Mikä on kaiken tarkoitus? Elämässämme pitäisi kaiken olla periaatteessa hyvin. On yhteinen koti ja vauva tulossa. Mutta kun mieheni otti ja rakastui toiseen. MOnien vaiheiden ja keskusteluiden kautta hän ilmoitti haluavansa erota ja olla yksin. Kauniisti sanoi, että on väärin minua kohtaan kituuttaa avioliitossamme edes lapsen takia. Ymmärrän kyllä asian ja väärinhän se on pitää kulisseja kasassa pelkästään tulevan vauvan takia, mutta kun tuntuu niin väärältä, että kaikki kaunis ja yhteinen heitetään romukoppaan.

Keskusteluja asiasta on käyty monesti ja moneen suuntaan ja paljon on vielä keskusteltavaakin. Monet käytönnön asiatkin vaativat järjestelyjä, vaikka tiedän kyllä niidenkin järjestyvän ajallaan. Mieheni sanoi, että on parempi erota nyt kun vielä olemme puheväleissä eikä ole loukattu toisia (mitähän hänen mielestään sitten on toiseen naiseen rakastuminen ja perään haikaileminen??). Olen valmis unohtamaan sen ja määrätyllä lailla anteeksi antamaan, vaikka ei toisen tunteita voikkaan anteeksi antaa.

KUnpa vain jostain löytyisi voimia kaiken tämän läpikäymiseen ja unohtamiseen. Rakastan miestäni ja tulevaa yhteistä lastamme ja haluaisin kaiken muuttuvan hyväksi vaikka tiedän tässä vaiheessa minun haluamiseni olevan miehelleni ihan sama. Tulevasta lapsestamme hän kyllä on iloinen.

Välillä on helpompia päiviä, välillä tuntuu ettei elämälläni ole enää mitään tarkoitusta. Sellaisena heikkona hetkenä löysin tämän tukinetinkin ja täytyy sanoa, että on ollut tästä palstasta apua. Toivottavasti mahdollisimman moni avun tarpeessa oleva osaa tiensä tänne.

HAluaisinkin neuvoja, miten tästä kaikesta selviää. Jos mieheni etsikkoaikana päätyy siihen tulokseen, että haluaa jatkaa elämää perheenä meidän kanssamme olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että se sopii. Elämää kuitenkin eletään päivä kerrallaan ja lopputulokset kummankin kannalta ovat avoimia. Ehkä elättelen liikaa toiveita, että kaikki kaunis joskus palaa elämäämme. Eihän elämä monen yhteisen vuoden jälkeen koskaan ole yhtä satua, mutta kunpa edes joskus…☹️