Äijäkkeeni muuttaa vuokralle 2.5.
Sairaslomaa sain viikon ja olen täällä itkenyt yksin silmät päästäni.
Olen purkanut häneen masennustani (diangosoitu ja lääkkeetkään eivät sopineet) jonkin aikaa. Hän ei anna sitä anteeksi.
Sanat ovat varmasti satuttaneet, en epäile.
Seksikin jäi, kun koti- ja päivätyö vei voimani.
Ei kuulemma rakasta enää, tykkää ehkä vähän.
Sovimme eilen asioista ja hän muuttaa 2-4viikoksi vuokralle.
Pelkää, että jos annan hänelle totaalisen rauha, niin hän luulee, että oloni on ok ja helpottunut, ja siten jatkaa omaa kulkuaan eteenpäin…
Sitten jos taas pommitan vähän väliä viestein ja mailein, niin sitten pelkään taas ahdistavani liikaa.
Olisin halunnut vielä yrittää, mutta hän ei. Hän ei usko, että muuttuisin…
Rakastan häntä, mutta olen pilannut mahdollisuuteni kun uhkailin häädöllä kämpästäni, ainoastaan siksi, että olin varma, että hän ei lähde, ja siksi, että hän olisi auttanut väsynyttä kotitöissä…
Rakastan häntä paljon, mutta en tiedä mitä tehdä…
TEIN NIIN VÄÄRIN, ANTEEKSI EN SAA ENKÄ SANOTTUA TAKAISIN, SITÄ SAA MITÄ TILAA, TIEDÄN!! =(
Miten siis voisin suotuisasti vaikuttaa edes hänen takaisin tuloonsa ”asumuseron” jälkeen?
Entä miten saisin hänet vielä rakastumaan minuun?
Vaikeita asioita ja kysymyksiä, mutta te kokeneet, kertokaa vinkkejä.
Eilen kysyi, että muuttaako hän vain saadakseen hengähtää vai erota minusta. Hän vastasi, että molenpia..täten täällä tuskailen, että hän ei enää ikinä palaa.
Mitä minä olenkaan mennyt taas tekemään!!!!!!!!
t.toivoton
😭😭
Tervehdys Milla
Itsekin olen "jätetty" osapuoli ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Kaikki sanottu on sanottu ja tehty on tehty eikä niitä voi jälkikäteen muuttaa. Muista vain pitää huoli itsestäsi, syö ja lepää jotenkin. Tiedän että ruoka ei maistu eikä saa välttämättä nukuttuakaan mutta yritä edes. Väsyneenä kaikki tuntuu vieläkin pahemmalta kuin ne onkaan. Minäkin putosin korkeelta ja kovaa mutta kyllä täältä noustaan, sinäkin nouset ja näet asiasta paremman puolen, niitäkin on, usko pois. Älä syytä itseäsi, parisuhteessa on kaksi osapuolta, yksin et ole syyllinen. Tsemppiä sinulle!
🙂🌻 Niin kauan kuin on tunteite jäljellä voi odottaa; itku ei lopu, vielä ilman kyyneleitäkin pitää ulvoa. Se on tuttua.
Ei, anteeksi ei tollasia asioita anneta sekin on opittu. Se mitä on tullut sanotuksi on sanottu, pitää vaan muistaa miten tosissaan oli silloin kun sanoi. 😝
Mielestäni voi pyytää anteeksi ja jollei toinen suostu anteeksi antamaan silloin on paras asian vaan olla.😴
Ei kanti lähteä ryömimään toisen perään jos toinen on niin hyvä ja ylpeä ettei edes ajattele mitä itse on tehnyt ja mihin syyllistynyt.😎. Nää miten paha toisen on olla ja toinen katuu sanomisiaan.☹️
Se on nöyrytystä joten lopeta jo itkusi. Maailmssa on monta mukavaa miestä jotka odottavat ottajaa ja päinvastoi.
Noinkin ylpeä "pakkaus" mitä tuota nyt vonkaamaan enää, eikö niin antaa😳 palaa vaan🙂🌻.
Ennenpitkää nöyrytyksen jälkeen tunteet kuolevat jokatapauksessa. Mitä siinä kukaan luulee enää olevan jäljellä😠. Niin mitä?