin pikkuhiljaa. Unohda tuommoiset "ystävät", musta tosi ystävä valitsee puolensa eikä kaveeraa molempien kanssa. Näinhän erotilanteissakin (ikäväkyllä) usein käy, että miehen ystävät jää miehen ystäviksi lopulta...
Tsmppiä tsemppiä ja etsi parempaa 🙂🌻
On oikeasti hyvä miettiä kenen kanssa jakaa ja haluaa jakaa ne kaikkein kipeimmät asiat. Itse leikkasin melkolailla eron aikaan kaikki siteet poikki. Oma ex-mieheni oli narsistisuuteen taipuvainen ja koin se itselleni turvallisimmaksi tavaksi erota: ei mitään mahdollisia informaationlähteitä minun olinpaikastani, elämästäni tai kuulumisistani. Mitä tulee eroon yleensä ja jaettuun ystäväpiiriin - tiedän useita pareja, joiden kanssa olen edelleen ystävä - molempien uusienkin kumppaneiden kanssa. Olen joutunut tai saanut vähitellen oppia myös sen, että asioilla on aina kaksi puolta. Aina on kaksi tarinaa, eikä se minun tarinani ole sen arvokkaampi kuin toisenkaan. Se on erilainen, voimakkaita tunteita minussa herättävä, minun elämäni tarina. Se toinen tarina on minulle kauempana. Ystäville - niille jaetuille, molemmat tarinat ovat tärkeitä ja he varmasti osaavat asettaa asiat myös oikeisiin mittasuhteisiin. Se on ystävyyttä. Sitä, että tuntee toisen ja osaa arvostaa toista. Karua olisi minusta vaatia valitsemaan puolia. Toinen asia on se, jos itse tarvitset hengähdystauon. Pidä ihmeessä hetki väljempään yhteyttä. Aika on kummallinen apuväline. Se parantaa, auttaa, selvittää ja saa asiat näyttämään ihan toisenlaisilta.
Voimia!
Katkaisin muutamat pitkät ystävyyssyhteet lopullisesti. Viimeinen niitti tuli kun selvisi että nämä(kin) ns. "ystävät" ovat levittäneet jotain täysin perätöntä ja omasta mielestäni jopa sairasta juttua minusta. Ja tietenkin menneet kertomaan tästä mm. exälleni jonka kanssa saatiin jo peräti puhevälit takaisin. Miksi kukaan tekee tällaista? Ja mitä kukaan saa siitä itselleen että saisi mun ja exäni välit uudelleen rikottua? Olen kysynyt moneen kertaan olenko tehnyt toisille jotain pahaa mutta en kuulemma ole. Miksi saan näin sairasta kohtelua osakseni ihmisiltä jotka varmaan edelleenkin jaksaisi väittää että välittää. Mulle riitti. Jopa itse lukiessani luulisin että kyse on jostain yläasteelaisista vaan ei...kyllä tässä kolmenkympin molemmin puolin huidotaan...
Nyt katoaa kaikki sairaat, pahaa oloa tuottavat ihmissuhteet mun elämästä. Antaapa näiden perättömien juttujen levittäjien/pettäjien/valehtelijoiden säätää keskenään. Mun uusi elämä alkoi nyt!