tämä tilitys veti taas sanattomaksi, tai ei sentään, jotain sanon silti.
Rukoilen puolestasi, eheytymistäsi, jotta voisit taas nauttia myös seksistä miehesi kanssa.
Tiedän, että sinulla on todella vaikeaa, itsekkin olen käynyt todella syvissä vesissä, mutta noussut tahi nostettu sieltä, mielialalääkkeitääkään en enää tarvitse.
Eli sieltä suosta missä olet, on myös reitti takaisinpäin, tee käännös ja lähde kipuamaan takaisin.

Hei Pala lasia,

jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, mutta teoistaan ihminen on vastuussa. Mielestäni miehesi ei toimi oikein, kun hän ei tue sinua ja eheytymistäsi vaikeista kokemuksista, vaan pakottaa sinut yhdyntään tai muihin seksuaalisiin hyväilyihin, joihin et ole valmis.

Minun on tietysti vaikea neuvoa sinua, kun oma tilanteeni on niin toisenlainen ja minulle kiihottuminen on helppoa ja vaivatonta. Mutta itse on suostuisi noin kylmään peliin, vaikka olisin naimisissakin. Kieltäytyisin, alkaisin itkeä, raivota, ihan mitä tahansa, mutta en suostuisi leikkimään kuollutta. Avioliitossakin on mielestäni oikeus kieltäytyä seksistä, ja tie toisen sydämeen menee kai sitten sen hitaan suostuttelun kautta (voi nekku, olen tainnut itse mokata tässä suhteessa...Olen aina ollut vähän impulsiivinen ja hätäinen.) Erilaisissa parisuhdeoppaissakin suositellaan ongelmatilanteissa vähittäistä ja hellää lähestymistä, askel askeleelta, erityisesti jos
pelkoja tai kipuja.

Sitä tässä ihmettelen, että miten miehesi suhtautuu naapuriisi, joka sinut raiskasi. Eikö tavallinen mies menisi hmmm... keskustelemaan tällaisen miehen kanssa. Oletko pystynyt puhumaan tuntemuksistasi aviomiehellesi? Ovatko raiskaaja ja miehesi tavanneet? Millaiset välit heillä on?

En ole asiantuntija, mutta pahoin pelkään, että jos jatkat alistumista, tuhoat seksuaalisuutesi ja mielenterveytesi. Sinun pitäisi yrittää löytää iso EI itsestäsi, sehän on tunnetusti meille kilteiksi opetetuille naisille vaikeaa, mutta jos on terveys kyseessä, on pakko tehdä kipeitäkin ratkaisuja.

Onko mielestäsi avioliitolle enää perusteita jatkaa? Oletko ehdottanut miehellesi jotain keskusteluavun hakemista? Onko hän tietoinen yrityksistäsi vahingoittaa itseäsi? Onhan selvää, että jos viiltelet itseäsi ja haavoitat omia elimiäsi, seksistä tulee entistä tuskallisempaa ja oma olosi pahenee jälleen. Sinä tarvitset nyt pikaista apua. Onko sinulla läheisiä ystävättäriä, joiden kanssa jakaa tunteita ja ajatuksia?

Voisitko saada lisää terapia-aikoja? Tai pitää lomaa ja matkustaa jonnekin pois saadaksesi edes tilapäistä etäisyyttä? Onhan täysin kestämätöntä elää raiskaajan naapurissa. Kai olet tehnyt hänestä rikosilmoituksen?

Entä oletko pystynyt puhumaan miehesi kanssa hänen isänsä teoista? Anteeksi, jos kyselen liikaa ja intiimejä asioita, mutta minusta Sinä olet todella välittömän avun tarpeessa.

Minua ovat lääkkeet auttaneet, mutta tilanteenikin on toki aivan erilainen. Onko Sinulla lääkkeitä? Voisitko ajatella ottavasti niitä? Käytännön asioita ei ole helppo saada järjestymään nopeasti, mutta tuo kuvio ei voi olla särkemättä kenen tahansa sielua. Voisivatko sukulaisesi auttaa, jos sinulla niitä on?

Sinua ajatellen ja puolestasi rukoillen
ystäväsi netissä

Voi ei. Iso ja tukeva ystävän halaus!
Minä olen sitä mieltä, että kumppanista pitää saada tukea. Täytyy osata myös antaa takaisin ja käyttäytyä, mutta vaikeina hetkinä toisen pitäisi olla tukena. Ainakaan ei pitäisi vaatia jotain, mihin sinä et pysty. Kumppani on vierellä ylä- ja alamäissä. Aina ei ole helppoa, mutta ei pidä tehdä asioita joista ei missään nimessä pidä.

Näetkö tulevaisuutta? Näetkö minne olette menossa? Miten tilanne kehittyy, jos jatkatte noin?

Minne haluaisit sen kehittyvät? Keksitkö jotain, mikä veisi edes pienen askeleen kohti tuota päämäärää? Joku juttu, joka saattaisi tuoda lämpöä tuohon tilanteeseen. Löytyyhän sellainen? Voisitko yrittää toteuttaa sen?