Jatkaako vai eikö?
Hei! Olen seurustellut pari vuotta kannabisriippuvaisen miehen kanssa. Vuoden olemme kohta asuneetkin yhdessä. Suhde on ollut alusta asti vaikea, sillä poikaystäväni riippuvuuden lisäksi kodissamme majailee toinenkin riippuvuus – oma bulimiani (ja vaikea masennus kaupan päälle + päihteidenkäyttö, kun en kestä olla kotona selvinpäin, kun mies on ihan muissa maailmoissa). Lisäksi olen pettänyt miestäni useita kertoja myymällä seksiä, sillä käytän järjettömiä summia bulimointiin. Mies tiesi prostituutiohistoriastani alkaessamme seurustelemaan, muttei tietenkään nykyisestä pettämisestä. Vihaan huoraamista yli kaiken, joten en koe sitä ”henkisenä pettämisenä” – vihaan jokaista asiakasta, itseäni, koko seksibisnestä.
Vihaan itseäni yli kaiken valehtelun ja salailun ja oikeastaan myös toisen terveyden vaarantamisen takia (seksitaudit mahdollisia kortsusta huolimatta) ja toisaalta tunnen myös vihaa poikaystäväni käytöstä kohtaan. Hän on aina ollut todella laiska suhteessamme – esim. ekan seurusteluvuoden ravasin päivittäin toisella paikkakunnalla hänen luonaan, hän kävi luonani kaksi kertaa. Minä teen kaikki kotityöt. Seksi on aina ollut kovin yksipuolista, eli hän nauttii, minä en ehdi. Enää ei edes huvita ja välttelen kaikkea läheisyyttä. Tuntuu, etten saa henkistä läheisyyttä suhteessamme, joten en halua enää fyysistäkään. Yleensä hänen kaverinsa viettävät iltaa meillä poltellen ja emme oikeastaan tee nykyään mitään muuta yhdessä. Savuissakin istumme omilla koneillamme eri huoneissa.
Olen nyt varmaan vuoden jahkaillut eroa. En tiedä, miten voin jatkaa suhdetta, kun olen alusta asti ollut petollinen huora. En voi ikinä antaa sitä itselleni anteeksi, eikä varmaan hänkään voisi. Mutta miten voisin esim. myöhemmin mennä naimisiin tai hankkia lapsia ihmisen kanssa, jolta olen salannut niin paljon ja jota olen kohdellut niin törkeästi? Minulla ei ole muuta sosiaalista elämää mieheni lisäksi, joten siitäkin syystä eroaminen tuntuu putoamiselta täydelliseen tyhjyyteen. En uskalla ottaa sitä askelta. Ja toisaalta tässäkin tilanteessa on niin sietämätön olla, että haudon jo itsemurhaa.
Miten tästä pääsee eteenpäin? Olen ihan hukassa. Voimat on loppu.
Minusta isompi kysymys on: "miten voisin mennä naimisiin ja hankkia lapsia ihmisen kanssa, joka on huumeriippuvainen?". Ei niinkään se, oletko pettänyt häntä vai et.
Elämäsi vaikuttaa olevan valovuoden päässä siitä, millaista elämää itse elän, mutta yritän osata kommentoida.
Oletko yrittänyt hakea apua sairauteesi, bulimiaan? Terveyskeskuslääkärin kautta uskoisin sinun pääsevän eteenpäin avun hakemisessa. Samoin kannattaa käydä tarkistuttamassa, ettet ole saanut sukupuolitartuntaa.
En oikein osaa nähdä, että sinun ongelmasi olisi parisuhdeongelma, vaan ennemminkin muut elämässäsi olevat vaikeudet heijastuvat parisuhteeseen.
Aika hurja tarina ja tuntuu aika vaikealta tosiaan tietää mitä sanoo, mut syömishäiriön kyllä tunnen ja se kyl ruokkii myös masennusta. Kierteestä on vaikee päästä eroon, mut kyllä se onnistuu. Koitat yhden päivän kerrallaan olla ilman ja antamatta periksi sille riiviölle joka vaatii sua toteuttamaan tota bulimiakierrettä. Entäs sitten jos hetkahdat? Seuraavana päivänä koitat uudelleen taas päivän kerrallaan. Siitä pääsee kyllä yksinkin eroon ja epäilen että tuo muu tilanne kaikkineen aiheuttaa stressiä ja muuta ahdistusta ja toi bulimiointi sitten päästää paineen veke. Hallitset edes jotain elämässäsi syömisen ja painon?
Koet syyllisyyttä itsesi myynnistä eikä ihme ja varsinkin jos teet sitä ylläpitääksesi syömistä. Mutta tuntuu että varmaan muitakin syitä, koska edes ylipäänsä pystyt myymään itseäs. Et ehkä arvosta itseäsi ja ehkä menneessä ollut jotain kokemuksia jotka mahdollistaa sulle ton toiminnan.
Koittaisin päivä kerrallaan hallita sitä bulimiapirua, jos se onnistuu voit joka päivä tuntee ylpeyttä että selätit sen. Älä ihmeessä juo sitten vielä ja sekoita päätäs. Tee mieluummin jotain joka vie ajatukset tosta syömisestäkin, käy vaikka lenkillä tai jotain.
Ja tarkista ihmeessä ettei nyt ole sukupuolitauteja. Jos saat puhtaat paperit niin ainakin tiedät ettei sellastakin mörköä ole ja jos on, niin saat hoitoa ajoissa. Parempi siis sekin tietää.
Heivaisin myös se miehen pellolle. Ei ole hyvä olla riippuvaisen ihmisen kanssa, kuin moni mahtaa tässäkin maassa alottaa saman homman esim. juomisen kun ei jaksa selvin päin ryypiskelevän kanssa. Ja kohta sinullakin on vielä miehesikin ongelma. En myöskään usko että hän kykenee sumussaan paljon tunteita vaalimaan ketään kohtaan.