Siksi, että pettäjän on vihassa helpompi jatkaa eteenpäin. Hän saa siitä voimaa. Meillä tuota vihaa minua kohtaan oli pettämisen aikoihin. Hän keräsi itseensä vihaa esim. Kuvittelemalla, että minulla on toinen. Näin hän sai ns. Luvan tekosiinsa. Hakeehan alkoholisti syyn juomiseensa.

niin juuri, ja tulee vielä mieleen, että tartteeko se kenties myös teatteria tuekseen, varsinkin jos se uusi on kuulolla tai näköyhteydessä tai että edes saa todistella miten vaikeeta (sun) sen eksän kanssa taaskin oli... Hihhih. Varmaan projisoi omaa pahaa oloa ja kenties peittää sryyllisyyttä vihan alle, kun sitä sryyllisyyttä voi olla hankala kestää, työstää ja myöntääkään.

Vielä vaihtoehto on että hän on täysi narsisti ja yrittää vaan nitistää ja nujertaa sinut. Tosin kai narsistit on salakavalampia kuin suoranaista julkista vihaa, mutta tulipahan mieleen.

Jos se ruppee käymään uhkaavaksi tai rasittavaksi, niin ota joku naapuri/kaveri/kännykkätallennus videointi tai puhelu kaverille linja auki niihin tilanteisiin hätävaraksesi. Ja lapset kyllä aikanaan huomaa mikä on rakastavaa aikuisen läsnäoloa ja mikä muuta sontaa.

Hei voimia sulle, pyyhkäise pois mielestäsi tollanen ja kaivele omasta elämästäsi parhaat asiat näkösälle - itsellesi ja itseäsi varten 😀🙂👍

Siellä miehen sisuksissa, tekee myyräntyötään, kadoksissa ollut, mutta nyt löytynyt omatunto. Ajan kuluessa, mieskin näkee ( ehkä ) asiat, niiden oikeissa mittasuhteissa ja huomaa, "hitto, omaa syytä kaikki"!...voipa vielä ajatella, miksei kukaan sanonut, nyt mies menee rytinällä metsään. Se kuviteltu, onni ja autuus, sen uuden kanssa voikin alkaa arjistua ja roihuava lemmenliekki alkaa lepattaa jo kituliekillä.

Helemipä sen sano. "Ei niin kuumaa koiranpaskaa etteikö 3 viikossa jäähdy" -pitää tässäkin paikkaansa. Sellainen sanontakin on olemassa että "kun mies pääsee liikaa pillun makuun, siitä tulee hullu". -Tässä tapauksessa molemmat pitänee paikkaansa. Viha ei johdu sinusta vaan on jonkinlainen tekosyy jolla exäsi pitää päänsä kasassa.

Kiitos mielipiteistännne.

En usko, että miehellä on tarvetta osoittaa vihamielisyyttään esityksen vuoksi, vaan päinvastoin, nämä negatiiviset ja aggressiiviset mielenilmaukset ovat tulleet ollessamme kahdenkesken.

Voi tietysti olla tuota syyllisyyttäkin. Lapset olleet nyt kaksi kertaa isällään, ja olen huomannut, että leikeissä on alkanut esiintymään hää- ja vauvateemat. Voi siis olla, että on saanut tuon toisen naisen paksuksi jo. En ole tentantanut lapsia, tai lähinnä tuota vanhinta, onko isä hänelle jotakin salaisuuksia uskonut, luultavasti saan tietää ajan kuluessa joka tapauksessa.

Mies siis uskonut 10-vuotiaall tyttärellemme ennen minua ekalla lasten tapaamisellaan, että hän on rakastanut toiseen naiseen ja sitten toisella tapaamisella oli esitellyt tämän naisen lapsille. Ja tyttö ei tietysti aluksi uskaltanut kertoa minulle näistä salaisuuksista.

Eli sellainen velliperse, anteeksi kielenkäyttöni. Itse päättänyt aloittaa suhteen toisen kanssa ja sitten poislähtiessään kiukuttelee minulle ja kieltäyy mistään yhteistoiminnasta lapsiin liittyen, minkä lisäksi sitten vielä käyttää omaa lastaan näiden "salaisuuksien" tuojana minulle, kun ei itse uskalla kertoa.

Hei 🌻🙂🌻
Luulen, että on syyllisyydentuntoinen ja siksi vihainen.
Mutta nuo muut mainitsemasi asiat: kyllä miehesi pitäisi suoraan kommunikoida kanssasi, eikä lapsille puhua asioista. Lapset vaan hämmentyvät tilanteesta.
Senverran aikuista hänestä pitäisi löytyä, ettei käytä lapsianne välikätenä ja viestien tuojina.
Varsinkin, kun sinä olet suhtautunut suopeasti lasten ja isän tapaamisiin.

Nyt ilmeisesti saatu jonkin näköinen välirauha aikaiseksi. Ei siis kuitenkaan olla palaamassa yhteen, takaisin en enää huoli, vaikka jossakin vaiheessa olisi tulossakin.

Ex edelleen vakuuttelee, että lapset ovat hänelle tärkeintä maailmassa. Tekisi mieli kysyä, miten hän eron olisi hoitanut, jos ei lapsista välittäisi. Lähti vain pois kotoa ja jätti minut kertomaan lapsille isän lähdöstä. Ei näe mitään ihmeellistä siinä, että on kertonut 10-vuotiaalle omia tuntojaan ja samantien poislähdöstään esitellyt uuden naisen ja tämän lapset. Juu, en ymmärrä, mitä tämän uuden naisen päässäkään liikkuu.

Jos vanhimman lapsen kautta en olisi saanut tietää uudesta naisesta, olisi uusi nainen ollut "yllätys" muille lapsille. Oli ekalla tapaamiskerralla lapsille kertonut, että hänellä on lapsille seuraavalla kerralla "yllätys"=tämä uusi nainen.

Kehtasi vielä kiukutella minulle, kun en ollut kauhean tyytyväinen, että oli uuden naisen saman tien esitellyt, etenkin kun eromme on tehnyt vaikeaa tuolle vanhimmalle lapsellemme. Itse väitti pois lähtiessään minulle, että uutta naista ei ole. Kun laitoin tekstarin, että sopiiko, että uusia ei esitellä kuitenkaan pariin kuukauteen erosta (en siis ihan uskonut tuota, ettei toista olisi) jotta lapsilla olisi aikaa sopeutua isän poismuuttoon, sain vastaukseksi, ettei tulisi mieleenkään.

Toisella kerralla tullessaan hakemaan lapsia meillä oli aika lastenvalvojalle, jossa sitten virallisten asioiden jälkeen toin esille toivomukseni ulkopuolisen läsnä ollessa, että lasten tunteita ajatellen ei ole järkevää saman tien uutta esitellä lapsille. Lastenvalvoja oli samaa mieltä kanssani ja yritti saada exänkin tämän ymmärtämään.

Exä nyökytteli ja oli samaa mieltä, mutta kuitenkin parin tunnin päästä siitä sitten nainen oli jo esitelty ja viettivät viikonloppua yhdessä. Exä kehtasi olla vielä minulle vihainen, totesi, että minähän olin sanonut, että valmistan lapset isän uuden tyttöystävän tapaamiseen toisena viikonloppuna. No niin, pakkohan minun oli, kun olin saanut nämä suunnitelmat selville, mutta oletin, että mies myös pitää lastenvalvojalla sovitun asian, että ymmärtää, että antaa lapsille nyt vielä vähän aikaa.

Enkä kyllä vieläkään ymmärrä, miksi minun velvollisuus on valmistella lapsia (ainakaan yksin) siihen, että isi esittelee uuden naisystävänsä ja tämän lapset alle kuukauden päästä poismuutostaan... Naisen, jota ei ollut olemassakaan vielä silloin, kun ukko päätti lähteä

😐

Olipa huolimattomasti kirjoitettu itseltäni. Tarkoitin siis sitä, että eksä testarissaan vastasi, ettei hänellekään tulisi mielenkään esitellä ketään uutta vielä lapsille.,

Hei!

Minulla kävi itselläni hullusti. 3vuotta sitten löysin elämäni naisen ja nyt olen varmempi kuin koskaan asiasta. Tein kaiken mahdollisen paskan hänelle (haluan uskoa, että purin lapsuudenajan traumoja). En ole lyöny, mutta olen kertaalleen ottanut kovasti kädestäkiinni. Olen pettänyt häntä useamman kerran. Kun avovaimoni lähti menin todella sekaisin (hullua) vaikka ymmärsin häntä. Nyt jälkikäteen vasta ymmärrän hänen yrittäneen saada suhteemme kuntoon. En viitsi eron alkuajoista sano kaikke. Mielialani vaihteli kokoajan, niin että tapoin viimeisenkin luottamuksen häneen varsinkin lapsen suhteen. Nyt on entisestä elämästämme kulunut 9kk. Olen erosta häpeissäni, katkera ja vihainen itselleni. Noin 8kk jälkeen sain elämästäni kiinni ja rupesin hahmottamaan, mikä on normaalia, mikä ei. Kaipaan häntä jokapäivä, vaikka tein mitä tein kaipaan häntä valtavasti. Nyt kumminkin tuntuu, että lapseni äiti on ruvennut vihaamaan minua silloin, kun rupesi itse heräämään. Alkuu ja aika pitkään yritin häneen saada yhteyttä kaikilla epänormaaleilla tavoilla. Häpeän valtavasti tekojani. En ole suhteen aikana enkä sen jälkeen uhkaillut häntä. Ero oli minulle niin raskas ja hänelle viellä raskaampi, että minä en edes kunnolla muista koko suhteesta kunnolla mitään, enkä varsinkaan eron jälkeisestä ajasta. Hävettää olla isä sellainen minkälainen olen ollut. Hävettää olla mies sellainen mitä olen ollut. Nyt ekaa kertaa tajuan, kun on helvetin pahaolla teoista mitä olen mennyt tekemään. Entinen avovaimoni on niissä lyhyissä keskusteluissa sanonut minulle suhteen ollut paska. Nyt oikeastaan muistan suhteen olleen paska häntä kohtaan. Nyt tietyllä tavalla muistan ne hetke paremmin milloin hänelle pahaa mieltä aiheutin. Olen nyt käynyt terapiassa tai siis nyt olen saanut hallittua terapiaa, kun eron alku aikana menin niin sekaisin, että en osannut muuta, kuin kiertää paikasta toiseen hakemassa apua. Kaikki viellä haukuin matkalla. Hävettää, ahistaa. Nyt yritän vain ja ainoastaan olla kiinostunut lapsista löytää miehisyyteni takaisin. En ole oikeasti ikinä joutunut elämää käymään näin läpi. Toivon, että jos tästä selviän olen oikeasti vahva olen oikeasti toiselle jatkossa lojaali. En halua enää satuttaa ketään. Enkä pitkään aikaa pysty olemaan kenenkään kanssa, en niin pitkään kuin osaan olla itseni kanssa ja tietenkin lasten kanssa. Ennen ero avovaimo sanoi minun olevan hyvä isä nyt en ole sitäkään. Koska en pitkään aikaan osannut keskittyä lapsiin en kumpaakaan. Hävettää.

jotenkin kuulostaa, että eksäsi vain juoksee pakoon itseään uuteen suhteeseen. Ja se on täysin hänen oma asiansa. Sille ei voi mitään jätettynä olevan jakkaralta, saati miltään muultakaan jakkaralta, koska se on hänen oma asiansa, vaikka miten huonosti kävisi... ja voihan siinä jollain tavalla joskus käydä hyvinkin, mikä sapettaa jätettyä aivan h---vetisti. Ainakin mua on sapettanut jäädä katsomaan ja kuulemaan miten hyvä se uusi jälleen oli siinäkin asiassa ja siksi olen katkaissut välini eksääni totaalisesti. Ja se tuntuu hyvältä. Voi alkaa keskittyä omaan elämäänsä, kun on liian kauan keskittynyt yhteiseen elämään ja unohtanut itsensä ihan turhaan.

No, itseäni ei haittaa enää tällä hetkellä, vaikka hänen jatkaisi elämäänsä onnellisena. Itse haluaisin myös päästä jatkamaan elämääni niin, että pääsisimme sellaiseen keskusteluyhteyteen, että lasten asiat saataisiin sovittua.

Nyt eksä on kuitenkin keksinyt uuden tavan kiusaamiseensa. Lapset tulivat viikonloppua viettämästä isänsä luota, ja lasten oli käsketty valehdella minulle sinänsä aivan mitättömästä asiasta isän ja lasten mummon toimesta. Ja taas sain minä vihat niskaani, kun tällä kertaa lähetin lyhyen viestin myös lasten mummolle, että ei ole asiallista, että hän käskee lapsenlapsiaan valehtelemaan lasten äidille. Ja eksä taas kiisti käskeneensä valehdella, vaikka todisteet jälleen puhuvat toista.

Ei varmaan pitäisi liikaa miettiä asioita, mutta lasten puolesta tuntuu pahalta, kun nyt myös mummon puolelta lapsia aivopestään siihen, että on ihan ok kertoa valkoisia valheita äidille.

En enää tiedä, onko tämä jonkinlaista vihaa vai joku mielenterveyden häiriö toisella puolella, kun ilmeisesti äidin ärsyttämiseen yritetään käyttää nyt myös lapsia laittamalla heidät valehtelemaan, vaikka hyvin on vastapuolella tiedossa, että valhe ei mene läpi täällä päässä.

Mikäli toinenkaan ei halua olla minun kanssani missään tekemisissä, minkä ihmeen vuoksi sitten täytyy tuollaisella valehtelulla ja lasten käskemisellä valehteluun aiheutaa tilanne, että tietää, että yhteydenotto varmasti on tulossa perästä?

Hei 🌻🙂🌻
Ikävää on valehtelu ja olen sitä itsekin joutunut kokemaan, vaikka jäimme yhteen mieheni syrjähypyn jälkeen.
Anoppi meinasi, ettei heillä ole ollut koskaan vastaavanlaista ja kuitenkin koko kylän tiedossa on, että appi oli naisiin menevä.
Minua tavallaan syyllistettiin asiasta.
Mies on onneksi kantanut vastuunsa, eikä ole minua asiasta syyttänyt.
Ja se, että vielä lapset sotketaan valehteluun mukaan, ei ole aikuismaista käytöstä.