Heippa
Voi kun olen sinun puolestasi todella pahoillani ja minusta nuo asiat on todella kurjia kun väitän että kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisena mut se vaatii kummaltakin halua ja yhteistä tahtoa.
Ei ole elämä helppoa aina mutta kyllä se elämä siitä järjestyy kummiskin.
Mutta kysympä että onko se miehesi rakastunut pitenpään vai onko se hetken hurmio naapurin emäntään??
Sillä yleensä noi hetken hurmiot ei aina kovin pitkään kestä.
Mutta jos toinen on päättänyt lähteä niin sehän lähtee ei sitä voi estää, vaikka toinen sitten myöhemmin katuu.
Mut sanoisin tuon sinun kertomuksen perusteella että miehesi lähtee.
Joo äläkä itseäsi syytä sillä ikinä syyt ei ole yksin sinussa.
Mut jos menee eroksi niin hommaa itsellesi asianajaja vaikka se maksaakin niin se pitää sinun puoltasi ja esim pidä osituksessasi puolesi ja älä allekirjoita mitään papereita jos et tiedä mitään asiasta jne.
Ja voimia sulle paljon.

Öö, eikös avioeroprosessiin kuulu kuuden kuukauden harkinta-aika? Ei sinun sitä ennen kai tarvi mihinkään osituksiin suostua? Pidä siitä kiinni äläkä missään tapauksessa suostu mihinkään pikaprosessiin. Eiköhän tuo ole jotain ihastuksen hurmaa, joka jossain vaiheessa muuttuu arjeksi ja siinä vaiheessa voisi miehesi yhtä hyvin olla kanssasi omassa tutussa arjessa.

Aina kannattaa toivoa!

Älä toivo, vaan katso realistisesti.
He tosiaan elävät nyt suhteensa nousukautta ja istuvat vaaleanpunaisen pilven reunalla, mutta onnistuuko arjessa eläminen, onkin jo korkeampaa matematiikkaa.

Kiitos tuestanne! Mies tosiaaan nukkui jo viime yön kämpässään, haki illalla kotoa tavaroita, vaatteita, astioita jne. nyt lähti ostamaan pesukonetta... Ymmärtäisin, jos hän vaan haluaisi miettiä ja olla yksin ja kerätä ajatuksiaan, mutta suhde naapuriin, ystäväksi luulemaani naiseen tekee kipeää. Suhde (toistaiseksi kai vielä seksitön) on kestänyt tammikuun lopusta asti, silloin he olivat tunnustaneet toisilleen olevansa ihastuneita. Huomasin liehittelyn rouvan puolelta jopa meillä kahvipöydässä, mutta en uskonut tilanteen olevan niin pitkällä. Hän on toiminut mieheni parisuhdeterapeuttina ja kannustanut lähtemään. Yöllisiä jutteluretkiä metsäautotiellä ja tuntikausien puheluja pesuhuoneessa lasten nukkuessa oli nämä kuluneet pari viikkoa. Tämän "ihanan" naisen tavatessaan mieheni on tajunnut, että meillä ei ole ollut mitään eikä voi ollakaan. Perheen hajoaminen on tässä tilanteessa ihan sivuseikka. Eilen illalla lähtiessään hän sanoi minulle, että ei tätä kannata itkeä!!
Tuo oli hyvä vinkki, että minun ei tarvitse suostua mihinkään nopeaan ositukseen, kiitos!

Heippa vilijoka
Joo älä tee mitään hätiköityjä ratkaisuja / päätöksiä sillä kannataa aina pari yötä nukkua ja miettiä asioita sillä kun miettii niin asiat näyttääkin ihan erilaiselta.
Voin sanoa diedoilla, taidolla ja elämänkokemuksella että nyt sinun miehesi on tietyllä lailla sinun vihollisesi ( jos päädytte eroon ) kuin myös miehesi rakastaja ja tietyllä lailla ole varovainen kun se on parisuhdederapeutti niin se osaa aika hyvin toisen puhua ympäri, että suosittelen et ole kyseisen henkilön kanssa missään tekemisissä.
Parisuhdeterapeutin ois kyllä kannattanut itsensä jäävätä tästä asiasta mut elämä on joskus ihmeellistä.
Niin ikäväkyllä ihmisiin ei voi luottaa ikonä 100% vaikka ois kuin hyvä ystävä.
Onhan sulla ystäviä tukena ja turvana???
Huolehdi omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista ??? sillä tiedän että sulla on tunteet / ajatukset sekasin??
Ja kirjoita tälle palstalle miten olet jaksanut ja pärjännyt.
Voimia sulle ja jaksamista

Heippa ja hyvää pääsiäistä! Onneksi minulla tosiaan on ystäviä ja olimmekin nuorimmaisen kanssa pari yötä ystävien luona toisessa kaupungissa. Minua hemmoteltiin hyvällä ruualla ja seuralla ja ulkoilimme pitkiä lenkkejä. Se teki hyvää!! Tänään kotiin tultua nostelin miehen vaatteet kasoihin ja hän kuskasi ne pois. Kutsuimme hänet nyt illalla katsomaan leffaa, mutta elokuvan loputtua hän lähti omaan uuteen pesäänsä, jota niin innokkaasti rakentaa. Tuo tyttöystävä ei ole oikeasti parisuhdeterapeutti, mutta on sellaisena tässä tilanteessa toiminut. Vieläkään tuo nainen ei ilmeisesti ole mitään päätöstä tehnyt eli pitää omaa miestään löysässä hirressä, mutta viestittelee ja soittelee kuitenkin minun mieheni kanssa. Jospa hän vaan päättäisi jäädä oman perheensä luo ja lopettaisi kaksoiselämän, niin minunkin mieheni joutuisi tippumaan korkealta ja vauhdilla. Edelleenkään en haluaisi erota, mutta en myöskään elättele mitään toiveita. On vaan katsottava päivä kerrallaan mitä elämä tuo tullessaan ja ajateltava, että se mitä ei voi estää täytyy kestää. Toivon, että pääsemme kunnolliseen keskusteluyhteyteen kunhan suurin vihani laantuu. Oloani helpottaisi kovasti jos tuo toinen nainen tekisi suhteesta lopun ja jäisi kotiinsa!!!!! Tällä hetkellä tunnen pystyväni anteeksiantoon miehelleni, vaikka kiukku onkin valtava. Jokin tarkoitus tällä kaikella on, mutta se selviää vasta aikojen kuluttua. Minun on vaan yritettävä pysyä tyynenä ja jaksaa lasten takia arjen pyörittämistä, vaikka helppoa se ei totisesti ole. Onneksi talomme remontti valmistuu tämän kuun aikana ja pääsemme lasten kanssa muuttamaan evakosta "uuteen" kotiin. Sitä me todella odotamme!!! On mahtavaa saada tänne viestejä ja tukea, kiitos niistä!!

Heippa Vilijonka
Joo kiva kun kirjoitat jatkoa miten sulla menee sillä tiedän että selviät ja elämä voittaa.
Joo aika näyttää miten käy mut tee silleen että lasket asiat aina huonomman kaavan mukaan sillä sitten et pety ja siihen ajatukseen hiljakseen tottuu ja sitten jos menee paremmin niin tulee ahaa elämys ja tulee onnelliseksi ( niin minä teen )
Se on hyvä kun pääset muuttamaan kotia niin sekin tuo lohtua elämääsi ja hiljakseen laittelet kotia niin siitäkin saat iloa elämään, mutta jos tulee heikkoja hetkiä niin soita heti ystävällesi / kaverille ja kun pahan olon pystyy purkamaan niin elämä helpottaa kummasti ja näin mennään hiljakseen vaan elämässä eteenpäin.
Elämässä on kriisejä / vastoinkäymisiä niin kyllä niistä hiljakseen selvitään ja sinäkin kun saat elämäsi kuntoon niin kysy ystäviltäsi / kavereiltasi välillä miten sulla menee ja näin kun jokainen toisijamme autetaan vaikeuksien yli niin elämä vaan menee eteenpäin.
Ja siitä tulee kauheen onnellinen olo kun ihminen tulee jälkeenpäin sanomaan kiitos kun autoit.
Ja vaikka hassulta tuntuu sanoa mutta kysy välillä itse itseltäsi kuinka olet voinut / jaksanut???
mut välillä on hyvä miettiä omiakin asioita.

Voimia sulle.

HEI!
Voi näitä tarinoita toinen toisensa jälkeen, mikä tässä ajassa oikein on kun on niin helppo lähteä uuteen suhteeseen ja heittää vanha, jossa varmasti on ollut paljon hyvää menemään?
Kirjoitin edelliseenkin tarinaan pätkän ja täältä palstalta löydät tähän aiheeseen paljon viestiketjuja, mutta mainostaisin väestöliiton sivuja. Siellä on aiheeseen liittyvää materiaalia , jossa nimen omaan korostetaan sitä, että ei kannata eivan pikaisesti tehdä mitään ratkaisuja. VOimia sinulle!🌻🙂🌻

Kai tämä sitten on tätä 'salatut elämät -aikaa'... itse olen niin vanhanaikainen ja korkealla moraalilla varustettu ihminen, että en mitenkään ymmärrä pettämistä, en naapurin puolison himoitsemista, en luovuttamista enkä toisten avioliiton rikkomista. Kuten mieheni on tässä sanonut, että jos hän ei olisi tähän toiseen naiseen ihastunut, me emme olisi tässä tilanteessa. On niin vaikea ymmärtää... Nuorin lapsemme on 10-vuotias enkä ole voinut hänelle vielä kertoa, että isi muutti pois, koska hän odottaa sun kaverin äidin muuttavan hänen kanssaan asumaan. Asumme pienellä kylällä ja väistämättä asia on pian poikamme korvissa, jos pelehtiminen päiväsaikaan lisääntyy. Toiset lapset ovat jo niin isoja, että tietävät koko kuvion juonenkäänteineen, mutta kyllä hekin kärsivät. Tiedän selviäväni elämästä, mutta tulen olemaan pitkään todella pettynyt. Itse en halua mitään hätiköityjä päätöksiä, mutta mieheni on niitä tehnyt tässä koko ajan. Hän teki eropäätöksen ihan yksin eikä ole antanut minulle mitään mahdollisuuksia. Hän on sanonut, että ei halua edes yrittää😑❓

Eipä tuommosen takia kannata paljon suruvaatteita laittaa, eikä nenäliinoja pilata.
Anna mennä ja melkeimpä toivo, ettei sitten tule ovea raapimaan, jos se uusi ihanuus ei muutakkaan hänen kanssaan.
Katso eteenpäin pää pystyssä ja silmat kirkkaina.

Heippa Vilijonka
Olen todella pahoillani sinun puolesta ja pahalla mielelläni mitä sulle kirjoitan mutta mitä olet kertonut niin ihan paras kun valmistaudut eroon ja uuden elämän aloittamiseen.
Sulla on samanlaiset periaateet ja arvot kuin mulla sillä minä en kanssa pettäjiö ymmärrä.
Ja väitän että kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisena loppuelämän mut kummallakin pitää olla halua ja tahtoa työskennellä yhteisen onnen eteen.
Minä olen kauheen vahva ihminen mutta minun vahvuus perustuu siihen että mulla on perheen tuki takana sillä se on sellainen voimavara et jaksan tehdä vaikka mitä.
Minä en ole uskovainen mutta melkein joka ilta luojaa kiitän iltarukouksella ja mulle se on kummiskin auttanut.
Mulla se menee näin.
Kiitos hyvästä päivästä, kiitos perheestä vaimosta lapsista kiitos että mulla menee hyvästi
ja auta että jaksan osaan ja pystyn ihmisiä auttamaan ja auta kaikkia ihmisiä että menisi jokaisella hyvästi.
ja omaa iltarukousta voi tehdä itseleen sopivan.
Sillä minä tiedän mitä on kun menee todella huonosti ja joskus olen miettinyt että miten olen selvinnyt ja jaksanut mutta niin vaan on selvitty.
ja nyt kun olen vahva ihminen niin loppuelämän teen perheeni lasteni ja muiden ihmisten eteen töitä ja autan ihmisiä niiden vaikeuksissa ( ja voin dodella sanoa että ei ole aina helppo tehtävä )
Mutta kyllä lapsellesi voit kertoa mitä on tapahtumassa sillä lapsi kyllä vaistoaa ja aavistaa vaikka ne ei kerro.
Tiedän kokemuksesta tiedoilla ja taidoillani että sinä selviät ja jaksat mutta sinun pitää huolehtia omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista ja hiljakseen rupeat uutta elämää rakentamaan ja suunnittelemaan.
eikä tuollainen aviopuoliso ole sinun arvoisesi on sinua loukannut syvästi ja on oman kantansa ilmoittanut.
ja onhan sulla ystäviä / kavereita jotka on sinun tukena heikkoina hetkinä???
Joo kirjoita tänne miten olet voinnut ja jaksanut niin helpottaa elämääsi.
Voimia sulle

Hei ja kiitos Volvomies!
Niinhän minä täällä eroon valmistaudun ja muutenkin kaikkein pahimpaan eli siihen, että mieheni muuttaa yhteen asumaan tuon naapurin rouvan kanssa tälle samalle pienelle kylälle. Jos niin ei tapahdu, niin se on sitten pelkkää plussaa!! Minäkin laitan joka ilta ja aamu ja välillä päivälläkin kädet ristiin ja pyydän ja kiitän, toivon armoa, ymmärrystä, anteeksiantoa, jotain merkkiä jne, luen isä meidän -rukousta. Se auttaa kummasti ja olen saanut jo nukuttua, viime yönä peräti 7,5 tuntia. On kauheaa, kun joutuu tappamaan tunteita läheistä ihmistä kohtaan, ja aina kun mieheni käy täällä kotona (viimeksi eilen illalla) on kuin happi olisi viety ilmasta enkä jaksa yhtään mitään. Joudun tukahduttamaan niin paljon... Olen toisaalta ajatellut, että kai minä kertakaikkiaan taidan ansaita paremman miehen, sellaisen joka osaa iltaisin kiittää minun olemassaolostani ja arvostaa minua juuri sellaisena kuin minä olen. Mutta miten ihmeessä pääseen eroon siitä valtavasta vihasta ja inhosta, jota tunnen tuota toista naista kohtaan. Välillä tuntuu, että voisin kuristaa hänet tai kiilata autolla ojaan... tietenkään en tee mitään sellaista, mutta nuo ajatukset vainoavat minua ja pilaavat päivääni. Kunnon hevi volumet kaakossa helpottaa hiukan tuskaa...Pitäisiköhän mun mennä jonnekin terapiaan? Onneksi tosiaan on ystäviä, mutta sekin tuntuu pahalta, kun ystävät ovat niin järkyttyneitä, että menettävät yöuniaan tämän meidän tilanteen takia.

Heippa Vilijonka
Joo ei sillä ole väliä äläkä välitä vaikka olet pienellä paikkakunnalta
kuljet vaan pääpystyssä ja vaikka välillä vaikealta tuntuukin.
Kyllä vihan tunne on ihan naapurin rouvaa kohtaan ja voitkin leikitellä, mutta et todellakaa
mitään tee ja ajattele että ei tuollaisen kanssa kannata mieltä pahottaa sillä kyllän toi naapurin tekemiset paljon kertoo ihmisestä.
Ja niinkuin sanon vaikka nyt on elämä sekaisin ja tunteet kanssa mut hiljakseen rupeat rakentamaan uutta elämää ja tulet vahvempana ja voittajana maaliin.
Ja hiljakseen pyri miehesi ja naapurin rouva unohtamaan mielestäsi ja ajatuksistasi voi olla vaikeata. ( mutta mulla on sellainen taito että hetkessä pystyn asian / ihmisen unohtamaan elämästä ihan tuosta vaan )
Onneksi sulla on ystäviä jolle voit kertoa murheesi ja ongelmasi sillä se on todella tärkeä voima vara ja nyt huomaat kyka on todellinen ystäväsi, ja jos tuntuu että elämä kauheesti ahdistaa niin on tukihenkilöitä joille voi soittaa ja kertoa ongelmista niin se helpottaa kanssa.
Annan sulle hyvän neuvon ??? jos ja kun näet ja tulee miehesi ja naapurin rouva vastaan
älä näytä yhtään alakuloiselta vaan näytä iloista naamaa ja vaikka naura ( vaikka voi olla vaikeaa ) olet vaan vahva ihminen.
Siitä ehdottomasti huolehdit että saat riittävästi unta ja omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista
se on dodella tärkeätä.
Ja ehdottomasti kirjoita tänne miten olet voinut / jaksanut niin sekin helpottaa.
Kaunista kevättä sulle ja kauheesti voimia ja jaksamista.

...kun tuo mies ei niin "maailman parhaalta ja ihanimmalta" vaikuta, niin ajattele positiivisesti, että yksi riesa vähempänä ja jos tulevat vastaan yhdessä, niin hymyile vaan kaikki tietävän ihmisen hymyä, varsinkin sille rouvalle.
Vihan tunne on ihan oikeutettua, tuossa tilanteessa ja varmasti jokainen tekee vaikka minkälaisia suunnitelmia toisen pään menoksi, muttei toteuta niitä, ne helpottavat hiukan omaa oloa. Uskompa, ettei heilläkään helppoa tule olemaan...ja se heille suotakoon.

Hei Vilijonka! Sinä sanot asian hyvin - minulle tuo toivoa ja uskoa se, että tuollaisia "vanhanaikaisia" ihmisiä on olemassa. Itse koen olevani samanlainen. Toivottavasti miespuolisiakin löytyisi. Olen aivan samaa mieltä siitä että toisen avioliiton riikkominen on alhaisinta mitä voi tehdä. Perhearvoja ja sitoutumista ei arvosteta pennin vertaa tätnä päivänä. Painiskelen itse edelleen aviokriisissäni masentuneena ja ihailen sinun voimaasi käsitellä tilannettasi. Eihän sekään varmasti helppoa ole sinulle aina. Kiitos myös Volvomiehelle "pahimman vaihtoehdon " toimintamallista.
Maarit 4

Vilijonka kirjoitti 5.4.2010 23:24

Kai tämä sitten on tätä 'salatut elämät -aikaa'... itse olen niin vanhanaikainen ja korkealla moraalilla varustettu ihminen, että en mitenkään ymmärrä pettämistä, en naapurin puolison himoitsemista, en luovuttamista enkä toisten avioliiton rikkomista. Kuten mieheni on tässä sanonut, että jos hän ei olisi tähän toiseen naiseen ihastunut, me emme olisi tässä tilanteessa. On niin vaikea ymmärtää... Nuorin lapsemme on 10-vuotias enkä ole voinut hänelle vielä kertoa, että isi muutti pois, koska hän odottaa sun kaverin äidin muuttavan hänen kanssaan asumaan. Asumme pienellä kylällä ja väistämättä asia on pian poikamme korvissa, jos pelehtiminen päiväsaikaan lisääntyy. Toiset lapset ovat jo niin isoja, että tietävät koko kuvion juonenkäänteineen, mutta kyllä hekin kärsivät. Tiedän selviäväni elämästä, mutta tulen olemaan pitkään todella pettynyt. Itse en halua mitään hätiköityjä päätöksiä, mutta mieheni on niitä tehnyt tässä koko ajan. Hän teki eropäätöksen ihan yksin eikä ole antanut minulle mitään mahdollisuuksia. Hän on sanonut, että ei halua edes yrittää😑❓