Olin seurustelusuhteessa 5 vuotta miehen kanssa. Asuimme pari vuotta aluksi eri paikkakunnilla ja näimme usein. Yhdessä oli sovittu, että tapaillaan vain toisiamme ja monet kerrat on käyty keskusteluja luottamuksesta ja avoimuudesta suhteessa. Luottamus suhteeseen ja mieheen tuli arjessa kun puhuttiin aina paljon näistä asioista. Soittelimme ja viestittelimme päivittäin kun asuimme erillään. Mies aina kertoi rakastavansa minua ja oli huolehtivainen, hellä ja kunnoittava.

Asuimme saman katon alla lähes vuoden ja suunnittelimme perheenlisäystä, kunnes minulle alkoi selvitä, että hänellä on koko kaukosuhteen ajan ollut useita suhteita ja mahdollisesti tänäkin aikana kun on asuttu yhdessä. Järkytyin ja yritin selvittää asiaa, mutta mies ei myönnä yhtikäs mitään. Mies vain kieltää aivan kaikki, vaikka minulla on todisteita (viestejä, kuvia, yhteydenottoja toisilta naisilta). Tämän vuoksi erosimme jokin aika sitten. Koko maailmani kääntyi päälaelleen kun ymmärsin, että hän on huijannut minua koko ajan ja taitavasti. Kun yritin selvittää suhdettamme, kieltämisen lisäksi mies syytti minua etten luota hänen sanaansa siitä, ettei ole muita suhteita ollutkaan eikä tulekaan. Mikä ihme miestä vaivaa – miten hänellä ei ole selkärankaa myöntää asioiden oikeaa laitaa?

Minusta tuntuu, että asiat voisivat olla vielä korjattavissa mikäli ne saataisi puhuttua halki, mutta en voi pakottaa toista tietenkään puhumaan. Enkä voi luottaa toiseen ilman totuutta. Toisaalta ymmärrän, että mies ei ehkä välitä minusta siinä määrin kuin minä hänestä eikä hän ole panostanut suhteeseemme kuten minä.

Miten päästä yli siitä tunteesta, että on antanut jonkun huijata itseään täysin eikä saa edes selityksiä tälle käytökselle. Miten oppia luottamaan uudelleen keneenkään?