Olen aiemmin kirjoitellut avierostani ja siihen liittyvästä olotilasta ja surusta.
Lyhyt kertaus mieheni löysi uuden ystävän heinäkuussa ja on siitä lähtien ollut hänen luona, käynyt välillä kotona kattomassa lapsia ja tekemässä hieman töitä.
Välillä tuntui että hän on palaamassa takaisin kotiin minun ja lasten luo mutta ei jouluaaton oli kotona mutta sitten lähti pois ja eilen sain viestin häneltä ettei tiedä millon tulee😭 Pojalleen oli luvannut tulla uudeksi vuodeksi kotia ampumaan raketteja mutta en usko hänen tulevan.
Olisin valmis ottamaan hänet vieläkin takaisin mutta hän ei kerro tunteitaan ja halujaan, minä olen puhunut hänelle rehellisesti omat tunteeni ja toiveeni. Hän sanoi että vaikka palattaisiin yhteen niin joku päivä alan huomautella hänelle hänen tekemisistään ja silloin kaikki olisi taas huonosti.En tiedä miten jaksan eteenpäin kaikki kaatuu päälle, tilan työt, velat, laskut..hän ei hoida mitään asioita eikä osallistu lasten menoihin. Mistä saan taloudellista apua😑❓Kotona ollessaan hän saattaa puhua tunninkin puhelimessa sen naisen kanssa mutta jos minä tai lapset soitamme hänelle kun on pois ei hän vastaa en tiedä miksi, häpeääkö meitä😭 Mistä saan voimia ja apua kaikkeen. Hän kertoi että olemme hänelle tärkeitä ja hän välittää meistä mutta ei se siltä tunnu, minulla vaan on sellainen tunne että hän käyttää hyväksi minua kun olen täällä kotona ja teen kaikki työt mitä tilalla on.Olen käynyt pari kertaa kriisikeskuksella juttelemassa ja siellä olen saanut puhuttua mutta ei se ole sama asia kun puhuisi miehen kanssa asiat selviksi.Toivon että jaksan lasten takia eteenpäin vaikka meillä kaikilla on kauhia ikävä☹️
Hei Rimpiläinen
Olen ennenkin vastannut Sinun viestiin ja nyt kun tuntuu niin tutulta tuo juttu niin vastaan uudestaan. Minulla on lähes samanlainen tilanne. Mies lähti viisi viikkoa sitten toisen naisen luo, eikä olen sen jälkeen näkynyt kuin muutaman kerran. Posti tulee vielä edelleen, koska hän ei ole tehnyt osoitteenmuutosta vielä mihinkään. Lupaa tulla käymään, mutta ei tule kuitenkaan. Ei edes vaivaudu tyttärelleen soittamaan, että ei tulekaan. Asioita ei ole hoitanut muuta kuin pannut avioeron vireille. Siihen minä en kyllä nimeäni laita, vaikka eihän sillä ole mitään merkitystä. Elämä kuitenkin jatkuu. Olen huomannut, että jos en ole hänen kanssaa missään tekemisissä menee paljon paremmin. Olen ruvennut suunnittelemaan elämää jo eteenpäin. Paluutta entiseen ei enää ole, vaikka olen pyytänyt häntä palaamaan kotiin takaisin. Joskus tulee sellainen tunne, että olenko minä tosiaankin ollut tuon miehen kanssa 16 vuotta. Aivan eri mies, kuin tapasimme. Meilläkin on talo ja velkaa, mutta luotan siihen, että kyllä asiat jotenkin selviävät, ainakin yritän uskoa siihen. Kyllä Sinäkin selviät. Hae apua esim. sosiaalitoimistosta, minäkin olen päättänyt mennä sinne, jos en pärjää. Onko Sinulla sukulaisia, ystäviä yms. jakamassa tätä asiaa ? Minulla jopa naapurit (joita ei ole kuin muutama) auttavat ja soittelevat lähes päivittäin ja kyselevät kuulumisia !!!SE helpottaa kummasti. Yritä ajatella elämää eteenpäin. Tähän se ei saa loppua, ei kenenkään elämä voi loppua yhteen mieheen ! Itse olen ajatellut, että jos tästä selviän
"ehjin nahoin" en elämääni enää miestä ota, mutta vannomatta paras !! Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja kestämistä !!! Itse ajattelen, että ehkä tälläkin on jokin merkitys, ja ehkä minullekin joskus vielä paistaa aurinko, kuten myös toivon samaa Sinulle 🙂👍
Toivon Sinulle parempaa vuotta 2008 !!!
Hei Soma, tilanne ennallaan paitsi että mies soitti uuden vuoden yönä että hae hänet kotia en hakenut tuli junalla seuraavana päivänä otti kainaloon sanoin rakastavansa minua ja lapsia ja että oli ollut kauhia ikävä ja haluaa yrittää yhdessä, ja paskat☹️ perjantaina 4. päivä lähti taas soittelee välillä mut jos soitan hänelle ei vastaa päätin tänään et nyt loppui minun kärsivällisyyteni rakastan häntä mutta en voi saada takas jos ei itse taho tulla ja toisaalta otanko enää.
Itken iltaisin tuskaa ja ikävää mut ystävät auttaa ja pitää kiinni elämästä.
Olen käynyt juttelemassa "ammatti ihmisten" kans ja on helpottanut.
Jatkoja sinulle ja voimia kyllä me akat pärjätään vaikka vaikeeta on☹️
Hei molemmille
Kuulostaa tutulta, aivan samaa olen itse kokenut. Sitä kesti kaksi vuotta sitä huopaamista ja soutamista.
Kamalinta on mielestäni selitellä lapsille.
Minulle ammattiauttaja sanoi viisaasti, että ratkaisut tulevat aikanaan,.
kun aika on siihen kypsä ja sen jälkeen mieltäsi ei käännä enää mikään.
Hymyilytti tuo lausahdus ja odotin uteliaana 'sitä ' aikaa.
Yhtenä päivänä vain olin tarpeeksi kypsä ex-miehen temppuihin aja ilmoitin, että nyt riitti!
Ilme on muuten näkemisen arvoinen! Älkääkä sen jälkeen sortuko kauniisiin puheisiin ja tekoihin, korvat umpeen!
Aloin vähitellen oman elämäni lasteni kanssa ja vähitellen tapasin uusia ihmisiä.
En ikinä palaisi vanhaan, vaikka mulle maksettaisi siitä.
Toki vaikeuksia on eron jälkeenkin ja uusissakin suhteissa, mutta ei kai tämä muuten elämää olisikaan.
Älkää heittäkö omaa elämäänne hukkaan, odottamalla miehen muuttumista.
Koskee se erokin, mutta en sanoisi että tämä on kamalampaa eron jälkeen, päinvastoin.
Ja mitä tulee taloudellisiin asioihin, pankki auttaa laskelmissa. Ja fiksut pärjää aina!