Eli minulla on uusi suhde, ollaan oltu yhdessä vasta 5kk. Olen alkanut näkemään puolisossa puolia mistä en tykkää ja hieman pelkään. Puolison mielialat vaihtelevat todella paljon, saattavat vaihtua sekunnin sisällä: välillä raivotaan, huudetaan, välillä itketään ja välillä nauretaan. Puoliso suuttuu pienimmistä asioista esim.jos kahvia läikkyy yli tai kynä on väärin, puoliso alkaa huutamaan ja kiroilemaan, huutaa ihan että pelästyin. Pian puoliso rauhoittuu ja kaikki on hyvin. Päivän sisällä voi tulla useita raivokohtauksia, pelkään kokoajan että mitä tulee seuraavaksi.
Puoliso on mustasukkainen, ei aina haluaisi päästää minua ystävien luokse, kyttää kenen kuvasta tykkään instagramissa ja jos laitan ystävälleni sydän hymiön niin saan vihat päälleni. Puoliso perustelee asiat, että haluaa minut kokoamaan ja haluaa olla vain minun kanssa.
Puoliso on meinannut lyödä minua, ei lyönyt. On heittänyt/työntänyt tuolin minuun päin, ei sattunut.
Puolisolla on koira, hän välillä huutaa koiralle, kerran on potkaissut sitä ja kerran lyönyt. Kun otin puheeksi koiran lyömisen niin puoliso perusteli asian vain että ei edes lyönyt voimalla ja minä suurentelen asiat enemmän kuin ne ovat.
Hyvinä päivinä kaikki on hyvin, mutta huonoina päivinä olen pelokas ja varuillani. Olen hukassa että mitä teen ? Jäänkö suhteeseen ja yritän saada puolisoni muuttamaan käytöstä vai juoksenko nyt, vielä kun voin ?
Hei. Heti ensimmäiseksi totean, että toisen ihmisen käytöstä et voi muuttaa. Hän voi itse muuttaa käytöstään jos kokee sen olevan haitallista ja väärin. Hakea vastauksia siihen miksi käyttäytyy kuin käyttäytyy JOS se häiritsee häntä itseäänkin. Jos hän taas kokee toimintansa oikeutetuksi ja oikeaksi, et voi tehdä mitään. Paitsi päättää että se ei sovi sinulle ja vaihtaa maisemaa. Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan pelkoa parisuhteessaan.
Mustasukkaisuudella, jolle ei ole mitään perusteita, on tapana pahentua ajan kanssa. Väkivaltaa on myös väkivallan uhka.
Valitettavasti tuo kuvailemasi vähättely esim koiran lyömisestä särähti omaan korvaan todella pahasti. Been there, ja aina se olin minä joka liioitteli asioita. Jos koira ei käyttäytynyt kuten hän käski (vaikka yritin sanoa ettei koira edes ymmärrä mitä siltä haluat koska sen logiikka ei toimi kuin ihmisen) se oikeutti kurittamaan jollain tavalla. Myös tuolia heiteltiin. Ja lapsen leluja. Ja lautasia. Pari kertaa räittiin naamalle. Ja oltiin varmoja että petän. Kavereiden näkemisestä tuli sanomista. Riitti että olin kahvilla ystäväni luona tunnin, perään tuli vittuilua ja kyselyä koska tulen kotiin ja olenko taas jakamassa p****ttä. Aikani yritin ymmärtää ja ajattelin että kun tarpeeksi rakastan, toinen muuttuu. Tietenkään se ei mennyt niin, koska hän oli mielestään aina oikeassa ja muut väärässä. Aina.
Jos jo tuossa vaiheessa mietit pitäisikö lähteä, niin neuvon että pitäisi.
Hei,
Juokse! Tilanne kuulostaa pelottavalta. Jos jo noin lyhyen ajan jälkeen nöet tällaisia puolia kumppanissa ei kuulosta hyvältä, valitettavast ☹️. Surku sentään. Paljon tsemppiä!
Juokse pakoon ja nopeasti.
oi ei! minäkin olen sitä mieltä että äkkiä pakoon ja pelasta koira mukaan!
varsinkin tuo suhtautuminen avuttomaan eläimeen on kamalinta mitä tiedän.
ihminen voi aina itse päättää jääkö vai ei, mutta eläin on täysin riippuvainen omistajastaan. tuo on ihan kohtuutonta. ja kertoo valitettavasti ihmisestä paljon.
itsellesi toivotan voimia, tee oikea ratkaisu!
Tyttö kulta juokse pakoon ja lujaa, älä katso taaksesi!
Entisessä suhteessani pahoinpitelyä kokeneena neuvon, että lähde ja heti! Tilanne ei muutu edes tuhannen lupauksen jälkeen.
Kyllä!
Ota koira tsemppiseuraksi ja juokse.
Kaikenlainen, edes meinattu ja melkein, väkivalta sua tai koiraa kohtaan on väärin. Se että hän on noin omistushaluinen kertoo jo paljon siitä millainen tilanne teillä kohta on suhteen jatkuessa.
Okei, tasapuolisuuden nimissä ehdotan että hyvänä päivänä - koita puhua asiasta, kerro että käytös on välillä pelottavaa ja ettet haluaisi hänen tekevän sitä ja tätä. Mutta jos vastaanotto on muuta kuin keskusteleva ja samantien teidän tilanne palaa tuohon kiukkuisuuteen niin juokse, todellakin!
Ensin kiitos kaikille jotka vastasitte, tuli ihan itku kun luin niitä 😭
Kiitos, ne vaikuttaa paljon 😍
Järki sanoo, että tästä on lähdettävä, mutta miten vaikeata onkaan jättää se toinen...
Kannattaa lähteä nyt kun olette olleet yhdessä vasta vähän aikaa, sillä lähteminen vain vaikeutuu ajan saatossa. Tämä taitaa olla näitä harvoja avauksia täällä, missä jäämistä ei kannata edes harkita, sillä suhteenne on lähtenyt jo alusta väärään suuntaan ja kenessäkään ei ole mitään niin hyvää, että väkivaltaan kannattaa jäädä.
Itse en ymmärtänyt lähteä 5 kk kohdalla ja aika on nyt vaihtunut vuosiksi ja lähteminen on täyttä tuskaa vaikka järki on sitä huutanut jo vuosia. Omassa kuviossa on mukana paljon lapsia ja lähtö aiheuttaa surua useammassa ihmisissä, mutta kauniissa kulississa eläminen on syönyt minut aivan raunioksi, enkä uutta parisuhdetta enää halua. Uskoni tasa-arvoiseen, rakastavaan, toista tukevaan ja välittävään parisuhteeseen on poissa.