Kaikki ympärilläni haluavat kuolla ja ovat masentuneita
Ilmeisesti asia on ollut niin pitkään, en vaan ole käsittänyt/hyväksynyt tilannetta. Tämän lisäksi useampi läheinen ystävä ystävä kärsii mielenterveysongelmista. Äitini on alkoholisti, joka myönsi asian ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten ja liittyi AA:han. Sen jälkeen hän kertoi kuinka on halunnut kuolla jo useiden vuosien ajan, vanhempieni eron jälkeen. Siskoni (22 v.) on pitkäaikaismasentunut, YH, opiskelija ja nyt on ollut itsemurha-ajatuksia, ja hän pääsi osastolle tänään. Veljeni (20 v.) on työtön, masentunut ja hänellä ei ole suuntaa elämässä. Menetin oman aviomieheni ja lasteni isän 5 vuotta sitten, kun hän teki itsemurhan sairastettuaan useita vuosia maanisdepressiivisenä ja kärsien ties mistä ahdistushäiriöistä.
Nykyään olen ihan suht onnellinen perheenäiti, uudelleen naimisissa ja toimin yrittäjänä, mutta en voi käsittää miten kaikki ympärilläni sairastuvat vakaviin mielenterveydellisiin sairauksiin jatkuvasti. Olen väsynyt, ja olo on avuton. En tiedä mitä sanoa tai tehdä. Teen parhaani tukea läheisiäni, mutta olen itse poikki. Tuntuu siltä, että masennus vainoaa minua joka suunnasta jatkuvasti, ja tekee normaalielämästä mahdotonta vaikka itse en ole sairastunut siihen vuosiin. Ja siis minulla itselläni koemusta asiasta, mutta olen ollut terve jo kauan. *huoh*
Nimim. Väsynyt ja avuton
Kiitos kun kerrot.
Perhana miten sitä luulee näkevänsä selvemmin asioita toisissa, kuin itsessään. Omaa liikakiltteyttä kun ei vaan meinaa huomata, sille on sokea.
Sussa näen paljon välittävän ihmisen, ja toivon kovasti että olisit myös itsellesi kiltti ja välittäisit itsestäsi. Ei voi auttaa toisia, jos on ite huonossa kunnossa ja voimaton, siis pitää rakastaa itseään ja auttaa itseään, jotta sitten voi vähän jeesata toisia, joilla on oma vastuu omasta elämästään, omasta hyvästä elämästään.
On hienoa, että äitisi on mennyt AA:han ja veljesiköse nyt oli, joka pääsi saamaan hoitoa. Ne on hyviä asioita, joku ottaa kopin itsestään ja jostakusta otetaan koppi ja autetaan eteenpäin. Sitä varten täällä ollaan kuka minkäkinlaisissa töissä, hoitopuoli varsinkin, mutta itteänsä pitää hoitaa ja rakastaa vähintään samoin kuin toisia.
Heitä piilossa oleva syyllisyys, ettet voi auttaa enempää, hittoon! Se riittää aluksi ja aika pitkään kun olet olemassa läheisillesi, olet olemassa vaan. Niille tulee mahdollisuus tulla näkyväksi ja hyväksytyksi, siitä lähtee ppaljon energiaa liikkeelle heidän itsensä osalla oman itsensä auttamiseen, joskus meillä menee kauan sen hiffaamiseen ja me tartetaan ehkä yllättäviltä tahoilta potku persauksiin tai ovenavaus ja sitten - humps - se vain alkaa tapahtua.
😉