Hei,
en oikeastaan tiedä, miksi kirjoitan. Ehkä yritän ”johtaa itseäni” purkamaan itseni turvalliseen ympäristöön.
Päällimmäisenä mielessäni kumppanin alkoholin käyttö. Hän joi lastensa kanssa, suuria annoksia -keskusteltiin ja minua edelleen harmittaa. Oli hienoa, että kumppani myönsi alkoholin käytön. Juopon vanhemman lapsena olen kuitenkin erityisherkkä. Lapsilla tuskin oli vaaraa kumppanin luona, mutta asenteena ”viina+lapset+vähättely” ei sovi yhteen. Lapsilla muutenkin jo muutoksia perhe-elämässään, mm. vanhempiensa riitaisa ero (minä en syypää).
Kumppani on juonut ennenkin ja pettänyt silloin lupauksia. (Olimme erossa pari kuukautta). Mitään valtavan dramaattista ei ole päässyt tapahtumaan, mutta kuitenkin… Samalla hän on kertonut olevansa määrätietoinen: -lopettaa, kun haluaa lopettaa. Miksi ei siis lopeta, niitä känniinjuonteja? Edes lastensa tähden? Minun tähden?
Tuli vaan mieleeni, että tuhlaanko nuoruuttani ja vapaa-aikaani ”turhakkeeseen”? Meillä seksi sujuu, se on turvallista, kumppanilla on kykyä ja halua riittävästi, kumppani osaa olla huomaavainen ja hellä… Lisäksi hän on fiksu ja työelämässä, siisti ja savuton. Ikäeromme ei ole valtava. Hänessä on pala ”narsua”, mutta vain pala. Jännittyneenä odotan lomakautta ja yhteistä ulkomaanmatkaa. Kumppani on luvannut olla juomatta matkan aikana ja uskon, että hän pystyy siihen. Lisäksi hän haluaa olla ihmisiksi minun silmissäni.
No joo… Minä vietän Juhannustani luultavimmin yksin. Kumppani on lastensa kanssa. Onneksi työt rytmittävät.
Jokainen paljon ja usein juova, käyttää sanontaa, lopetan kun itse haluan.
Voihan haluakin lopettamiseen olla, mutta viinapiru on sitkeä, kerran orjaksi saatua se ei laske helpolla.
Sinä ajattelet tulevaisuutta, itsesi mieluiseksi, kaikkia vastuksia ei ole pakko mukana raahata.
Kirjoituksesta on jonkin aikaa, mutta ajattelin kuitenkin osallistua keskusteluun. Alkoholin suurkuluttajan tai alkoholistin rinnalla eläminen on uuvuttavaa ja äärimmäisen turhauttavaa. Alkoholistin lupaukset ovat valitettavasti lähes yhtä tyhjän kanssa. Selitykset juomiselle ovat kuin suoraan satukirjasta. On ikävää, että lapset joutuvat todistamaan isänsä juopottelua. Kun on itse kasvanut perheessä, jossa vanhempi on alkoholisti, tietää miten syviä haavoja juovan vanhemman toiminta saa aikaan . Ymmärrän hyvin miksi olet niin herkkä asian suhteen.
Juovan kumppanin kanssa kun saa pettyä jatkuvasti, koska hän pettää alta aikayksikön antamansa lupaukset. Ideaali tilanne tietysti olisi, että kumppanisi heräisi ja rupeisi tekemään työtä raittiutensa eteen Millaisella todennäköisyydellä näin tulee tapahtumaan ? Jos kuitenkin huomaat, ettei tilanteeseen tule minkäänlaista muutosta, niin siinä tilanteessa olisi hyvä harkita, onko mitään mieltä enää jatkaa. Voimia sinulĺ🌻🙂🌻🌻🙂🌻