Ikäerosta ja kokemuksesta..
Hei!
Täällä puhutaan paljon siitä, kuinka seurustelun aloittaminen on vaikeampaa kuin seksisuhteet. Olen tavallaan yllättynyt. Itse seurustelin 2 vuotta ikäiseni pojan kanssa, ilman varsinaista seksiä. Kyse oli vakaumuksesta. Nyt seurustelen itseäni 11 vuotta vanhemman kanssa. Olen edelleen neitsyt, koska en ole halunnut tai uskaltanut hätiköidä seksin suhteen. Olen aina varonut satuttamasta itseäni, mitä en kadu. Olen hyvin tyytyväinen molempiin suhteisiin, koska ne ovat olleet aina terveellä pohjalla.
Onko muilla kokemusta siitä, että omaa erilaiset arvot ja periaatteet seksin suhteen ja seurustelee paljon vanhemman kanssa?
Suhteessa tai miehessä ei ole mitään vikaa, ainoastaan omat ajatukseni tässä askarruttavat. Eikä kyse ole pelosta tai ”kylmyydestä”.
Kaikille niille, jotka toivovat kokevansa oikean seurustelusuhteen, haluan sanoa, että silloin pitää unohtaa seksisuhteet ja mieluiten odottaa. Jos haluaa löytää ihmisen, jonka kanssa voi todella seurustella ja jakaa rakkautta, täytyy pysähtyä ja lakata etsimästä. Täytyy tuntea itsensä, täytyy arvostaa itseään ja täytyy kuunnella itseään. Jos liian kipeästi etsii, löytää vain satuttajia. Täytyy löytää itsestään se, mistä jakaa toisille, ei niin, että etsii toisista sitä, mitä jakaa.
Olen onnekas kun olen saanut osakseni oikeata rakkautta. Ikäero ei ole ongelma muuten kuin ”paperilla” ja ohitsekiitävissä ajatuksissa. Ja tietenkin muiden silmin, vaikkei sitä sanotakaan ääneen. Olen onnellinen, mutta kuitenkin mietin, miksi seksi on saanut sellasen osan nykyisessä maailmassa kuin on? Miltä kokemattomuus seksin vaan ei seurustelun suhteen näyttää teidän silmiin? Onko se enää kenestäkään ihailtavaa säilyttää viattomuus aarteena sille, jota rakastaa todellisesti?
Tere!
Mielestäni ajatuksesi siitä mitä toimiva parisuhde vaatii ovat hyviä/oikeita.
Ikä ei mielestäni ole asia jota niinkään tulee pohtia,koska sehän on vain numeroita, ja enemmänkin mielestäni ratkaisee ihmisen todellinen henkinen ikä ja millainen se toinen on ihmisenä.
Mitä taas seksiin tulee niin mielestäni kokemuksellisuus ei ole niin tärkeää, sillä saavuttaa vain itsevarmuutta ja paremman tietouden siitä mistä pitää ja mistä ei. Hyvä seksi ei sinäänsä vaadi mielestäni kokemuksellisuutta,koska se tapahtuu tässä hetkessä sen hetkisten impulsien kautta aistimalla toista iyseään ja tilaa ja vaikuttumista niistä.
viestiisi olisi helpompi vastata jos tietäisin minkä ikäinen olet.
Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa että säästää itseään sille jota rakastaa. Itsekin olen joskus päivitellyt sitä kuinka nyky-yhteiskunnassa esim.media viljelee asennetta että yhdenillan jutut, seksisuhteet, parinvaihdot sun muut olisivat jees. Seksisuhteissa tosin en näe mitään pahaa, jos molemmat osapuolet ovat täysin tietoisia missä mennään, ja mihin suhde perustuu ja haluavat vain sitä, vaikka itse en tällaista harrastakkaan.
Mutta kun sanoit että säästät itsesi sille ketä rakastat, niin herää kysymys miksi olet suhteessa toisen kanssa, jos hän ei ole se ketä rakastat, ja jos hän on niin miksi enää sääästelemään? Ihan yhrä höhlää on olla suhteessa vaan jonkun kanssa, koska haluaa vaan suhteen, mutta ei niinkään toista nää rakkaanaan, kuin harrastaa seksiä seksin takia, vaikkei se toinen viehätäkkään.
Ja se täytyy kumminkin muistaa että tietysti jokainen pari määrittelee seksin merkityksen omassa suhteessaan, mutta yleensä seksi ja seksuaalisuus ovat hyvin iso osa suhdetta, ja myös yksi muoto kommunikoida(ja vuorovaikutus on parisuhteessa hyvin tärkeää),ja näyttää kuinka toisesta välittää. Ihmisen seksuaalisuus on kumminkin yksi iso osa ihmistä ja hänen persoonaansa, ja jos haluaa oikeasti tutustua johonkuhun ja todella tuntea hänet,tulee myös tutustua hänen seksiminäänsä ja seksuaalisuuteensa.
Mä olen kaks kertaa aikaisemmin seurustellut oman ikäiseni pojan kanssa. Toisen kanssa yli vuoden ja toisen kanssa yli kaksi vuotta.
Ja olen neitsyt. Kumpikaan ei painostanut minua mihinkään sillä heillä oli sama tilanne.
Nyt seurustelen viisi vuotta vanhemman kanssa. Ja kyllä tämän "kokemus"eron huomaa. Mutta ongelmaa ei kuitenkaan ole. Kun on avoin ja kykenee puhumaan. Seksisuhde ei mun mielestä oo helpompi kuin seurusteleminen. Mutta jokaiselle nämä voivat merkitä eri asioita.
:s
Kiitos vastauksista. Ihan hyvä pointti, että jos kerran rakastaa, miksi säästellä. Kyse taitaa olla siitä onko suhde valmis siihen. Onko se kypsä siihen, tunteeko toisen muuten (olen tuntenut poikaystäväni vasta puoli vuotta). Seksi on se läheisin läheisyys, jonne ei voi hypätä käymättä läpi muita vaiheita. Ja rakastinhan minä edellistä poikaystäväänikin. Ehkä tärkeämpää onkin se, että vakuuttuu siitä, että suhde jatkuu läpi elämän, tai haluaa sen jatkuvan.
Olen 21-vuotias, eli nykyinen seurustelukumppanini on 32. Se on jännä kuinka paljon ikäero herättää ajatuksia ihmisissä. Sitä niin helposti ajattelee, että toisen täytyy olla jälkeenjäänyt, toisen naiivi, molempien häiriintyneitä.. ties mitä. Jopa itse ajattelee joskus niin! Kyse on kuitenkin yleensä vain stereotypiasta.
Hyvin sanottu sekin, että seksuaalisuus osana ihmistä on asia, johon myös pitää toisessa tutustua. Monesti mietin, mikä seksuaalisuudesta onkin tehnyt tabun, jota sitten toisaalta niin ronskisti rikotaan? Lähtikö nykyinen kirkon vaikutuksesta keskiajalla? Maailmassa tuntuu olevan vallitsevana kaksi ääripäätä, seksihurjastelijat ja seksipelokkaat. Kama sutra todistaa, ettei kaikissa uskonnoissa seksi ole tabu, ehkä jopa jumalallinen kokemus.