Ilman yhdyntää...
Elän tällä hetkellä parisuhteessa, jossa mies ei halua yhdyntää. Kun suunnittelimme aikoinaan raskautta mieheni ilmoitti, että kun olen raskaana hän ei harrasta yhdyntää kanssani, sillä häntä inhottaa raskaana olevat naiset.
Suhteessamme minä olen aina ollut se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli. Mieheni kommentista johtuen emme yrittäneet lasta. Minulla oli suuri tarve tulla raskaaksi ja saada lapsi, mutta ajatus seksittömästä yhdeksästä kuukaudesta painoi mieltäni. Lopulta ajattelin että sehän on vain yhdeksän kuukautta ja yritimme lasta. Meillä tärppäsi heti.
Nyt olen ollut raskaana yli neljä kuukautta ja elänyt ilman yhdyntää sen ajan. Tämä on ollut minulle todella vaikeaa aikaa, vaikka en olisi sitä uskonut. Välillä haluaisin keskeyttää raskauden saadakseni mieheltäni jonkin verran huomiota ja hellyyttä, ehkä myös seksiä. Tietenkin ne ovat vain ajatuksia. Haluan myös synnyttää lapseni.
Välillä olen miehelleni niin vihainen kaikesta. Nyt mietinkin, että mitenkähän meille käy lapsen syntymän jälkeen. Kuinka vaikea on jälleen palata yhdyntään, hellyyteen ja saada seksuaalista huomiota ihmiseltä joka vasta vähän aikaa sitten ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan.
Onkohan jollain ihmisellä samanlaisia kokemuksia tai edes jotain lohdutuksen sanaa. Vielä on edessä monta pitkää seksitöntä kuukautta!!
Tilanteesi kuulostaa oudolta, enkä ole vastaavaa ennen kuullut! Olen toki kuullut, että raskaus, synnytys ja lapsi muuttavat parisuhdetta ja seksielämää, mutten sellaista, että mies kieltäytyy seksistä koko raskauden ajan tuollaisesta syystä. Loppuiko seksielämänne heti siihen, kun sait tietää olevasi raskaana? Eihän raskaus alkuun edes näy, varsinkaan muille kuin äidille. Oletko kysynyt mieheltäsi, mistä hänen suhtautumisensa raskaana olevia naisia kohtaan johtuu? Yhdeksän kuukautta on mielestäni pitkä aika elää tahtomattaan puutteessa, vaikkei tietysti mahdoton. Olen muutenkin kuullut, että jossain vaiheessa raskautta nainen on erittäin halukas ja aktiivinen. Itselleni seksi ei ole erityisen tärkeä asia, mutta pidän silti tilannettasi vaikeana. Myös minä ihmettelen, millaiseksi seksielämänne muodostuu noin pitkän tauon jälkeen. Sittenhän teillä on lisäksi pieni lapsi, joka ei tietenkään sinänsä estä seksin harrastamista, mutta tuo luultavasti ylimääräistä työtä, valvomista ja organisointia. Kaikki saattaa tietysti mennä aivan hyvinkin, mutta olen kyllä hämmästynyt. Oletteko keskustelleet miehesi kanssa asiasta tarpeeksi? Tärkeintä on kuitenkin, että parisuhteenne ja keskusteluyhteytenne toimivat normaalisti. Voimia sinulle! 🙂🌻
Nyt aikaa on kulunut. Olen ollut nyt noin kuusi kuukautta raskaana ja ilman seksiä. Maha alkaa olla jo iso. Vauvan liikkeet tuntuvat jokapäivä selvinä.
Mieheni edelleen kieltäytyy seksistä, enkä kyllä enää edes halua sitä hänen kanssaan. Hän ei myöskään halua koskea mahaani ja tuntea pienokaisen liikkeitä. Tuntuu kun tässä raskaudessa olisimme kahdestaan vain vauva ja minä.
Mieheni ei myöskään halua ymmärtää raskauden mukanaan tuomia väsymyksiä ja jaksamattomuutta. Välillä saan kuulla lihonneeni liikaa ja toisinaan hän kyselee miksi ihmeessä puuskutan. Kaikki tuntuu niin raskaalta, sillä koko raskauden ajan olen harrastanut liikuntaa ja käynyt kuntosalilla.
Olemme puhuneet asiasta, mutta hän ei osaa perustella miksi kaikki fyysinen kontakti ja minun muuttunut fyysinen olemukseni on hänestä niin vastenmielistä. Muuten kyllä puhumme lapsen kasvattamisesta ja olemme hankkineet yhdessä tavaroita vauvaa varten. Miehelleni se fyysinen puoli ja ulkonäkö ovat niin tärkeät.
Olkaa onnellisia te, joiden puolisot tukevat teitä täysin raskauden aikana. 🙂🌻
Hei Manta!!
Toivottavasti asiat ovat jo muuttuneet jos ei kokonaan niin edes vähän!
Itse olen 4-vuotiaan pojan äiti. Kun olin raskaana koin jotain hyvin samankaltaista kuin sinä olet joutunut kokemaan...
Mieheni ei kokenut minua enää haluttavana kun sai tietää että olen raskaana, vaikka raskaus olikin toivottu. Minä tein aina aloitteen ja hyvin usein turhaan!! Harrastimme kyllä seksiä, mutta todella harvoin! Olen muutenkin tosi seksuaalinen ihminen, joten olin tosi kovilla...
Nyt on aikaa kulunut kohta viisi vuotta, ei ole ollut uusia raskauksia ja tuskin tämän miehen kanssa tuleekaan.. Seksielämämme on miltei olematonta ja se varmasti tulee aiheuttamaan eron hyvinkin pian.. En enää jaksa tulla kokoajan torjutuksi, syö jo liikaa itsetuntoani!
Aloitin masennus lääkityksen viikko sitten. Kaikenlaista olen ehtinyt jo elämässäni kokemaan mutta myönnän että tämä on niistä kaikkein vaikeib asia!! Se kun rakkain ja läheisin ihminen ei sinua halua, satuttaa niin julmalla tavalla!!!
Voimia ja jaksamista sinulle!!!🙂🌻