Kaksikymmentä viisi vuotta valheessa?
Olen vähän yli kuusikymppinen mies, jäämässä syksyllä eläkkeelle ja asiani on tämä. Mutta parempi aloittaa alusta.
Toivon että jaksaisitte lukea tämän loppuun, vaikka aiheena onkin ”aina vaan sitä pettämistä”, niin ainakin omasta mielestäni en ole tällaisesta pahemmin kuullut.
Koin rankan eron 80-luvulla, jossa pitkän oikeusprosessin jälkeen sain lapset itselleni. Muutamien kuukausien jälkeen tapasin nykyisen vaimoni ja otinkin hänet vastaan ”pelastava enkelinä”. Sellaiselta hän vaikuttikin, kiltti, elämänmyönteinen ja huolehtivainen, tosin näin jälkikäteen ajatellen yli-sellainen. Olin saanut varoituksia aloittamasta liian aikaisin suhdetta edellisen liiton repivyyden takia ja jonkin aikaa ”kostinkin” edellisen, alkoholisoituneen vaimoni tempauksia. Kunnes kärähdin ja tajusin ettenhän minä enää hänen kanssaan ole. Nykyinen vaimoni antoi anteeksi, tosin kostamalla itse heti perään ja sen jälkeen sovittiin ettei koskaan enää.
Oma yrityskin oli noihin aikoihin, se kaatui 90-luvulla lamaan ja sen jälkeen on ollut erilaista pätkätyötä ja työttömyyttä molemmilla. Vaimo kun oli myös minulla töissä ja osakkaana. Tarkoitan että kummallakaan ei ole ollut helppoa näinä parina vuosikymmenenä. Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä mainita, että hän on minua kymmenisen vuotta nuorempi.
Pitkin yhdessäolomme olen epäillyt, ollut huomaavinani, että vaimoni on muidenkin miesten kanssa. Mutta hänen ponnekkaiden ja erittäin vakuuttavien selityksiensä myötä, olen uskonut häntä. Välillä kylläkin pitkin hampain. Mutta koska olemme aina tulleet hyvin toimeen ja vaimoni ”rakastaa vain minua” jne, kuten minäkin häntä, niin pakkohan se on ollut uskoa.
Pari vuotta sitten, kun oli taas ollut kesävieraita, vaimolta löytyi selästä hankautumia, jotka mielestäni ovat voineet tulla vain yhdestä asiasta. Hän tietysti kielsi kaiken, yhtä ponnekkaasti kuin ennenkin, mutta asia jäi tietysti kaihertamaan mieltäni. Viime kesänä sain sitten lisää aihetta epäilyyn ja kun samalla mieleeni alkoi palata kaikki muutkin epäilyni, niin aloin miettiä eroa. Mutta koska tiesin olevani jäämässä eläkkeelle ja olimme puhuneet täältä maalta poismuuttamisesta, niin päätin katsoa vielä vähän aikaa ja jos ei muu auta, lähden eläkkeelle yksinäni.
En kuitenkaan millään voinut uskoa, että kukaan voi olla niin aidon oloisesti loukkaantunut, vihainen ja kieltelyissään vakuuttava, joten omat epäilyni epäilyttivät minua ja yritin keksiä tapahtumille normaalimpia selityksiä. Koska vaimoni mielestä kärsin mustasukkaisuusharhoista ja olin hoidon sekä lääkityksen tarpeessa, hän sai minut puhuttua viimein psykologin puheille. Enpähän ole turhemmassa paikassa juuri käynyt, joten niitä istuntoja ei kauaa kestänyt.
Koska en saanut mielestäni asioihin todellista selitystä, eivätkä omat viattomuusyritelmänikään enää vakuuttaneet minua, aloin etsiä asioille muuta selitystä. Kerran sitten nettiä selatessani satuin törmäämään persoonallisuushäiriöihin ja erityisesti epävakaaseen persoonaan. Heureka-ajattelin, tässähän on vaimoni! Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, olen tässä vuosien mittaan ymmärtänyt vaimoni puheista, että hänellä on ollut hyvin, siis erittäin, vaikea lapsuus ja nuoruus. Yrittänyt alle parikymppisenä itsemurhaakin, joka jäi onnistumatta vain sattuman takia.
Luettuani oireista, aloin löytää selityksiä monille alitajuntaani jäänneille tapahtumille, ihmisiltä sattumalta kuulluille sanoille ja ilmeille. Vaimoni on seksuaalisesti holtiton, ollut ilmeisesti koko aikuisikänsä, joten pettäminen (vai onko se enää tässä yhteydessä sitä) voi tapahtua aina tilaisuuden tullen missä vain, milloin vain ja minkä miehen kanssa vain. (En tiedä, vaiklka naisenkin?) Sellaisesta kiinni jääminen, jos sen vielä hoitaa niin etten ole näkemässä, on erittäin epätodennäköistä. Eiväthän kaikki miehet ole valmiita heti taistoon, joten eräistä ilmeistä yms. päätellen, älykkäällä ja hyvin manipulointikykyisellä vaimollani on kaikille oma selitys. Jos joku kysyy häneltä, että miksi hän tekee näin, eikö miehesi kykene, vai..? Voi, vaimoni varmasti sanoo, hänhän on ollut impotentti jo vuosia! Tai ”meillä on vapaa suhde”, tai hän kostaa tekemisiäni, tai olen vaimonhakkaaja, ylimustasukkainen pirttihirmu, tai en vain välitä, tai.. Siis ihan minkä selityksen kukakin on valmis nielemään. Lisäten vielä perään, että ethän sitten puhu tästä miehelleni, hän voisi loukkaantua. Ilmeisesti välillä tulee ylilyöntejäkin, tässä kerran ihmettelin erään vaimoni miespuolisen työtoverin ilmettä kaupassa, hän kun katsoi minua kuin haudasta noussutta. Muuta selitystä en sillekään ilmeelle keksi.
Jos hän on seksuaalisesti holtiton, eihän minulla epäilyksiä enempää asiaan ole ja muutaman ystävän varovainen vihje, niin onko sellaisella ihmisellä myöskään olemassa ikärajaa? Ihmettelin tässä viime kesänä, siis ennen kuin löysin nämä persoonallisuushäiriöt, erästä miestuttavaamme. Hän oli aina käynyt vain vaimonsa kera ja nyt halusi ehdottomasti tulla kaksistaan 15-16-vuotiaan poikansa kanssa. Istuin pitkään iltaa miehen kanssa alkoholia nauttien, vaimo meni ajoissa nukkumaan ja kun aamupäivällä pääsin sängystä ylös, vaimo oli ollut jo pitkään ylhäällä, mies ja poika kömpivät saman tien taksiin ja kotiin. Tämä tuttava oli ilmeisesti tietoinen vaimoni taipumuksesta ja sitä hyväksi käyttäen, hoidatti pojaltaan poikuuden pois? Vaikea mennä syyttämään, eihän mies varmasti mitään kerro, poika voisikin kokeneelle kuulustelijalle, mutta entä jos silti olen väärässä? Voihan pee..!
Mieleeni on samalla tullut, että mitenkähän monta asiaa vaimoni on holtittomuudellaan pilannut, esimerkiksi omia ja minun työpaikkoja, sillä ”eihän se ole mikään mies, joka ei osaa vaimoaan kurissa pitää”! Pikkupaikkakunnalla kun sana leviää hetkessä ja monet vakituisiksi luvatut työt ovat molemmilta loppuneet äkisti, ilman suurempia selityksiä.
Vuosi sitten, kun oikein painostin vaimoani jostain tapahtumasta, hän sanoi aivan erilaisella äänellä: ”Älkää te aina kiusatko pikku
” Pisteiden paikalla vaimoni nimi. Tämä oli se lopullinen asia, joka sai minut etsimään muuta selitystä vaimoni teoille. Hän tietysti kielsi ensin kaiken moisesta ”pikku
” ja kun muu ei auttanut, selitti vain pelleilleensä. Mutta onhan selvää, että jos tekee ne touhunsa psykoosissa, niin eihän tämä päiväminä mitään niistä tiedä ja omatunto on puhdas kuin pulmusella.
Tässä nyt sitten suren tätä 25 vuotta, vaimoani joka ei ymmärrä höykäsen pöläystä puheistani, eikä varmasti suostu minkäänlaiseen hoitoon vaan syyttää minua hulluksi, alaikäiseen sekaantumista ja pitäisikö minun käräyttää vaimoni, pätkätöiden takia pieneksi jäävää eläkettäni, omaa murehtimistani, vaimoa jota ei tunnu painavan mikään, yksinäistä vanhuutta, naiiviuttani, omaa syytäni kaikessa kun olen ollut liikaa omaan napaan tuijottaja sekä siten antanut homman jatkua ja pahentanutkin sitä, ystäviä ja tuttavia jotka ovat pitäneet suunsa kiinni, koska eivät ole ”halunneet tulla väliin”, eräällekin sanoin että kun on tuollaisia ystäviä niin ei vihamiehiä tarvitse, että moisesta häiriöstä parantuminen kestää hyvälläkin hoidolla miltei pari vuosikymmentä ja minähän olisin sitten kahdeksankymppinen, eivätkä kaikki parane koskaan ja että jos hän yllättäen parantuisikin, millainen tämä ehytpersoonainen vaimoni sitten olisi?
Hohhoijaa
Koska tuntuu etten voi elää ilman vaimoani, enkä hänen kanssaan, niin olen ottanut tehtäväkseni suomalaiskansalliseen tapaan, kupsahtaa vinkkupullo päänalusena.
Kaipa niitä olisi muitakin keinoja, mutta onhan viinaan kuoleminen monin verroin mukavampaa kuin vaikka narunjatkeena roikkuminen. Kestää pitempää ja on hauskempaa!
Elämä vaimosi kanssa, on sinun oma valintasi.
Otat illalla pikkukännit, sekin on sinun oma valintasi.
Jos haluat elämään muutosta, valinnan mahdollisuuksia on paljon.
Toista ei voi muuttaa, ehkä vähän voi yrittää muokata, sinä itse olet ainoa, jota voit muuttaa.
Tunnen tuon tyyppisen naisen ja millään ei ole mitään rajaa, kukaan ei ota edes todesta, jos hän suoraan sanoa paukauttaa olleensa nussimassa jonkun kanssa.
Tällä palstalla muitta mutkitta aina ollaan aloittajan puolella ja siinä vastapuolessa se vika on.. Siksipä minä en sille tielle lähde, koska itse en niele tuota kaikkea. Tai sitten vaimosi pitäisi olla jo todella sairas.
Mistä ihmeestä sait päähäsi tuon 15v pojalta poikuuden hoitamisen pois alta? Siis tuohan on aivan pöyristyttävä väite! Parempi pitää paikkaansa jos olet tuollaista levitellyt laajemmaltikin.. Kai ymmärrät kuinka vakava syyte tuo on? Siitä todellakin tulisi olla _paljon vahvemmat_ perusteet kuin vain jotkut ilmeet! Herran jestas sentään.. Alaikäsiin sekaantuminen kyseessä ja olet valmis vaimoasi hyvin hatarin perustein syyttämään? Mitä todisteita sinulla siis on? Se että mies aiemmin tuli aina vaimonsa kanssa, mutta nyt poikansa? Entä jos hänen vaimollaan vain oli menoa eikä ole tottunut yksinään teillä käymään?
Entä mitä todisteita sinulla on vaimosi seksuaalisesta holtittomuudestasi? Jos sinulla kunnon todisteet on niin mikäs siinä sitten.. mutten aivan heti lähtisi noin kovia syytöksiä lataamaan pöytään..
Hei jukkar!
Täytyy sanoa, että minäkin jäin miettimään samoja asioita kuin eheytynyt, kun ensimmäisen kerran luin tekstisi. Onko nämä esittämäsi "syytökset" vain epäilyjä vai löytyykö todisteita? Jutustasi saa kuvan, että muutkin ihmiset "tietävät" ainakin osasta vaimosi touhuista... Ilmeisesti asioista siis on juteltu, myös vaimosi kanssa?
Olit vastannut omaan ketjuuni ("Epärehellisyyttä ja addiktiota...") ja kiitän siitä! Vastauksesi luettuani ymmärsin, että vaimollasi ilmeisesti on jo todettukin jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Onko tämä siis ammattilaisen diagnosoima vaiko omaa veikkaustasi?
Hurjalta meno joka tapauksessa kuulostaa. Toivotan sinulle voimia arkeen!
Jaaa, olin olevinani puolueeton.
Mutta se on ihan totta, että tunnen naisen, joka on holtiton, kaikki kaksijalkaiset urokset kelpaa, tikapuista en ole ihan varma. Luettuani ap:n kirjoituksen ajattelin tuntemani naisen miestä, mutta hän on osansa itse valinnut ja hän todella tietää.
Mukavaa saada palautetta. 🙂
Helemille: Kyllä kyllä, minäkin tunnen nyt tuon tyyppisen naisen. Siinä vaiheessa, siis vuosia sitten, kun en vielä ymmärtänyt vaimoani ja olimme rakastunut tuore pari, eräs puolituttu sanoi, että hänen edellisensä oli ollut samanlainen, et sinä sille mitään voi. Voi, voi, mutta kun en uskonut häntä! Vasta kuin nyt.
Eheytyneelle sanoisin, että jos kerran ihmisellä ei psykoositilassaan ole moraalia, niin onko silloin myöskään ikärajoitusta? Vasta nyt tajuan, miten hän kesken illanistujaisten saattoi häippästä "pankkiautomaatille", niin minäkin! huudahti vastapäätä istuva mies. "Automaatilla oli jonoa", selitti vaimoni, kun aikaa sattui vierähtämään. Vaan enhän minä juntti sillä hetkellä mitään ymmärtänyt, ei juolahtanut edes mieleen. Tämä on vain eräs niistä tapauksista, joita olen myöhemmin paremmin ymmärtänyt.
Ihmettelen vain, miksi nuorin poikamme lähti kotoa heti kun oli mahdollista ja jälkeenpäin on selittänyt että hän ei pysty sitoutumaan kehenkään naiseen. Niin myöskin vanhempi poikamme häippäs 18-vuotiaana? En näemmä kertonut ihan kaikkea, vaikka yritin.
Siis, enhän minä väittänyt, että viime kesänä niin olisi tapahtunut, mutta kun kaikkineen merkit viittaavat siihen. En myöskään usko, että edes vahingossa ilmaisin jotain nimiä tai paikkoja. Joten tuskin nämä tämän pitemmälle leviävät. Täällähän minä tätä pahaa oloani koilotan.
Mutta entä jo itse epäilisit jotain moista, niin varmaankin haluaisit asiaan varmat todisteet ja niitä kun minulla ei ole. Muuta kuin oletus ja vaimoni taipumukset. Jotka periaatteessa lyövät kättä. No, ero tässä joka tapauksessa tulee, touhutkoon sen jälkeen ihan mitä haluaa ja kenen kanssa vaan.
Epäilyjä tuossa minusta esitettiin eikä syytöksiä, ja sopiihan täällä purkaa sydäntään.
Olisi aika kurjaa, jos joisit itsesi hengiltä "turhaan", ja ikävää myös, jos epäilysi olisivat totta ja tilanne jatkuisi samanlaisena. Kai olisi hyvä selvittää, miten asia todellisuudessa on? Mutta miten?
Pyydän anteeksi, annoin ehkä väärän kuvan kirjoituksillani (jälleen...😳 Kiihtyneessä mielentilassa en aina tule ajatelleeksi miten asiani esitän). Mutta siis lähinnä juuri ajoin takaa tuota, että halusin kuulla perusteita epäilyksillesi. Ja tuossa jo vähän avasit sitä puolta. Ja tottakai näitä naisia on olemassa, joille kelpaa kuka vain ja ovat osittain myös seksiriippuvaisia. Mutta silti tuo alaikäiseen sekaantuminen kuulostaa aika kovalta epäilyltä. Toki sen saat ja pitääkin purkaa edes täällä! en minä sitä siis sillä tarkoittanut. Toivoin vain kertovasi syitä näille epäilyksille. Mieluiten muitakin tilanteita, mistä nämä ovat alkunsa saaneet. Toki tuo automaatille lähtö kuulostaa epäilyttävältä.. oliko muita tilanteita?
Eikä kannata tuonlaisen naisen vuoksi itseään hengiltä juoda, jos hän todella on tuollainen. Ja kerroit siitä, kuinka kostit nykyisellesi edellisen vaimosi touhuja. Pettämällä siis oletan? Ja vaimosi petti sinua takaisin?
Ja haluaisin myös kuulla, onko tuo lääkärin diagnoosi vai oma päätelmäsi ja miten siihen kaikkinensa olet päätynyt? Toki jos et halua yksityiskohtaisemmin kertoa, niin en voi kuin yrittää uskoa siihen, että vaimosi todellakin on sellainen kuin väität hänen olevan.
Kiitoksia kommenteistanne. Esitän nyt tässä muutamia asioita ystävieni sanomina, joihin päätelmäni myös perustuvat. Viimeisin muilta tullut, oli ystävämme jo parinkymmenen vuoden takaa. Puhuin hänelle keväällä puhelimessa (asuu kaukana) näistä fiiliksistäni ja hän sanoi, että seuraavalla kerralla kun vaimosi ei varmasti ole lähellä, kerron hänestä asioita. Eipä silti, jo muutamia vuosia sitten, tämä samainen nainen sanoi että ei voi ymmärtää, miksi minä olen vaimoni, tai oikeammin, "tuollaisen naisen kanssa". Sillä hetkellä en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, eikä hän sanonut syytä. Kuten ei ole myöskään kuulunut puhelua, jossa vaimostani kerrottaisiin asioita?
Toinen oli sitten miespuolinen ystäväni, joka soitti myös nyt keväällä huolissaan ja kysyi miten meillä menee? Sanoin että tää on tätä samaa, mutta minun syytähän nämä (mustasukkaisuusdraamat) ovat. Eikä varmasti ole, mies sanoi hyvin varmalla äänellä, mutta taaskaan ei lisäkommenttia tullut vaikka pyysin. Aivan selvästi vältteli, siirtyi toiseen aiheeseen ja lopetti pian puhelun. Olisiko ollut oma lehmä ojassa?
Onhan muitakin, kuten kyläilyn jälkeen perässä tullut puhelu kyläilypaikan naapuripoikamieheltä, joka kertoi miten syvästi on vaimooni rakastunut. Okei, istuihan hän hetken kanssamme, mutta ei se mielestäni tuollaista aiheuta. Tosin menin jo aikaisemmin nukkumaan. Ajomatka oli pitkä, vaimolla ei ole korttia ja me aika myöhään perillä. Isäntäväkemmekin oli kömpinyt myös ajoissa nukkumaan, joten..?
Tää h..vetin epätietoisuus tässä eniten kalvaa. Joku vihjaisee jotain, toinen toista ja vaimo on erittäin ponnekkaasti sitä mieltä että olen mustasukkaisuusharhojen vallassa ja että minun pitäisi mennä hoitoon.
Vaimoni ei usko että hänessä voisi olla mitään vikaa, eikä halua mihinkään tutkimuksiin mennä, koska minähän olen se perheen seko (taidan kohta ollakin), niin eihän silloin voi olla diagnoosiakaan?
Toisaalle kirjoitinkin, että persoonallisuushäiriöiset voivat elää aivan normaalilta näyttävää elämää ja se häiriö tulee esille vain stressi- tms tilanteissa. Yleensä se on jonkinlaisia pakkokäyttäytymisiä, alkoholin käyttöä-seksuaalista holtittomuutta-tms. Tuolla esimerkiksi on tietoa http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407 Häiriöinen voi olla myös psykoottisessa tilassa, ja kuten vaimoni tapauksesta epäilen, pyyhkii kaiken tapahtuman muististaa. Joten päiväminä on täysin syytön.
Yleensä tällainen käyttäytyminen tulee sattumalta esille jonkin toisen sairaalahoidon-jakson aikana, jolloin henkilökunta huomaa potilaassa normaalista poikkeavaa käytöstä.
Tavaroita on myös ollut kateissa, kuten muuan aika kallis (miehinen) kirja. Eräänä päivänä tarvitsin sitä ja vaikka miten yhdessä sitä etsimme, emme löytäneet. Kaiken maailman varkaussyytöksiä tuli tietysti heti mieleen ja arvuuteltiin että kuka olisi käynyt ja voinut viedä? Puolta vuotta myöhemmin kirja löytyi hyllystä omalta paikaltaan! Vaimohan ei tietysti tiennyt asiasta mitään, joten omituinen katoaminen ja jälleenlöytyminen jäi "selvittämättömien tapausten joukkoon". Jälkeenpäin en keksi muuta, kuin että hän olisi lainannut sen jollekin miehelle.
Vai mitä sanotte tällaisesta? Naapurin isäntä tuli töistä tullessani (läksin jostain syystä tuntia aiemmin) lähes kotiportillamme vastaan. Asumme tien päässä, eli muita ei ole. Selitti käyneensä "metsää katsastamassa". Ookoo, mutta oli marraskuun loppu, kello 17, eli melko pimeää. Ihmettelin vähän vastausta ja kotiin päästyäni, vaimo tulee juuri suihkusta ja selittää miten tukka oli likanen ja täytyi pestä. Aivan viattomalta kuulostavaa, mutta melkoinen yhteensattuma?
No, nämähän ovat vain minun epäilyksiäni ja jos vaimolta kysyisitte, niin.. 😀
Ihan oman terveytesi takia on kait viisainta mennä psykiatrin puheille. Siis ketjun aloittaja, ei vaimo, koska ketään ei voi pakottaa hoitoon. Olet nyt niin syvällä epäilyissä ettet millään yksin niistä ulos selviä. Vaikka epäilyisi olisivat tottakin, niin en usko että psyyke kestää enää kovin pitkään moista rääkkiä.
Siksi sanon näin, että epäilijän on mentävä hoitoon, koska se voi olla vaarallistakin.
Olen itse mennyt ihan melkein "hulluuden" partaalle kun aloin etsiä totuutta miehen petollisuudesta, ei siitä loppua tullut, ja itse siitä kärsin eniten kun aloin jopa kyttäämään miestä.
Meneekö jo hieman yli epäilysi ja miettimisesi koska ja mitä vaimosi on tehnyt, esim. automaatilla käynti? Kirjoituksesi perusteella vaimosi ei ole koskaan kuitenkaan jäänyt kiinni itse teosta? Sehän on helppo todistaa jos hän on ollut vieraissa? lääkäriin vain, eikö niin? Tai kysyä mieheltä.
Kun luin kirjoitustasi epäilet vain pelkkien ilmeiden ja sattumien takia? Ja selässä olevan nirhauman vuoksi, se oli aika kaukaa haettu syy epäilylle, vai?
Siksi näin kirjoitan että herätän sinua miettimään sitä, että mitä voitat sillä että yrität todistaa vaimosi menneen vieraisiin? Mikset yritä saada vaimosi pysymään uskollisena alkamalla vaikka antamaan hänelle rakkautta ja hyväksyntää, hellyyttä.
Onko rakkauselämänne kunnossa? Miten kohtelet vaimoasi? Oletko hellä ja rakastava? Suukotteleko ja oletko muutoin muistanut häntä?
Senpä takia tänne tuntojani purankin, sillä tämä on alkanut mennä minulla jo "yli". Olen "kyttäillyt", tutkinut kännyä, kaikkea mitä nyt kotioloissa voi tehdä. Mutta toisen lääkäriin vienti epäilyn vuoksi, ei onnistu mitenkään. Väkisinhän vaimo olisi sinne vietävä, koska "hän on täysin syytön", ainoa seuraus olisi että minua syytettäisiin vapaudenriistosta ja ties mistä.
Olen kyllä harkinnut keskustelemaan menoa ja alan olla sitä mieltä että harkitseminen ei enää riitä. Minulla ovat tunteet pomppineet edestakaisin. Välillä vihaan vaimoani niin, etten voi edes häntä edes katsoa ja välillä taas tuntuu etten voisi millään hänestä luopua ja kaikkea siltä väliltä. Päähäni ei tunnu mahtuvan enää kuin vaimo, tosin väärällä tavalla, muutenhan olisin ihannemies. 😋
Totta kyllä, että suhteemme on tässä vuoden ajan viilennyt, ei nyt ihan kokonaan, mutta kuitenkin. Toisaalta näitä olettamiani epäilyksiä on jatkunut kauemmin, joten en usko että hän rakkauden puutteesta on pettämään alkanut.
Pitäkään, siis yli pari vuosikymmentä, olin sitä mieltä että olemme keskimmääräistä huomattavasti onnellisempi pari. Suukottelimme päivisin monia kertoja, ja olihan niitä muitakin hellyyden sekä huomaavaisuuden osoituksia. Esimerkiksi käytimme kiitossanaa jokapäiväisistä huomionosoituksista, enpä ole juurikaan muilta pareilta sellaista kuullut.
Olemme työskennelleet 24/7 yhdessä, tulleet aina hyvin toimeen keskenämme ja vetäneet mm. yhteisiä projekteja, mutta nämä viimeaikojen tapahtumat ovat nostaneet kaikkea vanhaakin esille. Sellaisa, jotka olen jostain syystä halunnut painaa unholaan. Kait rakkaus on sitten sokea?
Toisaalta, jos kaikki onkin vain mielikuvitustani tms. niin olen yrittänyt eritellä syiksi omaa vanhenemistani (vaimonihan on minua n. 10 vuotta nuorempi), eläkkeelle siirtymisen pelkoa (onko elämäni nyt ohi), pelkoa etten enää pysty hänen tarpeisiin vastaamaan?
Kyllä me vielä sängyssä touhutaan. Ei tosin niin kuin nuoruudessa, mutta muutamia kertoja viikossa vähintään ja välillä innostun enempääkin. Mutta jostain syystä vaimoni ei enää vuosiin ole tehnyt aloitetta. Se on saanut minut pelkäämään, että teen jotain väärin? Kun olen asiasta yrittänyt puhua, hän sanoo vain että kaikki on ihan hyvin. Kuitenkin tunnen että ei ole.
Ehkä hän vain ei saa sanottua että suhteemme on ohi ja että haluaisi kääntää elämässään uuden sivun, en tiedä? Vaimoni on aina ollut huono avautumaan, olen häntä huomattavasti joviaalimpi.
En ole myöskään lihonut, enkä ole "lihava" koskaan ollutkaan, samassa painossa jo vuosikymmeniä, ettei sellaisenkaan pitäisi vaikuttaa. Kuntohan ei ole sama kuin parikymppisellä, mutta niinhän elämässä käy.
Kaikenmaailman "sänkypiristyslelujakin" olen ehdottanut, mutta ne eivät kiinnosta vaimoa, joten olen aika ymmälläni. Kuitenkin hän sanoo ettei halua minua jättää ja että on aina ajatellut miten vanhenemme yhdessä, tai että sehän on ollut aina hänen mielestään selviö.
Kaiken tällaisen takia, kun minusta tuntuu että saan jatkuvasti täysin ristiriitaisia viestejä häneltä, olenkin "aivan pihalla".
Ehkä hän oi vain kehtaa, uskalla, pelkää loukkaavansa tms. sanoa että hän haluaisi jättää minut ja sen vuoksi tekee kaikkensa että aloite eroon tulisi minulta?
Tätähän voisi vatvoa tuomiopäivään saakka, enkä tulisi asiasta hullua hurskaammaksi, joten eiköhän tämä ollut tässä.
Kiitoksia kaikille jotka luitte ja erityisesti niille jotka kommentoitte kirjoituksiani. Täytyy aloittaa nyt itsetutkiskelu asiassa "mitä minä haluan"? Mukavaa kesää kaikille!!
Ajattelin ensin, että en laita tätä, mutta tulin toisiin aatoksiin. Tässä esimerkki näistä "ristiriitaisista viesteistä", joita vaimoltani saan. Toinen syy, miksi en ajatellut laittaa, on että hävettää. Itseni ja vaimoni puolesta.
Tässä vajaa viikko sitten, siis näin tuore tapaus, oltiin piharakennuksessa ja tarvittiin jonkinlaista kassia. Vaimo sanoi että komerossa on hänen isänsä jäämistöstä tullut muovinen "torikassi", siis sellaista mukamuoviverkkoa. Reikäinen kuin mikä, niin että jokainen näkee mitä on ostanut. 🙂
Vaimo kaivoi kassin esiin komeron perukoilta ja nosti sen lattialle. Päällä oli vanhoja muovihenkareita ja pohjalta keltaista nailonköyttä oleva vyyhti, joka hetken tarkastelun jälkeen osoittautui jonkinlaiseksi "eukkokiikuksi". Parempaa nimitystä en sille keksi. Siis sellainen joka ripustetaan kattoon ruuvattuun koukkuun tms. ja yläpäässä on kaksi väkipyörää, joista roikkuu narut ja niiden päissä on päällystetyt lenkit, joista ilmeisesti toisiin laitetaan nilkat/polvitaipeet ja toiset käsiin/kainaloihin.
Siitähän riemu irtosi! Ensin vaimo selitti että se on varmaan kuulunut hänen isälleen. Mutta koska appi oli innokas kalamies, etsin kotiin tavarat tuotuamme kaikki kalastusvälineet/köydet sekä muun jota voisin tarvita. Ei niin kirkkaan keltainen köysi olisi voinut jäädä huomaamatta.
Koska vaimo ei voinut siihen väittää vastaan, hän sanoi että olin ostanut sen voidakseni syyttää häntä sellaisessa roikkumisesta. Ohhoh! Tarkastelun jälkeen vempain osoittautui käytetyksi ja vaimo siihen että saitkin sitten halvalla?
Lisäsi vielä että koska olemme jossain vaiheessa muuttamassa, niin olisin muka löytänyt sen silloin ja päässyt syyttämään häntä. Nyt se vain löytyi sattumalta aiemmin.
Sen jälkeen hän selitti, että ei kait olisi kaivanut sitä esiin, jos olisi sen kassiin piilottanut! Aika uskomattomalta se tuntuisikin, ellei sitten joku muu olisi sitä sinne laittanut? (Vaikka mielessäni on kyllä yhä useammin käynyt sopivasti unohdettu, psykoositilassa suoritettu toiminta, josta "päiväminä" ei tiedä mitään.)
Muistin miten olin samaisen komeron joutunut tyhjentämään pari vuotta sitten, etsiessäni sieltä jotain, eikä sitä laitetta silloin siellä ollut? Kassi kyllä oli, mutta siitä näki suoraan mitä se sisälsi.
Kun tilanne hieman rauhoittui ja vaimo oli poissa silmistä, aloin etsiä mahdollista paikkaa josta köysistö olisi voinut roikkua. Tiesin että talossa ei sellaista ole, joten kiersin kaikki piharakennukset, mutta missään ei näkynyt sopivaa koukkua tai köyden tms. jälkiä. Kunnes katseeni osui hieman näkyvyydeltä piilossa olevaan vanhaan pihakoivuun. Ensimmäinen oksa on noin neljän metrin korkeudella ja paksu kuin nuori puu. Mielestäni näytti että yhdestä kohtaa puuttui muualla olevaa jäkälää. Hain köyden ja kun sain sen heitettyä oksan yli, se solahti suoraan samaan paikkaan mistä jäkälää näytti puuttuvan.
Siis roikotettu pihalla..!!
Kysyinkin että jos kerran tykkäät tuollaisesta, se vehje ohuine pehmusteineen näytti kyllä kaikkineen lähinnä s/m laitteelta, niin miksi et ole ehdottanut? Oltaisiin kokeiltu ja ehkä minäkin jonkinlaiset kiksit olisin saanut? Vaimo kielsi jyrkästi haluavansa moista ja että häntä on turha yrittää laitteeseen ripustaa, piste!
En keksi yhtään pariskuntaa, jotka olisivat voineet härvelin tuoda, tai että olisivat voineet olla rauhassa katseilta mieltymyksiään toteuttamassa ja miksi se olisi sitten piilotettu ja unohdettu meille? En keksi muuta, kuin että toisen meistä on täytynyt olla poissa, ja toisen antaa lupa sellaisen käyttöön ja tiedän että minä en ole sellaisessa roikkunut, enkä muutenkaan käyttänyt! Joten vaihtoehdot ovat aika vähissä.
Tämä ei ole välttämättä vastattava kertomus, mutta koska en oikein voi asiasta kenellekkään puhua, kerroin sen täällä. Sen verran muutenkin rääkättyä mieltäni painaa.