Mies kirjoitti 29.7.2008 11:13
Siis kysehän on siitä, ettei vaimoni osaa sanoa, mikä tähän on johtanut. Pitkä avioliittoome on ollut varsin onnellinen eikä historiastamme löydy mitään katastrofin aineksia. (...) Nyt sitten yhtäkkiä tapahtui tällainen keikahdus kertalaakista täysin tuntemattomaan henkilöön. Hän sanoo, että on rakastunut tähän kolmanteen henkilöön ja että hänellä on romanttisia tunteita (ei ole selvinnyt mitä) tätä kohtaan, muttei minua kohtaan samalla lailla.
Hei!
Ymmärrän harvinaisen hyvin, miltä sinusta tuntuu. Se sattuu hirveästi. Nyt vielä olet luultavasti alkujärkytyksessä ja toivot, että kaikki kääntyisi hyväksi. Niin voi käydä, mutta voi käydä toisinkin. On aikamoinen tyrmäys ilmoittaa, ettei rakasta puolisoaan...
Olen kokenut saman puolisen vuotta sitten. Olimme naimisissa 9 vuotta, yhdessä vieläkin pidempään. Olimme kummallisen onnellisia... Mutta yhtätkkiä mieheni ilmoitti rakastuneensa työtoveriinsa (joka lähenteli fyysisesti... ja samalla sanoi olevansa vain "ystävä") - ja samoin kuin sinulle - lateli ettei ole koskaan tuntenut minua kohtaan samoin kuin tätä toista naista kohtaan ja se on nyt oikeaa rakkautta... Lisää ristiriitaa aiheutti, että työkaverilla oli yhtäaikaisesti toinenkin aviomies ja erovaatimus tätäkin miestä kohtaan. Yhtäaikaa manipuloi minunkin miestäni eroamaan. Lähetteli "jos oisit vapaa" -viestejä, vihjaili olevansa kiinnostunut iltatekemisistä, kesänvietosta jne. Sitten oli todella vihainen, kun mieheni oli kertonut minulle - siis vaimolleen - ja kertoi sitten olevansa sydämen ihminen ja niin rehellinen... Ei halua rikkoa kenenkään liittoa... Todellista kaksinaamaisuutta. Mutta mieheni oli auttamatta koukussa. Ensin hän irrottautui siitä kertaalleen, mutta taisi koukku purra uudelleen? Tämä kesti yhteensä puolisen vuotta.
Mieheni meni ihan sekaisin kaikesta. Ja mieli alkoi keinahdella. Toisaalta hänelle syttyi pakkomielle, että rakkaus on jossain toisaalla ja hänellä oli pakkoajatuksiakin. Toisaalta sitten hänelle valkeni, että haluaakin elää kanssani, mutta sitten jokin taas naksahti päässä... ja pakkoajatukset palasivat.
Nyt erinäisten mutkien kautta tilanne on se, että olemme eroamassa. Syynä ei ole ehkä tämä toinen nainen vaan vaikuttaa siltä, että miehelläni on hyvin voimakas identiteettikriisi + puhjennut mielenterveysongelma (bipolaarisuus). Nyt viimeisellä maniakaudellaan hän haki eroa aikamoisella riuhtaisulla. On sanomattakin selvää, että minulla on ollut todella rankkaa. Kaikki puolisoni ahdistus ja hänen ongelmansa, vihansa, läpikäymätön murrosikä jne. kohdistuivat minuun... Ja kaikki tapahtui niin yhtäkkisesti, ennalta arvaamatta. Olin jopa hetken raskaana - juuri silloin kuin mieheni kriisi kärjistyi. Keskenhän raskaus tietysti meni. Saa nähdä, saanko ikinä lapsia. Elämäni parhaat vuodet äitiiydelle ovat menneet; toivon ettei mieheni ole riistänyt kaiken lisäksi minulta mahdollisuutta perheeseenkin...
Sinun puolisosi kohdalla tuskin on kyse mielenterveysongelmista. Luultavasti on kysymys identiteettikriisistä.
Toivon todellakin, että saatte asiat selvitettyä. Mutta se, että jos toinen sanoo, ettei tunne jotain -- ei välttämättä johdu sinusta tai parisuhteestanne. Syyt kriisiin saattavat löytyä esimerkiksi puolisosi lapsuuden perheestä - jonka malleista puolisosi ei syystä tai toisesta ole kokonaan irrottautumaan ja itsenäistymään. Silloin tämä kehityskriisi siirtyy parisuhteeseen ja puoliso saattaa joutua jätetyksi, kun kehityskriisiä läpikäyvälle ihmiselle tulee tarve "itsenäistyä". Samalla kun hän itsenäistyy parisuhteestaan (rakastuminen toiseen) hän irrottautuu kiintymyssuhteestaan "vanhempaan", jota sinä hänelle ehkä edustat.
En tiedä osunko lähellekään oikeaa, mutta kuulosti vahvasti siltä, että puolisosi ei kykene ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja teoistaan. Ihastumiset ovat ihastumisia, mutta jos on luvattu rakastaa...
Voimia ja jaksamista!