Eiköhän 2-vuotiaasi ole nyt siinä kehitysvaiheessa, kun erooman itsen ja äidin välillä alkaa selkiytyä? Siihen astihan lapsi kasvaa melkoisen tiukassa symbioosissa äidin kanssa. Nyt hänelle alkaa oma-minä selkiytyä, hän alkaa etsiä rajojaan ja se voi ilmetä sitten melko rajustikin! "Kuka minä olen?"
Lapsi tarvitsee selkeät turvalliset rajat. Hänellä ei itsellään niitä ole, hän joutuu ne etsimään ja kokeilemaan. Tämä voi olla todella raskasta aikaa, vanhempien pinna kiristyy! Mutta se menee aikanaan ohi, jos se nyt mitään lohduttaa?😳
Tärkeää olisi, että molemmilla vanhemmilla ja myös mahd. päiväkodissa tms.olisi sovitut asiat miten mennään. Ja niissä pysytään. Missään tapauksessa ei ole hyvä, jos lapsi saa ristiriitaisia viestejä, eli esim. isovanhempien luona on lupa sitä mitä ei kotona ole, ja tänaan joku asia on ei ja huomenna kyllä.
Rajat rakentaa turvallisuutta ja lapsen on hyvä kasvaa. Seuraava haaste sitten voikin odottaa murrosiässä!😀
Tässä nyt jotain yleisluontoista, kysy ihmeessä esim.neuvolasta apua jos et jaksa!
🙂🌻

Kiitos vastauksestasi! Olenkin huomannut, että lapselle rajat ovat tärkeitä. Itselläni kun on ollut masennusta ym.ongelmia, ja olen ollut aika kiltti luonteeltani, niin minulle on ollut haasteellista sisäistää, että minun tulisi olla se joka päättää/on auktoriteetti..siis hyvällä tavalla.

Mutta kun olen tuohon uhmaikäisen kasvatukseen alkanut tutustua paremmin, olen tajunnut, että järkevät rajat on ne, jotka todella tuo turvaa lapselle.

Mutta mites toimia silloin, kun tuntuu että lapsi ei useinkaan tottele kielloista tai pyynnöistä huolimatta? Ollaan kokeiltu usein esim. jäähyjä, mutta välillä tuntuu että lapsi ei niitä isona sanktiona koe. Eli miten ns. rangaistaan huonosta käytöksestä? Onko juttelu ja jäähyt jne. se keino?