Ihana elämä mutta voimat ei riitä jaksamaan
Hei olen jo muutaman päivän ajan lukenut täällä kaikkien ongelmista niin päätin sitten itsekin kirjoittaa🙂
Elikkästä jos nyt ihan alusta aloitetaan. Kun olin 13vuotias löysin muka unelmieni miehen. Olimme yhdessä peräti 6 vuotta. Mies oli alkoholisti ja väkivaltainen minua kohtaan. Oli kokenut vaikka mitä elämänsä aikana ja siksi ei halunnut hyvin kunnolla sitoutua vain petti useamman kerran. Ja aina annoin anteeksi. No nyt sitte viime kesänä tuli mitta täyteen kun hän oli ralleissa ja minä hölmö annoin sille pankkikorttini. 700 hän joi kahen päivän aikana.
No samaan aikaan olin käynyt itse myös baareissa ja jutellu ihmisten kanssa. Jotenkin luulin että olen ruma ja läski ja että kärsin siinä suhteessa aina. No sitten hän löysi minut unelmieni prinssi. Hän on ihana, hauska, uskollinen ja rakastettava. Tapailimme usein samalla exä vei tavarasa muualle kun erosimme. Elämä tuntu ihanalle ja tajusimme että olisi aika muuttaa saman katon alle. Muutimme yhteen elämä oli taas ihanaa.
Sitten alkoi miehen armeija. Ja sain selville että 3 vuotta sitten eli reilusti ennen kuin oltiin tavattukkaan niin hän oli maannut kylän huoran kanssa. Tunnen sen huoran ikävä kyllä ja olen aina ollut sitä mieltä että en halua miestä joka on ollut sellaisen huoran kanssa sänkyssä. Ihana mieheni sanoi että oli ollut silloin niin kännissä että ei muista muuta kuin sen että meni baariin ja heräsi sen luota ja että se on koittanut pitää yhteyttä mutta mieheäni ei ole muka kiinnostanut. Kun tämä asia selvisi niin en voinut koskee häneen pariin tuntiin.Hän yökötti minua niin paljon.
Eli olen koittanut miettiä mitä teen rakastan miestäni hyvin paljon mutta tapahtuneestahan on 3 vuotta jo aikaa. Liioittelenko minä vain?
Ja minusta myös sen verran että isäni on alkoholisti olen voimani uhrannut hänelle ja sen takia olen hyvin masentunut. Stressaan joka ikisestä asiasta ja voimat ei riitä mihinkään. Ja pari viikkoa sitten meinasi olla loppu lähellä kun koitin tehdä itsarin. Mutta hyvä että selvisin ihanan mieheni ansiosta. Ja viiltelen itseäni aina tiukan paikan tullen se helpottaa oloa mutta ei poista ongelmaa.
Minä koitan jaksaa päivä kerralla mieheni, äitini, koirani, veljieni ja veljen tytön takia. Raskasta se on mutta apua sain. Mutta vaikka käykin jonkun luona juttelemassa niin ei se vie masennusta pois . Ihminen on loppu vaikka elämä onkin ihanaa.