Oon 14v & mun sisko täytti just tänään 19v ja sit on tietty äiti. Meidän iskä on ihan kamala. Se huutaa, haukkuu, käskee tehdä kaiken, kaikki pitää aina olla tiptop tai se haukkuu ihan pystyy. En yhtään ihmettelis vaikka löiskin jos ei lähtis muualle kun se alkaa raivoomaan, kyllä se vetää uein hiuksista. Täs on yks esimerkki nyt et mitä se teki tänään. Mun siskon auto hajos huollos tos pari viikkoo sit, sit ku mun siskon piti ettii joku lunastus paperi. Sisko sit luuli et meidän iskä oli jättäny sen paperin autoon ja se on vissiin romutetti se auto jo. Se sit löysin jonku paperin ja näytti iskälle sitä ja iskä sano et joo se on tää. Ja siinä jo alko raivoo et mitä äiti ja sisko oikee änkkää ku ne luuli et se ei oo se paperi. Sit ku iskä sano et mennää maanantaina sit käymään viemäs se paperi ja sisko sano et joo mut jossain vaihees sit nukun ku se menee yövuoroon sit töihi. Sit iskällä taas kilahti oikee kunnolla ja alko huutamaan ku hullu että mitä me aina aletaan väittämää vastaa ja valittamaan ja et ku sisko aina hyppää jossaki eikä oo koskaan kotona. Herrajumala mun sisko on aikunen ja on muuttamas ens kuus pois kotoa niin miks sen pitäis olla sit kotona iskän kans?! Tossa oli vaan yks esimerkki. Nyt ku on ollu loma ja tietty sillon nukun pitempään ja iskällä on kans loma.. Aina jos en oo heränny vaikka yheltätoista se tulee huutmaan mulle ja paukuttelee ovea ja sanoo että oon ihan sairas ja hullu ku nukun iltaan asti. Se oikeesti huutaa joka päivä, aina se keksii jonku asian mistä huutaa. Meiän äitikään ei tykkää siitä kun se huutaa sillekki.. Pari kertaa ku se on juonu ittensä kännii se on huutanu mulle ja äitille että äiti on pilannu sen elämän ku se alko sen kans seurustelemaan, samoin että mä oon aivan turha lapsi ja kamala. Mä en oikeesti kestä tollasta, kaikilla muilla tuntuu olevan nii kivat vanhemmat jne..
Oon ite saman ikänen ja täysin samassa tilanteessa. Esim. tänään isäni huusi mulle siitä kun en soittanu rautatieasemalta että tulkaa hakeen kun mulla ei ollut puhelimessa akkua vaan kävelin kotiin, siitä isä sai kauheet kilarit ja Se haukku mut ihan lyttyyn. Ja Se on jo arkeae et Se huutaa raivoo ja haukkuu. Mä en uskalla edes itkeä tai näyttää muitakaan tunteitani sille koska tiedän että isä alkaa haukkuun tai huutaa jos mä itken sen nähden.
Hei viivuuh ja Katsa. Tutulta kuulostaa. Minun ex-mieheni eli 14 ja 16 vuotiaiden poikieni isä huutaa heille ihan samalla tavalla, pienestä asiasta mutta täysin palkein. Pojat ovat kertoneet. Olen jutellut heidän isälleen ettei tarvitse räjähtää niin pienestä ja joskus hän myöntääkin virheensä vedoteen väsymykseen, ylitöihin ja stressiin mutta ei silti muuta tapojaan. Hän jopa uhkaa sanallisesti aika vakavillakin asioilla joskus.
Toista on vaikea muuttaa. Epäilen että isänne on ollut aina samanlainen ainakin jossain määrin, tarkoitan siis jo nuorempana ennen teidän syntymäänne. Ainkin minun poikieni isä on ollut jossainmäärin. Älkää siis pitäkö itseänne syyllisinä vaikka se teihin pahasti koskettaakin. Älkääkä tulko itse samanlaisiksi ketään kohtaan. Ja toivoisin että kaikki tuollaiset raivoajat tajuisivat pikkuhiljaa itsekkin oman vikansa. Kyllähän väsymys, stressi ja kaikenlaiset huolet saavat ihmisen kireäksi muutta ei sitä pidä tuolla tavalla toisiin kohdistaa sen voisi purkaa kyllä muutenkin kuin huutamalla lapsilleen, esimerkiksi urheilemalla.
Ei mulla oikein neuvoja ja lääkettä tuohon ole. Halusin vain kertoa että surullisen tutulta kuulostaa.
Kun poikani olivat pienempiä alakoululaisia ja tarhaikäisiä, sanoin heille aina että jos toinen on tyhmä niin älä itse ole. Kyllähän se pätee muistisääntönä läpi elämän.
🙂👍
Hei, täälläkin kirjoittaa saman ikäinen ja samassa tilanteessa oleva tyttö. Olen tullut tulokseen että isäni huutaminen, haukkuminen ja kovat otteet ovat minulle liikaa. vanhempani ovat eronneet ja olen vuoro viikoin äidilläni, on helpotus päästä äidilleni. Mutta voin yhä todeta että itken joka kerta kun joudun takaisin isälleni.
Iskä vain istuu sohvalla ja on yhtä aikaa tietokoneella , tabletilla tai kännykällä ja katsoo televisiota 24/7 :/ Kun itse olen 2 tuntia puhelimella, saan raget ja puhelimeni saatetaan ottaa pois loppu päiväksi.
Olen kiireinen 14 vuotiaaksi, käyn 8 luokkaa ja koe viikot alkavat painaa päätä, käyn töissä seurakunnassa ja sitä kautta vedän kerhoa joka keskiviikko, aikaa ei siis ole kavereihin paljoa.
Kun tulen kotiin, moikkaan usein iloisesti mutta vastaukseksi saan murahduksen tai huudon mee tekeen läksyt, eikä se hirveämmin auta oloani. Kun olen tehnyt läksyt, syön välipalaa tai siis itken ja syön, koska minut pakotetaan syömään vaikka olisin juuri syönyt töissä tai koulussa. Sitten minulle luetellaan kotityöt jotka perheen vanhimpana lapsena teen toki yksin, koska pienemmät tekevät läksyjään tai 3 sisar puoltani ovat isällään.
Itken koko ajan, kaikkialla ja paraskaverini on huolissaan minusta. Sillä hän tietää kaiken mitä isäni minulle sanoo.
Tässä esimerkki tilanteita vuoden ajalta ->
1. Olen riidellyt isäni kanssa puhelimessa koulun jälkeen, mutta kuulemani mukaan saanut silti lopulta luvan olla kaverini kanssa. (Olen puolikuuro ja isäni ei voi ymmärtää sitä 😑❓ )
Kun olen ollut noin tunnin kaverini kanssa, saan isältäni viestin että etkö huomaa viestiäni, vastasin että mitä viestiä ja soitin iskälle, noh se alkoi toki heti huutaa ja väittään että olin poistanut sen viestin ja mä itkukurkussa väitin vastaan etten ollut edes saanut mitään viestiä. Noh löin luurin korvaan ja lyyhistyin maahan itkemään, kaverini ryntäsi luokseni ja kysyi olenko kunnossa. Lopulta iskä haki mut pois ja alkoi käydä läpi mun puhelinta.
2. Saan kuulla joka viikko että olen tyhmä, naurettava. idiootti ja etten tajua mitään, ja se jos jokin painaa mun omantunnon maahan. En tunne itseäni enää tärkeäksi ja tuntuu että teen kaiken vain väärin, jopa ihmisenä oleminen on minulta väärin. Olen tullut joskus hysteerisessä tilassa tehneeksi kaikkea karseaa itselleni, kaikkea jota en ikinä ollut edes ajatellut.
Isäni kuvainnollisesti on polttanut reikiä terveyteeni, omaantuntooni ja päättäväisyyteeni. Tuntuu etten jaksa kauaa, ei kenenkään kuuluisi tuntea näin, ei kenenkään. Voin enää vain rukoilla apua😭
Tekee tosi surulliseksi lukea näitä juttuja, mutta ainakin te olette selkeästi ymmärtäneet että vika ei ole teissä vaan isässänne. Se on tärkein juttu kun vanhempana sitten käsittelette näitä asioita. Kannattaa googlata netistä tietoa narsismista. Englanniksi löytyy vielä enemmän kuin suomeksi. Muistakaa käyttää selaimen "private"-tilaa ettei linkit jää sivuhistoriaan. Jos teillä on oma tietokone, niin sisäänkirjautuminenkin on hyvä suojata salasanalla kuten myös puhelimet.
Monet narsistien lapset joutuvat aikuisena puhumaan asioista ammattiauttajien kanssa, mutta mitä aiemmin ymmärrätte vanhempanne sairauden sen paremmat edellytykset teillä on.
Itse olen naimisissa naisen kanssa, jonka isällä on paljon narsistisia piirteitä ja puolisolleni on oman tulkintani mukaan kehittynyt rajatilapersoonallisuus (tavallaan narsismin kaksoisisarus). Hän ei vieläkään kykene näkemään isänsä todellista luonnetta vaan lähinnä palvoo häntä. Te olette siinä suhteessa jo paljon pidemmällä. Mutta mainittakoon että puolisoni tai hänen isänsä ei ole kuitenkaan yhtä patologinen tapaus mitä noissa teidän tarinoissanne kuvataan vaan tila on paljon lievempi. Hänen isänsä ei myöskään ole ainoa tekijä varmastikaan tyttärensä luonnevian takana.
Muuttakaa tosiaan heti omaan asuntoonne tai äitinne luokse kun vaan iän ja elämäntilanteen puolesta mahdollista. Siihen saakka on paras vain pysyä poissa tulilinjalta. On olemassa myös muita tapoja miten pärjätä narsistien kanssa, esimerkiksi matkimalla heidän käytöstään jotta he tajuavat kuinka naurettavia ovat (Varoitus! Voi olla vaarallista, älkää tehkö mikäli väkivalta on mahdollista!) tai sitten ruokkimalla heidän narsismiaan kehumalla jne. Helpointa on pysyä poissa näkyvistä, mutta joskus narsisti voi raivostua siitäkin. Narsisti purkaa omaa pahaa oloaan, mutta myöskin huutaa muille koska tarvitsee heiltä huomiota, vaikka se olisi negatiivistakin. Kun he saavat teidät suuttumaan, heidän oma raivonsa ei tunnu enää niin pahalta (koska muutkin raivoavat). Puolisoni isä usein rauhoittuu siinä vaiheessa kun saa muutkin suuttumaan. He eivät pysty kontrolloimaan teitä jos ette ole kotona tai samassa huoneessa, mikä vaivaa heitä. Usein narsisti ajaa teidät sellaiseen tilanteeseen jossa et voi voittaa teit mitä hyvänsä. Silloin pitää vain hyväksyä tappio. Voi olla hyvä taito opetella pyytämään anteeksi vaikkei olisi tehnytkään mitään väärää.
Tiedän, että nämä vinkit ovat hyvin ristiriitaisia, mutta elämä narsistisen luonteen kanssa on.
Hei Anskune!
Olipa kurjaa kuulla tuo sinun tilanteesi. Olen itse erityisopettaja ja heti tuli mieleeni, että onko koulussasi koulupsykologia tai kuraattoria tai terveydenhoitajaa, jolla voisit mennä kertomaan murheistasi? Minun mielestäni sinun ei tarvitse enää yhtään jaksaa itseksesi tuota tilannetta. Et ole syyllinen isäsi huutamiseen. Hae apua, että jotenkin jaksaisit luovia tilanteen läpi. Ovatko vanhempasi siis eronneet? Eikös sinun ikäisiltäsi jo yleensä kysytä mielipidettä, haluaako asua isän vai äidin kanssa? Onko mahdollista, että asuisit äitisi luona?
Toivon sinulle paljon voimia avun hakemiseen - varmasti pystyt hakemaan apua, kun olet uskaltautunut kertomaan tilanteestasi tännekin.
Voimahaleja!