Äiti jäi burn outin takia pois työelämästä, myöhemmin hän päätti itse irtisanoutua kun tehtaalta laitettiin väkeä pois vuonna 2007. Isä sinnitteli töissä, joskus jopa 14 tunnin päiviä tehtaalla. Mutta sitten hänkin sai potkut kun väkeä vähennettiin vuonna 2009-2010.

Isä alkoi juoda useammin papan kuoltua vuonna 2008, arkiaamusisin hän saattoi puhaltaan promillemittariin varmistaakseen olevansa ajokunnossa. Potkujen jälkeen alkoholi alkoi maistua yhä useammin ja aina täyteen känniin saakka.

Muutin itse pois kotoa 2007, kun työllistyin ensimmäisen koulutukseni jälkeen, mutta vierailin usein vanhempieni luona ja ihmettelin piilotettuja pulloja. Siskoni kertoi viikon tapahtumia puhelimessa tai kun tapasimme. Sairastuin itse masennukseen väkivaltaisen parisuhteen seurauksena ja asiaa pahensi vanhempien ongelmat, joilta ei voinut välttyä.

Äitini joutui suljetulle osastolle masennuksensa takia. Isä lupasi olla juomatta. Lupaus ei koskaan kestänyt. Hiljalleen 2010 loppuvuodesta isältä alkoi iltaisin tulla tekstiviestiä, missä hän syytti meitä. Olimme hylänneet hänet, ajaneet hänet pois perheestä. Äitiä hän syytti siitä että raha-asiat olivat päin mäntyjä. Aloin uudelleen saada kohtauksia, joissa mielessäni on vain kuolema, itsemurha.

Viimeinen niitti; siskoni häät. Ukko ei voinut olla juomatta, alkoi möykätä, huutaa ja riehua. Serkkuni sai hänet kotiin, missä hän sitten odotti minua ja äitiä. Hän alkoi uudelleen huutaa minulle kuinka äiti on heidän elämänsä pilannut ja kuinka me lapset häntä vihaamme ja hyljeksimme.

Ennen rakastin tuota isäksi kutsuttua. Yritin rakentaa välillemme tervettä suhdetta, yhteisiä harrastuksia kuten metsästys ja kalastus. Mutta ei, aina oli viina mukana hänen osaltaan. Nykyään hän on vain ukko. En jaksa enää ottaa vastaan niitä syytöksiä, joihin olen syytön.

Nyt vain mietin; kuinka voin auttaa väsynyttä ja masentunutta äitiäni sekä tuota isää joka on viinapirun pauloissa ja selvästi myös masentunut.😭