Aiemmin syksyllä kerroin miehestäni joka ei viihdy perheensä kanssa ja on alkoholisti. Katoamiset olivat satunnaisia muutamasta päivästä viikkoon. Yleensä hän selitti ne ryyppyreissuina. Nyt on mieleeni kuitenkin tulleet muut vaihtoehdot, sillä mies häipyy päivän kaksi kotona oltuaan ja pitää puhelintaan äänettömällä, sekä kotona ollessaan kiinni, piilossa tai taskussa koko ajan. Kummallistako? ei hänestä… minä ylireagoin tai olen vainoharhainen.🙄

Kirjoitan tätä joulupäivänä. Mies tuli aattona käymään, kun selvisi edellisen päivän juopottelusta, kun pomo oli kutsunut saunomaan mökilleen.Tänään hän pyysi, että veisin hänet kaupungille hakemaan autoaan ja sille tielleen jäi…Voitte vaan arvata miten tyhmänä taas itseäni pidän. Lapset ihmettelee minne isi meni? Mitä niille voi sanoa? En todellakaan tiedä… omatkin hermot meinaa mennä kun aina tulee huijatuksi ja uskoo kaikki anteeksipyynnöt. Miten voi ihminen olla näin tyhmä???😠

Nuorimmalla lapsella olisi kastejuhla uudenvuoden aattona. Ihan kauhulla odotan sitä, sillä mitä sanon sukulaisille kun isä ei ilmesty paikalle. Olisi varmaan paras ollut jättää kastamatta koko lapsi.

Täytyy sanoa, että meidän elämä menee nyt päin sitä itteänsä ja kovaa… luulin jo kaiken olevan kunnossa, kun olin päättänyt erota vauvan synnyttyä, mutta joka paikassa varoittelivat, ettei nyt tässä vaiheessa ole hyvä tehdä suuria päätöksiä… En kyllä ymmärrä miten tämä avioliitto näinkään voi jatkua? Tuntuu, että kaikki voimat menee miehen valheiden kuuntelemiseen ja sitten kun koittaa pettymys tulee niin paha mieli.😭

Paremmin jaksaisin, kun ei olisi aikuista huolehdittavana lasten ja vauvan lisäksi. Pitempään poissa ollessaan elämämme tasaantuu ja voimia riittää, mutta miehen tullessa on koko ajan pelko, että teen jotain väärin ja hän saa syyn lähteä. Tai lapset meluaa tai vauva valvottaa häntä yöllä. Sen vuoksi hän on usein poistunutkin, kun ei saa kunnolla nukutuksi kun vauva herää kahdesti yöllä syömään.

Yksipuolinen rakkaus repii ihmisen sydänjuuria myöten rikki. Silloin uskoo kaiken mitä toinen sanoo, vaikka tietää ne valheeksi. Olen itse ollut täällä antamassa neuvoja miten päästä jaloilleen eron jälkeen (sinullekin arik) mutta nyt ryven itse pohjalla, enkä osaa suunnistaa mihinkään vaan sokkona palaan aina lähtöruutuun. Miten ihmeessä pääsen eteenpäin? Miksei rakkaus suostu loppumaan, vaikka saisi miten huonoa kohtelua osakseen? Sanonta kaiken se kärsii tuntuu olevan niin totta…

Toivottavasti sanonta joka aamu armo uus on myös yhtä totta, sillä näin yöaikaan tuntuu tuska puolta kovemmalta ja mielikuvitus laukkaa… Hyvät ystävät, jos olette yksipuolisesta rakkaudesta selvinneet, kertokaa minullekin keinoja, sillä tämä yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen kipu on niin todellista😟

Kaikille yksinäisenä joulua viettäneille parasta uutta vuotta. Mottona; Ja mehän selvitään tästä yhdessä, eiks niin!!! Ystävänne Ruuth😳