Avauduin tänne jokin aika sitten pornon vuoksi romuttuneesta itsetunnostani.

Olen viimein alkanut taistelemaan oman itsetuntoni puolesta. Haluan olla itselleni armollinen. Poistuin pitkälti somesta, kun kaikkea pornahtavaa tulee joka tuutista. Luen mieluummin vaikka kirjoja ja kehitän itseäni kuin tuijottelen ihmisiä ja vertaan itseäni päivät pitkät.

Paitsi, joka kerta jos tiedän että kumppanini on katsonut pornoa, olen että ”ok” ja lähden itse runkulle katsomaan komeita miehiä. Tai luen/ kuvittelen niitä. Turha takertua toisen fantasiointiin, kun voi keskittyä omaansakkin. Ja saada siitä jotain.

Vannon nyt joka päivä itselleni rakkautta ja kerron että riitän. Tai ainakin yritän. Se on välillä haastavaa, kun on kaikke vuodet vain piiskannut itseään.

Ja jos mies tätä menoa pelaa kaikki päivät, niin saapa nähdä mitä torjutuksi ja hylätyksi tunteminen tekee parisuhteelle. En minä ainakaan kauaa pelkillä fantasioilla kiksauttele.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Henkinen kasvu, Hyväksyminen