Joulu tulee, pidetäänkö salassa mahdollinen ero
Kolme viikkoa on kulunut siitä kun sain kuulla, ettei mieheni haluaa lähteä pois, koska ei enää näe rakkautta liitossamme. Pari päivää sen jälkeen, hoksasin hänellä olevan toisen naisen, jonka hän myönsi. On rakastunut ja nyt pitäisi päättää, miten hoidetaan homma.
Olemme olleet kimpassa 24 vuotta, kaksi lasta 12v ja 16v. Lapset eivät vielä tiedä asiasta, ainakin niin luulen. Arki sujuu riitelemättä lasten edessä, puhumme kyllä kovasti asioista, kun lapset ei ole paikalla. Eniten mietin tällä hetkellä joulua, menemmekö kaikki yhdessä sukulaisiini jouluksi, niin kuin ei mitään olisi vai kerrommeko kaikille nyt kriisistämme? Mistä saa voimia näyttelemiseen, koska niin moni läheinen ihminen kokee varmasti pahaa mieltä, jos nyt heille kerromme. Onko näin pitkän parisuhteen jälkeen jaksettava odottaa vielä muutama viikko?
Ja toinen asia joka tänään yllättäen tuli mieleeni, kun mietin haluanko edes yrittää parisuhteen korjaamista, jos mieheni itse siihen valintaan päätyy, lähtisinkö kokeilemaan irtonaista seksisuhdetta, jotta voisin vertailla mieheni seksiä ja samalla ajattelin, ettei tässä ole enää mitään menetettävää!
Tuntuu aika hirveeltä, kun unelmat ovat särkyneet, todellisuus silmien edessä ja kuitenkaan siihen ei ehkä ollut muuta syytä kuin normaali arkielämä, jossa helposti puolisoa pitää itsestäänselvyytenä, ja eikä jakseta panostaa parisuhteeseen.
Vaikka kuinka hyräilen, Pettäjän tietä, ajatuksissani ajattelen , Tää voispa olla unta, eikä totta pettävää.
Hei,
Kummastuttaa kovin tuo asioiden "miettiminen", kun samaan aikaan miehesi rakentaa täysillä suhdetta toisen naisen kanssa... Koko ajan hän siotutuu yhä syvemmin toiseen ihmiseen ja etääntyy sinusta (näin asian koen, vaikka eihän sen tietenkään niin tarvitse olla).
Oletteko te naiset nyt jonkilaisessa "vertailutestissä"? Kuinka paljon ja miksi olet valmis sietämään? Kuinka kauan jaksat tätä päättämättömän ihmisen tahdissa elämistä (kauanko tämä nyt on jatkunut)?
Itselleni oli kolme kuukautta aivan tarpeeksi pitkä aika, jos herra ei siinä ajassa olisi tiennyt mitä tahtoo, olisin tehnyt oman ratkaisuni (lapsettomana ei tarvitse vastata kuin itsestään, asiat ovat helpompia). Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, ehdoton edellytys oli mietinnän ajaksi tuo välien katkaiseminen tähän naiseen (ja valvomaanhan ei sitä tietenkään pysty). Niin kauan kun hän soitteli naiselle ja tämä hänelle, ei meidän keskusteluista ja tunneyhteydestä tullut mitään, mies oli koko ajan valtavassa paineessa ja mietintäprosessi ei käsittääkseni oikein kunnolla päässyt edes alkuun, kun koko ajan tuota uuden rakkauden lumoa kuiskutettiin korvaan. Syyllisyyden tunto sai vain syyttämään minua kaikesta ja hakemaan puolusteluja omalle käytökselle.
Toivotan sinulle oikein paljon voimia ja jaksamista - näe oma arvosi ja pohdi sitä, mitä itse haluat elämältäsi. 🙂🌻
Kiitos teille rohkaisevista sanoista, jotka vasta äskön huomasin, kun ahaa-elämykseni jälkeen ajattelin kirjoittaa tänne.
Tässä on mennyt kohta kaksi kuukautta, kun sain tietää mieheni muuttohaluista, rakkauden häviämisestä minua kohtaan, toisesta naisesta ynnä muusta. Tuskaa on ollut. Mietintää, keskusteluja, salaamista lapsilta, vanhemmilta, perheneuvolaa, valvottuja öitä ja kaikenmoista. Eropaperit on kerran jo kirjoitettu, revitty ja olen suostunut harkinta-aikaan, etsitään miehelle toista asuntoa ja kuin yhtäkkiä, minä joka en ole itseni kannalta nähnyt tästä olevan mitään hyötyä, en tiedä onko sitä kauheasti vieläkään, tajusin että nyt se olenkin MINÄ joka tässä valinnan tekee!
Muutetaan vaan erilleen, jotta pystyn olemaan varma haluanko vielä jatkaa! Tää tuli vaan yhtäkkiä mulle oivalluksena ja vahvana tunteena. Ei se enää olekaan mun mies, joka valitsee, toki jos yhteen palataan, pitää hänenkin valita minut, mutta se ei ole enää itsestään selvyys. Hieno juttu!!!!
Nää on niin isoja juttuja pitkät parisuhteet, meillä on takana 24 v, että ajan pitää antaa kulua ja kuunnella muitakin, mietiskellä, eikä hätiköidä, missä minä olen mestari.
No nyt olen taas paljon vahvempi lähtemään uuteen päivään ja toivon, että joku muukin saa tälläisen ahaa-elämyksen. Tsemppiä kaikille!