Yritän kirjoittaa lyhyesti ja täydennän jos kysymyksiä tai jotain tulee. Olin 8 vuotias kun isäni kuoli se oli rankkaa koska olin isin tyttö. Siitä pari vuotta eteen päin sain isäpuolen joka oli muutama kuukauden unelma isäpuoli ennenkuin todellisuus tuli esiin.

Ensimmäisen äitini ja isäpuolen riidan muistan erittäin hyvin koska siitä painajaiseni alkoivat joita on kestänyt nyt noin 20 vuotta.

Tästä kaikki alkoi: Heräsin kun kuulin hirveää huoraksi haukkumista, pelotti koska en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Menin katsomaan keittiöön ja isäpuoli piteli äitiä hiuksistä lattialla ja äitini korvista valui veri (Isäpuoli oli repinyt äitiä korvista pitkin lattiaa jolloin korvakorut olivat lähteneet ja repineet koko korvalehdet auki koska äidilläni oli 5 reikää molemmin puolin)
Pelkäsin niin kovaa että äitini kuolee että pissasin pelosta housuuni, jolloin havahduin ja tajusin että nyt pitää mennä ja hiljaa. Sain ulko oven auki, ja pelkissä yövaatteissa ilman kenkiä talvipakkasella juoksin 2 kilometriä ojien pohjilla pappan tykö. Ojien pohjilla siksi että pelkäsin että isäpuoli lähtee seuraamaan jälkiä tiellä ja tappaa minut.

Pappalle päästyäni tunsin olevani turvassa ja pappan kans tehtiin sinä yönä sopimus että jos tälläistä tulee toisten niin avain on ulkorakennuksessa niin voin tulla suoraan sinne ja mennä yläkertaan nukkumaan.

Tämä on vain yksi tapahtuma mutta näitä ja paljon rankempia, siitä kun isäpuoli lataa haulikkoa että tappaa äidin ja minä seison 10 vuotiaana haulikon edessa että tapa minut ensin aina siihen kun isäpuoli päättää tehdä äidille ”räpylät” ja vetää puukolla sormien välit auki on paljon.

Hypätään siihen kun täytin 16 vuotta ja muutin kotoa 15 vuotta vanhemman miehen tykö jonka kanssa olin seuraavat 10 vuotta elämästäni ja jonka kans sain ensimmäiset ihanat lapseni.

Painajaiset jatkuivat näin painajaisia kuinka isäpuoli pahoinpitelee äitiä ja miten, seuraavana päivänä soitin äidille onko hän kunnossa ja voiko tulla käymään tarkistamassa onko hän oikeasti kunnossa. Välillä painajaiset tulee päivittäin ja välillä kuukausittain ja ne on todella ahdistavia, täynnä pelkoa ja vihaa isäpuolta kohtaan.

Nyt olen 9 vuotta ollut uuden miehen kanssa ja meillä on 3 ihanaa lasta (Eli olen 6 lapsen mutsi ) Meillä menee hyvin ja olen onnellinen. Äitini tykö minulla on 850km välimatkaa mutta painajaiset seurasivat silti.
Näen siis yli 20 vuoden jälkeenkin painajaisia mitä ja miten isäpuoli pahoinpitelee äitiäni. Ahdistavaa!

Tänään heräsin jo ennen kuutta painajaiseen jossa oli kesä, ja äiti sekä isäpuoleni istuivat keinussa pihalla ja siellä oli myös toinen mies mitä äitini selvästi pelkäsi. Seuraavassa kohdassa tämä vieras mies näyttää käsin merkein ja sanomalla miten huoralta otetaan lutku auki ja heräsin hiestä märkänä. Kävin tarkistamassa onko lapset kunnossa ja tulin koneen äären etsimään onko paikkaa missä voin alkaa purkamaan tätä painajaisten jatkumista ja löysin tämän onneksi.

Onko nämä painajaiset ikuisia vai miten saada ne loppumaan?