Isän ja pojan ainaiset yhteenotot!
Minua on alkanut päässäni kulkemaan ajatus, että jos ei mieheni opi käsittelemään meidän
viisi vuotiasta poikaamme ja lopeta alituisen komentelun. Eli komentelu ja jatkuva syyttäminen sekä uhkailu lopu niin ehkä minun pitäisi erota. Poika on jo nyt luonteeltaan sellainen, että hän huutaa ja
haukkuu takaisin isälleen. Mitä sitten kun tuo meidän 2.5 vuotias tyttö tulee siihen ikään, että kokeilee
isän kärsivällisyyttä. Oikein pelottaa.
Joskus tai yleensä otteet ovat joko tukasta tai niskasta kiinni. Eli fyysistä väkivaltaa ja myös
henkistä väkivaltaa. Mieheni ei siis osaa hallita omia tunteitaan eikä sanojaan.
Hän ei osaa torua lapsia niin ehkä pitäis. Minun omat hermot kiristyy varsinkin nyt todella helposti.
Olen kyllä sanonut hänelle asiasta monta kertaa, mutta asiat ei vain muutu. ☹️ Neuvokaa nyt kaikki
minua😯🗯️
Hei Rocky!
Viisivuotias poikasi saattaa nyt todellakin olla vaikeassa iässä. Oma tyttäreni koetteli rankasti voimiamme saman ikäisenä: kiukutteli, kiroili, ei totellut mitään, alkoi pissata housuunsa yms. Hän kuitenkin kasvoi tästä vaiheesta yli ja on nyt mitä fiksuin koulumukula. Niin että toivoa on!
Isän käyttäytyminen poikaansa kohtaan ei ole kuitenkaan missään tapauksessa oikeutettua ja olet aiheesta huolestunut myös pienen tyttäresi puolesta. Enpä tiedä auttaako puhe mieheesi, sillä miehet ei useinkaan usko sanoja vaan vasta tekoja. Jollain konstilla miehesi pitäisi nyt saada "heräämään" siihen, että hän aiheuttaa ehdottomasti liian paljon pahaa rakkailleen. Oletko kertonut miehesi käyttäytymisestä neuvolassa? Oletko kotona uhannut kertoa asiasta ulkopuolisille? Entä oletko ajatellut turvakotia vaihtoehtona silloin, kun väkivaltatilanne on "päällä"? Sieltä kautta perheenne solmut saattaisivat ruveta aukeamaan. En ihan ensimmäisenä lähtisi hakemaan eroa tuossa tilanteessa, mutta onhan sekin tietysti yksi herättelykeino, että pyytää eropaperiin nimeä kun muu ei auta. Ja oikeasti, jos fyysinen terveys on uhattuna, niin silloinhan mikään muu ei auta!
Pystyttekö keskustelemaan miehesi kanssa asiasta esim. siten, että yritätte yhdessä etsiä vaihtoehtoja väkivallalle? Kun poika saa raivarin, mies voi nostaa hänet esim. omaan sänkyyn rauhoittumaan ja kävelee huoneesta pois ja käy läpsimässä vaikka nyrkkiä kiviseinään kunnes oma olo rauhoittuu. Parempi sekin kuin pikkupojan läpsiminen.
Voimia teille molemmille pienokaistenne kanssa!
Hei Helga-Elina
Joo tiedän, että poikamme on juuri siinä iässä, et oksat pois.
Mieheni ei kuuntele mitä sanon vaan suuttuu asiasta. Ai hänkö tässä nyt väärin taas tekee.
Olen sanonut kyllä asiasta neuvolassa ja sieltä ehdotettiin, että mieheni tulisi juttelemaan,
mutta kun kuuli asiasta niin vastaus oli en lähde. Hän ei siis näe tehneensä koskaan virhettä
pojan suhteen ja tätä on jatkunut jos kaksi vuotta. Kyllähän hän on viennyt pojan omaan sänkyynsä,
mutta minusta ote millä hän vie on liian raju.
Jopa joskus on jälkiä ihossa otteista, mutta ei lyömisestä vaan puristamisesta.
Poika joskus huutaa, että älä kurista siis ote on kait sitten sellainen, että käsivarsi painaa kurkkua.
Onhan jo tyttökin saanut tietää, että isälle ei vastaan laiteta. Eli torut ovat sanallisesti jo sitä luokka,
ettei tiedä mitä seuraavaksi tulee.
Ja minulta on tunteet miestäni kohtaan jo hävinneet eli en voi sanoa rakastavani häntä.
Hän on vain lasteni isä ei muuta. Siksi haenkin selvyyttä tähän ja neuvoa muilta.
Ehkä tunteeni ovat juuri siksi kuolleet kun ei puhuminen ja miehen käytöstä saa muutettua tai
toisenlaiseksi. siksi uskonkin, ettei se muutu. Usko siihen on jo mennyt.
😯🗯️😑❓