Avomieheni on kova tanssimaan ja on käynyt yksin tansseissa.Koskaan ei ole jälkisanomista tai riitaa ollut,olenhan käynyt itsekin.Kironnut ja karjunut lapsille ja mulle aina ja ajattelin että rentoutuu kun saa käydä tanssimassa kunnolla.

Marraskuussa tuli eräänä iltana viesti jonka vielä tyttö luki kun sattu just kohalle.
”Märkiä unia,suukkoja joka paikkaan!Hyvää yötä rakas!”
Kyllä siitä käytiin kova keskustelu mutta hyväuskosena uskoin väärä numero selitykset.
Epäluulo jäi jotenkin vaan kalvamaan.

Siitä parin viikon kuluttua äitini kävi lähellä kuolemaa ja olin henkisesti täysin maassa.
Seuraavalla viikolla hain postin ja miehen avattua erään kirjeen sieltä tipahti rakkauskirje.Saatuani kiristettyä kirjeen itselleni ja luettuani lokakuisen lemmenyön kuvauksen ynnä muut luritukset luulin kuolevani siihen paikkaan.
Sydän tuntui tulevan rinnasta ulos ja aivot suhisi ku keittokattila.javascript:void(0);

Olivat tansseissa tavanneet,sopineet treffit toiselle viikonlopulle ja illan päätteeksi menivät sänkyyn.Sen jälkeen olivat jatkuvasti yhteydessä ja suunnittelivat tapaamisia.

Jälkeenpäin ajteltuna merkit oli selvät.Kännykkää ei näkyny koskaan.Viestiosasto oli aina tyhjä.Viikonlopun lähestyessä musiikki pauhasi.Koko ajan uhosi kyllä yksinkin pitää saada mennä.

Ei lopettanu suhetta vaikka nähtiin viesti ja minusta tuntuu että jatkus edelleen jos en ois nähny kirjettä!!!javascript:void(0);😠

Tää on sellanen suo että tästä en hevillä nouse.Toisena päivänä tuntuu kyllä tää tästä ja sit taas kaikki kaatuu niskaan.Isä on huonona samoin äiti ja nyt vielä tämä.Ei tätä jaksa vaikka miten yrittäs.Luottamus mieheen meni totaalisesti.