Nyt ehkä olen valmis puhumaan, siitä mitä minulle on tapahtunut.
Siitä on reilu vuosi, kun lasteni kanssa lähdin ja muutin pois mieheni ja lasteni isän luota.
Olin aina alistunut väkivaltaan suhteessa, mutta itse pidin sitä silloin lievänä… Elin aikas alistuneena, kotona tein kaiken ja en juuri koskaan käynyt missään ilman lapsiani.
Aina ajattelin, että kyllä tämä tästä ja jos itse en valita niin ei mieskään käy päälle. Etsin vikaa aina itsestäni.
Vuosi sitten tapahtui paha tapaus, olimme laivalla ja mies oli mustasukkaisuuttaan raivonnut minulle.. Sovimme kuitenkin asiat ja menimme hyttiin nukkumaan. Mies yritti hytissä lähennellä, mutta en halunnut sopia asioita seksillä. Halusin nukkua.
Se ei sopinutkaan hänelle ja siitä alkoi hurja pahoinpitelyn sarja, enkä päässyt pois hytistä. Luulin kuolevani sinne… Halusin vaan pois, mutta mies ei kuunnellut minua ollenkaan. Kunnes sanoin, tekeväni mitä vain.. että pääsen pois sieltä.
Jouduin harrastamaan seksiä naama veressä, että sain lähteä ☹️
En ole käsitellyt asiaa kunnolla ja nyt meillä oli oikeudenkäynti asiasta… nyt tapahtumat pyörivät mielessäni ja pelkään, ettei miehelle tule tapauksesta mitään… silloin ehkä alan ajattelemaan, että syy olikin minun???
Onko muilla kokemuksia saman tapaisesta jutusta..?
eipä ole näin miehenä kokemuksia moisesta, mutta syys ei ole sinun, se on sen apinan joka pahoinpiteli sinua, mieheksi tuollaista ei voi edes sanoa, ole lujana ja pidä puolesi käräjillä.
Heippa
Ole onnellinen että olet päässyt pois tuollaisesta parisuhteesta.
Ikinä ei pidä sallia eikä hyväksyä perheväkivaltaa.
Tosin jos se nyt sinua lohduttaa niin ikävä kyllä tuo sinun kertomasi juttu on
yllättävän yleistä nyky suomessa.
Äläkä todellakaan syytä itseäsi ( se on hassua kun monesti perheväkivallan uhri syyllistää
itseään )
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut???
Kaunista alku vuotta sinulle
Hurja juttu. Olet rohkea kun uskalsit kirjoittaa!
Syy ei missään nimessä ole sinun. Toivotaan että miehellesi tulee tapahtuneesta kunnon seuraamuksia. Mutta vaikka ei tulisikaan, se ei ollenkaan merkitse, että sinä olisit väärässä. Tämä ns. "Oikeus" on usein sellainen paikka, joka vain rankaisee naisia vielä uudestaan, että eivät uskoisi itseään ja ymmärtäisivät olla hiljaa. Harmi myös, jos olet joutunut menemään oikeuteen ennen kuin olet ehtinyt käsitellä asiaa kunnolla. Ketään väkivallasta selviytynyttä ei pitäisi altistaa sellaiselle sorkkimiselle mitä oikeudessa näkee, eikä varsinkaan jos itseluottamuksesi ei ollut vielä riittävän vahva. Pystyt kyllä rakentamaan itseluottamuksesi uudelleen, kun on turvallinen ympäristö ja ihmisiä jotka uskovat sinua. Se vaatii varmasti paljon työtä, mutta se on mahdollista. Älä epäile itseäsi, olet hyvä! 🙂
Hei. Heti alkuun voin sanoa että tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Oma oikeudenkäyntini on vasta edessä. Ellet jo ole käynyt ammattilaisen luona asiasta puhumassa, mene nyt! Sillä se oikeasti auttaa. Kun asiasta ja omista tunteista pystyy puhumaan ja asiat käsittelemään, ne voi myös helpommin unohtaa.. Tärkeintä on kuitenkin se, ettet syytä itseäsi tapahtuneesta! Kenelläkään ei ole oikeutta toista lyödä vaikka häntä kuinka provosoitaisiin!!😠 Ja mikäli hänelle seuraamuksia tulee, se on vain oikein. Pidä itsesi naisena, ylpeänä sellaisena!🙂👍