On outoa miten paljon olen saanut kärsiä isäni takia.
Monelle tämä ei ehkä merkitse mut tunteet on inhimillisiä,jokainen tuntee eritavalla.
Isäni on hakannut, perheenjäseniä kaikkia paitsi minua, hän on agressiviinen
jurrissa ja lääkkeissä. Faija on ollu pitkään koukus unilääkkeisiin,
ja nykyään vetää pilveä, tai muuta kamaa.
Onko kellään kokemusta, kun menee oman isän luo, joutuu pelkäämään?
joutuu miettimään, miten istuu, mitä kysyy, miten liikkuu ja milloin ?
et pysty ottamaa rennosti vaa joudut olla silmä tarkkana, millo se korottaa taas ääntäänsä.
Faija on rento, ja tosi kiva myös. mut nyt ei olla oltu väleissä 3 kk, koska mulle tuli
burnoutti, ja lähdin himasta vähäks aikaan, onko tämä oikein, että oma faija ei pidä yhteyttä? Kumman meistä pitäis pitää yhteyttä enemmän?
Tuntuu että kukaa perheenjäsenistä ei enää ota asiaa todesta,
äitiki vaan nauraa jos faija vetää jotain vahvempaa ku alkoholi.
Mun mielestä tää on naurettavaa, haluaisin olla faijan kans väleissä,
mut minkäs teet ? Pitääkö mun tyytyä ja jatkaa vaan elämää ?
😐
Hei Janica,
Jos sinun on paha olla isäsi lähellä ja vanhempasi eivät näe syytä korjata ongelmallista käytöstään, ei ole sinun vastuullasi ylläpitää suhdetta isääsi. Aikuinen ihminen on vastuussa tekemisistään - myös sinun isäsi. Sinun EI TARVITSE olla se kiltti tyttö, joka ottaa kaiken ikävän vastaan, vaikka itse voi kuinka huonosti. En tiedä ikääsi, mutta oma elämäsi ja sen rakentaminen on ensisijaista. 🙂🌻