Hei oka.

Me ostamme joka joulu yhden lahjan tytölle ja toisen pojalle. Veimme ne Pelastusarmeijan joulupataan. Omaa lasta se ei korvaa mutta jonkun lapsi tulee iloiseksi.

Hei,

Silmä kostuu kun nämä viestit lukee. Hyvä muistutus niille joilla on lapsia, että ei unohdu arjen pyörityksessä kuinka onnekkaita ovat.

Ehdimme yrittää ensimmäisen lapsen kohdalla raskautta pari vuotta, toisen vuoden lapsettomuushoitojen avulla. Jo sinä aikana ehti kärsiä pahimmillaan paljonkin lapsettomuudesta kun ei tiennyt saako koskaan lasta. Oli hankala kuunnella kun ihmiset valittivat lapsistaan ja yrittää samaistua heidän ongelmiinsa. Ehkä eniten pelkäsin katkeroituvani mikäli jäisimme lapsettomiksi.

Ehdin jo lukea lapsettomien tarinoita siitä miten olivat löytäneet muuta sisältöä niin, etteivät tunne jäävänsä elämässä jumiin siihen lapsettomuuteen.

Pettämisessä, jota täällä olen lähinnä kommentoinut, on traumana vähän samoja piirteitä. Se pitäisi voida hyväksyä osaksi omaa elämää ilman, että katkeroituu ja kyettävä suuntaamaan tulevaan niin, ettei jää jumiin pettymykseen. Kuinka tässä onnistuu, kukin omassa tilanteessaan, onkin vaikea kysymys.

Aika monet jotka eivät tunne perinteistä joulunviettoa omakseen syystä tai toisesta, lähtevät jouluna matkoille.

Nauttikaa toistenne ja ystävien seurasta.

Hei, kiitti ideasta. Olen sinne pataan vain muutaman kolikon laittanut. Katselin eilen sellaista puista metrorataa pojalle ja tytölle nukkevauvaa joka pissaa, itkee ja sitä voi hoitaa. Käyn tuollaiset ostamassa joulupataan. Saisinpa vaimonikin innostumaan asiasta, hän voisi pakettiin tehdä pienen prinsessamekon.

Hei Beren, me olemme jo luopuneet lapsihaaveista kokonaan. Meillä on vielä pankkivelkaakin lapsettomuushoidoista ja välillä asuimme asumuerossa. Me emme mitään muuta ajatteleet kuin lasta päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Ei ollut parisuhdetta. Ihan viime aikoina olemme jopa nauttineet toistemme seurasta. Meitä helpotti päätös ettemme enää yritä saada lasta.

Me olemme vasta ihan alussa ja siirryimme suoraan adoptiohaaveeseen. Emme välttämättä halua omaa biologista lasta vaan yleensä vaan lapsia. Adoptoimme ulkomailta jostain orpokodista. Sekin tie on pitkä, odotusaika on yli 9kk.

Me ostimme nyt joulupataan sukset pojalle ja tytölle luistimet.

Hei Oka,

Tilanne tuntuu varmasti hyvin epäoikeudenmukaiselta, miksi juuri meille pitää käydä näin kun samaan aikaan lapsia syntyy jatkuvasti, vaikka heitä ei olisi edes toivottu. Tällainen sattumanvarainen epäoikeudenmukaisuus katkeroittaa helposti.

Jouduitte tilanteeseen jota ehdin pelätä. Ehdin myös miettiä mihin vedän rajan. Välillä tuntui, että olen valmis antamaan kaiken, välillä tuntui, että jos sekään ei auta niin sitten vasta katkeroidunkin. Pystyn vain osin kuvittelemaan mitä kaikkia ajatuksia olette joutuneet käymään läpi.

Kuulostaa hyvältä, että olette löytäneet toisenne. Lapsettomuuskriisi vie helposti lapsihaaveen lisäksi puolison. Oletteko harkinneet adoptiota? En ehtinyt pohtia ajatusta kovin syvällisesti. Minulle tuli heti huono omatunto siitä, että pidin sitä korvikkeena ja se ei tuntunut oikealta lasta kohtaan. Nyt myöhemmin lastemme kavereiden kautta olen tutustunut useampaan perheeseen joissa on adoptiolapsia. Pariin perheeseen olemme tutustuneet vähän läheisemmin. Toinen perhe vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja rakastavalta ja lapset vaikuttavat onnellisilta. Toisessa perheessä en tiedä mitään erityisiä ongelmia, vaikuttaa kuitenkin, että toinen vanhemmista joutuu vähän tekemään töitä kiintymisen kanssa.

Pitäkää huolta toisistanne.

Emme ole ajatelleet adoptiota mutta sijaisperheeksi voisimme alkaa.
Jos sellaiseksi nyt kelpaamme, kun oli tuo asumusero ja kumpikin olemme aina määräisaikaistöissä. Tilaa meillä kyllä olisi monellekin lapselle.

kiitän näkökulmistanne, olen ilman lapsia ja ilman kumppaniakin yllättäen tänä jouluna, vaikka toisin toivoin. On lohdullista kuulla näkökulmianne siihen aukkoon, johon ei aina useinkaan ole edes sanoja. Vain tunnistamaton kipeä aukko sisällä. uhoh