Hei theriver,

Voi kamaluus sun tilannettasi! Sydäntä kylmää lukea tuollaista - voimia ja valoa aivan älyttömästi. Ja jaksamista.

Tarjoan sullekin tueksi http://www.tukinainen.fi -sivustoa, mistä löydät täsmäapua ja -tukea, kun en yhtäkkiä osaa ehdottaa muuta apua kuin lämpimät ajatukseni ja tukeni sinulle.

Kevään heräämistä ja voimaa vielä kerran !

Hei!

Voi miten ikävää! Voimia ja jaksamista sinulle!🙂👍

Tiedän itse kokemuksesta sen, että kerran kuin lyö...lyö toisenkin kerran.

Lähde pois! Ei elämän pidä olla pelkäämistä vaan elämästä pitää voida nauttia.

Miehesi tarvii apua ongelmaansa, muuten ei varmaan saa hallittua tuollaisia raivokohtauksia.

Olen itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa, ja neuvon, että lähde lapsesi kanssa ja pian. Ensin vaikka turvakotiin. Valitettavasti mulle ei tullut aikoinaan mieleen turvakoti, vaan jouduin kärsimään liian paljon ja liian kauan. Tuollainen mies ei ikinä muutu. Nyt lapseni ovat jo aikuisia, ja ovat kertoneet miten paljon kärsivät niistä vuosista, kun saivat pelätä isänsä raivokohtauksia. Olen nyt saanut kokea oikeaa rakkautta ja sitä toivon myös sinun pääsevän kokemaan. Voimia sinulle ja lapsellesi!

Turvakoti on se paikka mihin voi mennä ja sieltä neuvotaan ja autetaan eteenpäin.
Voimia ja päättäväisyyttä siinä tarvitaan sinulta,
mutta oman henkesi ja lapsen hyvinvoinnin takia kannattaa vakavasti harkita lähtöä.

Yleensä mies joka lyö kerran, tekee sen toistamiseen ja vieläkin herkemmin.
On tietysti poikkeuksia, mutta silloin tarvitsee mies itse asian kanssa tukea ja apua(lyömätön linja+muut)
Siihen harva mies on valmis, koska eivät yleensä halua myöntää tai hyväksyä tekevänsä sellaista.

On myös kriisipuhelimia, mihin voi soittaa kun tuntuu olo tukalalta.

Ethän syyllistä itseäsi tapahtuman jälkeen?
Se on hyvin yleistä väkivaltaisessa suhteessa eläviltä.
Mutta syy ei ole sinun!

Voimia ja auringonsäteitä kevääseen!🙂🌻

en tiedä mitä enää ajattelen pyyteli eilen itkien anteeks.. myönnän et on mullakin varmaan iso osa tuota asiaa osaan olla aika paha suustani mutta nyt en olis halunnu muuta ku nukkumaan..sainhan sunnuntaina pahoja jälkiä vatsaan ja jalkaan kun heitti mut pöydälle verisiä haavoja.. ootte tosi mahtavia viestiä pistäny ja rohkassu mua lähtemään vielä kun pystyis sen tekemään.oon nuuori vielä enkä haluais vielä kymmenen vuoden päästä miettiä et miten pääsis lähtemään..mutta kertokaa miten saitte ittenne lähtemään...kiitos🙂🌻

vaikka jkävältä tuntuu,jätä tuollaine suhde,itse kamppailin muutaman vuoden avomieheni kanssa,hän haukkui minua jatkuvasti,pahoinpiteli,piti parvekkeella,omi ouhelinta,etten pysty hälyttämään apua.minun tapuksessa vielä kamalinta oli että tietyistä seikoista joudun käyttämään jaloissani proteeseja,en päässyt koskaan pakoon vaan kaikki oli kärsittävä,pääsin usein nukkumaan,mutta usein heräsin myös siihen,että minua hakattiin,usein minua valvotettiin,että nyt ei nukuta,hän käytti paljon alkoholia ja kun hän ryyppäsi minun piti valvoa ja kuunella kaikki ikävät asiat.Aluksi en hakenut apua,ajattelin että kaikki muuttuu paremmaksi,mutta ei,viimeinen niitti oli kun hän pahoinpiteli minut,pääsin vessaan lukkojen taka turvaan,soitin poliisit,ja minut vietiin turvakotiin.Sen jälkeen en enään siihen kotiin mennyt.Siinä oli paljon kaikkea muutakin ja nyt siitä on n.2 vuotta,mutta arpensa on jättänyt sisimpään ja niitä yritän paikkailla,en syytä enään itseäni,olen vaan menettänyt luottamuksen ihmisiin,ajattelen että olen mielummin yksin kuin rasite toiselle,mutta silti toivon sisimmässäni,että minuakin varten on vielä parempaa...Sinä selviät kyllä olkoon se kuinka vaikeaa ja kivuliasta...Ilosta kesän odottelua sinulle...🙂🌻