Oi tuo Joulumaa onkin paras joululaulu ikinä!

"Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.."

Tuntuu, kuin kaikilla olisi kamala kiire että jouluna voi olla rauhassa. Miksei jouluvalmistelujaki voisi tehdä ajoissa? Itse ostan aina joululahjat marraskuuhun mennessä, tänä vuonna meille tulee 22.12. siivooja. Ruokapöydässä vain valittuja herkkuja (nekin ovat pakkasessa valmiina). Ei paljon kaikkea mahdollista. Saunomme perheen kanssa, avataan lahjat ja istuskellaan ja leikitään.

T: Neljän alle 2,5-vuotiaan lapsen äiti

Minäkin toivon kaikille joulurauhaa. 🙂

Onnen perustan luovat hyvät ihmissuhteet, mukaan lukien rakastava suhde omaan itseen. Itse kuulun niihin, joiden tasapaino välillä huojahtelee, mutta "löydän" kuitenkin yleensä tien kotiin...Myös suhde Jumalaan on tärkeä. Olemme osa suurta kokonaisuutta, hauraita säikeitä yhdessä ainoassa jumalallista valoa kimmeltävässä kankaassa. Hartaat joululaulut muistuttavat meitä tästä.

Ensimmäinen joulu ilman äitiä ei ole helppo, kun ei lapsiakaan ole. Uusi rakas on muualla, töissä ja tapaamassa omia vanhempiaan. Aion uskaltautua kohtaamaan itseni hiljaisuudessa, nauttia omasta rauhasta. Toivottavasti onnistuu.🙂👍

Jouluna yksinäisen yksinäisyys tiivistyy ja siksi monet ahdistuvat. Oma elämä näyttäytyy sietämättömänä ja meitä hämää kollektiivinen harha siitä, että kaikilla muilla on nyt tajuttoman hauskaa joka hetki, vain minulla ei... Kannattaa paljastaa itsensä ajoissa, näyttää oma tuska muille, jos siltä tuntuu. Silloin monet auttavat, ainakin yrittävät. Sehän on jo rakkautta, ja sellainenhan joulu on: rakkauden juhla, Jeesuksen syntymäpäivä.

Meillä Pohjolassa syvimpään pimeyteen syntyy valon lapsi. Enkelit ovat lähellä jouluna, he auttavat, jos kutsut heitä. Siihen tarvitaan hiljaisuutta, sisäistä rauhaa. Jokainen saa viettää joulua omalla tavallaan, mutta jos on lähipiirissä lapsia, vanhuksia tai sairaita, täytyy heitä muistaa. Aikuisten lahjat toisilleen ovat vertauskuvallisia, niiden viesti on yksinkertainen: välitän sinusta.

Mimmi Lehmästä kertovassa lastenkirjassa Varis stressaantuu joulusta ja kiirehtii antamaan lahjoja itselleen, jotta varmasti saisi niitä. Onneksi Mimmi tulee avuksi ja auttaa Varista löytämään oikean joulumielen, jonka symboli on kuusi, ystävyyden valoa loistava joulukuusi.

Olen itse viettänyt monta joulua tehden taidetta omaksi ja muiden iloksi. Se ei ole mikään huono tapa iloita. Vaikka sinulla ei juuri nyt olisikaan omaa kultaa, jonka kainaloon käpertyä (minulla ei ollut sellaista vuosikausiin), niin voit silti antaa toisille lahjoja. Sellaisia ovat myös hymyt, hyvän joulun toivotukset, puhelinsoitot ja kaikenlaiset huomionosoitukset.

Omat lapsuuden joulut olivat traumaattisia: isäni oli aina juovuksissa ja pelkäsin ja häpesin häntä lapsena. Tästä juontaa juurensa oma jouluahdistus. Nyt ollaan kuitenkin aikuisia ja elämä on omissa käsissä. Minulla on valta tehdä joulustani aivan toisenlainen, itseni näköinen joulu. Se on suuri mahdollisuus. Ja uskokaa tai älkää: ensi viikolla pahin on joka tapauksessa ohi... 😉

Taas on joulu kestetty... Onhan tämä hieman yksinäistä, kun ei ole perhettä eikä sukulaisia. Ystävilläni joulu on yhtä perhejuhlaa, heillä kun on isot joukot: lapset ja näiden tyttö/poikaystävät, monenikäistä ja -kokoista juhlijaa... Minä rämmin aatonaattona hautausmaalla viemässä seppelettä äitini haudalle, ensimmäistä kertaa. Kyllähän se kolahti. 😭

Äidin menetys on niin mojova potku persuksiin, että viimeistään silloin tajuaa kasvaneensa aikuiseksi. Kärsin lapsena paljon yksinäisyydestä. Mielenkiintoista on, että yksinäisestä lapsesta kasvaa helposti vielä yksinäisempi aikuinen. Näin käy, jos ei itse yritä rikkoa kaavaa ja ota rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin. Mutta perhettä eivät ystävätkään korvaa. Toisaalta suhde ystäviin on lähtökohtaisesti tasa-arvoisempi. 😟

No joo, oma vikahan se on, kun ei ole tullut lapsia hankkineeksi. Mutta eihän niitä kaikilla ole, vaikka kuinka harjoittelisi. Me nyt emme ole ehtineet vielä miesystäväni kanssa edes harjoittelemaan. Mutta rakkaus ilman seksiä on hurjan paljon enemmän kuin seksi ilman rakkautta. Lohduttaudun sillä. 😉

Yleensäkin kun on tullut tähän ikään, on täytynyt jo ymmärtää, ettei ruikutus auta. Pitää antaa rakkautta eikä vaatia sitä. Olen yrittänyt tehdä niin. Jos alkaa ahdistaa, pitää yrittää vain rukoilla... Enkelit kuulevat kyllä, olen huomannut.

Joten oikein hyvää uutta vuotta nyt vaan kaikille! Jos tämä vuosi on ollutkin tuskaisa ja synkkä, ehkä uusi vuosi tuo ilon tullessaan. Toivotaan näin, yhdessä.🙂🎂