Ihastusta, rakkautta vai jotain ihan muuta?
Olen nyt tilanteessa, johon itse löydä ratkaisua. Mutta itse asiaan… Muutama viikko takaperin sain kuulla että hyvin läheisellä ystävälläni, jonka kanssa olen ollut ystävä jo pikkutenavasta saakka, on vahvempia tunteita(jopa rakkautta tai ainakin enemmän kuin ystävyys) minua kohtaan ja että hän on tuntenut näin minua kohtaan jo pidemmän aikaa. Itsekin olen tuntenut samoin häntä kohtaan varmaankin puolisen vuotta(kuitenkin yrittänyt tänä aikana selvittää että onko tunteeni vain ihastusta vai jotain vahvempaa). Nyt kun tunteet sitten paljastuivat, niin olen ollut onnellisempi kuin moniin moniin vuosiin. Mutta viime aikoina mieleeni on heränny kysymys että tuliko sittenkään tehtyä oikein? Ovatko tunteeni todelliset? Tuhoutuuko ystävyytemme, jos joskus eroamme? Kun olen hänen kanssaan en haluaisi lähteä pois. Kun en ole hänen kanssaan, niin ajattelen häntä lähes koko ajan. Soittelemme pitkiä puheluita ja aika kuluu ihan siivillä. Kuitenkin on tullut mieleen että tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Auttakaahan minua. En tiedä onko tämä minun epävarmuuttani vai mitä? Kuuluisiko minulla olla edes tällaisia ajatuksia?
P.s tämä on minun ensimmäinen kunnon suhteeni, vaikka ikää onkin parikymmenen paremmalla puolella.
Olet aika patti tilanteessa voisin sanoa,itse olen tuntenut myös ihan samanlaisia fiiliksiä erästä ystävääni kohtaa,tein myös niin että kerroin toiselle osapuolelle ja kysyin mitä mieltä hän on.Kaikki hienot romanssithan alkaa ensin ystävyydestä mutta jos sattuukin ero?? Kenenkään ei kannata tehdä suhdetta ja valmistautua eroon. Kannattaa selvittää omat ajatukset ja miettiä vielä kerran,kun kumminkin ystäviä ei ole liikaa kenelläkään.
Miksei suhteenne voisi onnistuakkin ja jos siihen tulokseen tulet niin voin toivottaa vilpittömästi kaikkea hyvää.
Kiitos, arik. Taisin ajatuksissani vielä sen jättää sanomatta, että tässä kaiketi ollaan matkalla jo parisuhteeseen. Olemme viettäneet aika yhdessä jo monena päivänä ja soittelemme/tekstailemme toisillemme päivittäin. Suudelmiakin ollaan vaihdeltu. Mutta jos laitan tämän poikki heti alkutekijöihinsä, niin luulen että se tulee jättää arvet molempiin ja todennäköisesti pahemmat ystävääni(en pystyisi itsekään helposti tätä käsittelemään). Lisäksi jos juttu päättyisi, niin mistä tiedän että sekään olisi oikea päätös.
Hei!
Lakkaa miettimästä eroa ja anna mennä vaan.
Parhaimmillaan suhde perustuu ystävyyteen ja jos joskus olette sitä mieltä että teitte väärän ratkaisun niin se on sitten sen ajan murhe. Joku on joskus sanonut että "älä murehdi samaa asiaa kahta kertaa". Ja sinun taitaa muutenkin olla vähän myöhäistä perääntyäkään. Meillä on vain yksi elämä, eletään se täysillä, jooko? jos et nyt katso miten käy niin se vaivaa ystävyyttänne koko lopun elämääsi. Tunteita ei missään nimessä saa tukahduttaa, vaan ne pitää näyttää ja tuoda julki. Se on minun mielipiteeni 🙂👍 🙂🌻 😉