Hei,

Jos naisesi ei myönnä että hänellä on ongelma, taistelu on todella vaikeaa. Se on vähän sama kun alkoholistilla, jos ei sitä myönnä itselleen, ei myöskään hakeudu hoitoon. Sanoisin että tuhlaat energiaasi (ei kivasti sanottu, mutta taitaa olla totuus) Toivotan sydämmestäni onnea sinulle!

Heippa
Niin tilanne on aika paha ja mitä pitempään huumeita käyttää niin sitä pahemmassa
koukussa on ja vaikeampi parantua ( ei tule ikinä ennalleen )
Mut puolisosi kyllä vaatii ammattiapua.
Pane tiukat ehdot jos meinaatte jatkaa yhdessä.
Vaadi puolisoltasi että menee hoitoon ja kunnostautuu
Missään asiassa ei saa valehdella / selitellä ( valehtelu kertoo että on salattavaa )
Tarvitsetko numeroita tai osoitteeta mistä voit kysyä huumeasioista???
Laittasin ne tähän mut yleensä ne on työpaikalla kansiossa mutta nyt viime viikonloppuna
vein kotia ja osoitteet on siellä.
Mut pääsääntoisesti jos huumeita käyttää pitkään niin paluuta ei ole ( onhan niitä ihmeitäkin
tapahtunut mut itsellä pitää olla luja tahto parantua )
Kaunista kevättä sinulle

valehteluihin kyllästynyt kirjoitti 17.3.2011 11:10

Terve! Olen parisuhteessa elävä mies ja meidän suhde on hyvä,lukuunottamatta yhtä asiaa.
Naisellani on huumeongelma (Amfetamiini) Olen taistellut asiaa vastaan jo pidemmän aikaa ja voimani ovat loppumassa. Hän ei käytä päivittäin mutta,tai no mistä mä tiedän?
Asioista on puhuttuja puhuttu olen antanut tukeani ja ymmärtänyt,mutta aina vain tulee valheita,selittelyjä yms.
Rakastan häntä ja se kait minut täs vielkin on pitänyt(tosin viime vkolla sanoin etten jasa ja nyt ollaan "taas erottu" Tiedän että hänkin Rakastaa minua,mutta taitaa rakastaa aineitakin.
Minulla on 12.v poika joka ei asu luonani,mutta haen häntä säännöllisesti,poikani tietää tästä huumeongelmasta josta olen puhunut hänen kanssaan. Mutta sen olen huomannut että hänestä on tullut "varautuneempi"naistani kohtaan.
Mitä minä teen? Viime vkolla sanoin et nyt on loppu,olen puhunut et jos viel kertakin,niin en jaksa.
Lupauksia tuli ja vannomisia,mutta toi salaa kotia taas sitä ja otin kotitestin ja näytti positiivista. Kehtas tuoda viel kun poikani oli luonani.
Olen niin neuvoton!

Ainakin vaikeaa se tulee olemaan, itse taistelen poikani lääkeongelman kanssa ja tuntuu siltä kuin taistelisi tuulimyllyä vastaan.

Moi! Kiitoksia vastauksista! En tiedä..olen sanonut et menisi johkin hoitoon,mutta vastaus on aina et "selviän itse" En enään jaksa uskoa koska on niin monesti pettänyt lupauksensa,ajattelen et hän on varmaan tavallansa "alkutaipalella"koska ei myönnä et olis "suuri"ongelma. Harmittaa vain kun tapasin hänet ja sain kuulla et edellinen poikaystävä oli väkivaltainen ja käyttäjä ja kysyin häneltä onko hän käyttänyt,niin vastas et "joskus ,silloin tällöin kokeili"..
Pyysin häneltä vain Rehellisyyttä en muuta,mutta monesti olen sen jälkeen pettynyt.
Kerroin että Aineiden suhteen olen ehdoton enkä hyväksy niitä.
Ehkä olen "tavallani"antanut paljon anteeksi,koska uskon et hän haluaisi päästä eroo koska oli onnellinen että sai eron siit miehestäkin.
Minulla itsellä on kova elämä ollut ja varmaan sitä kauttakin olen pyrkinyt häntä ymmärtämään.
Nytkin on sellainen tilanne et jatkuvasti tulee"ikävä"viestejä...en haluaisi antaa nyt periksi,olen niin väsynyt koska tunnen sen et kun näen hänet,minulle tulee kuitenkin tunne et "onko täs mitään järkeä"
..en tie hakkaan varmaan päätäni seinään. En olisi näin kauaa tälläista katsellut,mutta kun rakastaa aidosti,niin ei vain haluaisi luovuttaa.
En ole luovuttaja tyyppiä,kyl mä olen nähnyt alkoholisti isän ja äidin..mutta oman tieni olen pyrkinyt menemään aina oikealla polulla..

Joo,totta kyl et on kuin taistelis tuulimyllyä vastaa!

Aika epätoivoiselta vaikuttaa....

Mutta itse voisit skarpata myös. Myöskään sinun sanasi eivät pidä - sanot että nyt se on loppu.... ettet kestä enää... olet nyt opettanut että "sanot vaan" etkä tarkoita.

Tsemppiä!

...Tuo on muuten kyllä totta...

Oletko jo löytänyt päihdelinkin Vilpolan? Siellä on myös paljon viisasta asiaa käyttäjän puolisona olemisesta. http://www.paihdelinkki.fi ja sieltä keskustelut ja Vilpola.

🙂 Kiitos! käyn katsomassa!

..kävin sivustoilla ja jotekin tuntuu kun luin niitä kertomuksia et totuus on se et eihän meistä kukaan tiedä "mitä tehdä"..totkai kaikil on hyviä neuvoja mut käyttäjästä itsestä se pitäs lähtee.
Siin mieles tuntuu jotenkin turhauttavalta edes ajatel koko asiaa..parempi vain kun on "kuin koira",menee nurkkaan ja nuoleskelee haavojansa.

Mul on kyl jotenkin pitkästä aikaa sellainen tunne et tämä on lopullinen ero..en tie??niin paljon hyvää,mutta,niin paljon pahaa.
Pitäs varmaan lähteä johki vaik lomalle tai jotain.
Tää on ensinmäinen kerta kun puhun josain palstalla asiasta ja olen teille kiitollinen että olette jakanut murheeni. Kiitos!

Moikka!!

Omasta kokemuksestani voin kertoa että jos naisesi ei ole tunnustanut että hänellä ON ONGELMA amfetamiinin käytön kanssa, se ei ole valmis, eikä halukas sille ongelmalle mitään tekemään sillä ei koe eikä näe sitä vielä ongelmana.
Olen itse amfetamiinin käyttäjä, tai toipuva addikti sanotaan näin, ja voin kertoa että narkomaani on pirun hyvä valehtelemaan ensin itselleen ja muille. Kirkkain silmin jauhaa täyttä paskaa. Lupaa, lupaa ja lupaa, silti palaa aina siihen tuttuun ja turvalliseen, eli kamaan.

Sun pitäis saada puhuttua naisesi kanssa että mikä on se syy, pahanolon tuottaja, miksi hän pakoilee todellisuutta pirin avulla?
Väkivaltanen parisuhde ym taustalla, ne tekee paljon (itsellä sama + lapsen huostotto)
Ja onko hänellä mtn menetettävää? Onko hän käynyt pohjalla, jokaisella on se oma pohjansa? Käyttääkö hän suonensisäisesti ja onko kauankin vetänyt?

Tässä kysymyksiä mihin olisi hyvä tietää vastauksia 😐

Sitä kautta voit pohtia mitä haluat. Ehdota hänelle että lähtee hoitoon. Sun on mietittävä myös poikaaasi ja itseäsi, mutta sanon sen että narkomaani ei tule KOSKAAN toipumaan ellei hän ITSE SITÄ HALUA.
Ja se on päivittäistä taistelua.
Voimia!