En osaa neuvoa, mutta minun isäni huusi paljon ja kovaa jos tein jotain. Isä on rakkain ihminen silti mieheni jälkeen. Se huutaminen mielestäni osoitti, että hän välittää. Hänkin poti huonoa omaatuntoa siitä, sillä aina huutamisen jälkeen hän hemmotteli minua. Eli ei se huutaminen mitään pahaa minulle tehnyt. Hyvä vaan että oli kuria.

Se on ainakin hyvä lapsesi kannalta, jos voit pyytää jälkeenpäin anteeksi ja kertoa, että olet pahoillasi. Ja kerro lapsillesi, että rakastat heitä huutamisesta huolimatta. Minulle on lapsena huudettu paljon ja jopa käyty käsiksi, mutta kertaakaan ei kumpikaan vanhemmistani pyytänyt anteeksi tai halannut jälkeenpäin. Se tuntuu kaikkein kurjimmalta. Voimia ja jaksamista sinulle!

kyllä minäkin huudan lapselleni 🙄 mullaon äkkipikainen luonne.. ja mielestäni ei se huutaminen ole paha jos osaa ihan normaalistikkin keskustella asioista... kuitenkin jos on monta kertaa asioista sanonut niin meneehän sitä hermot🙂 ei ole sellaista äitiä tai isää joka ei muuttaisi äänen sävyä eri tilanteissa. ite olen ajatellut niin että parempi se on jos välillä huudan kun että käyn käsiksi... kunhan osaa kertoa miksi ja myös pyytää anteeksi!kyllä taas eilen illalla piti laske kymmeneen...ja vähän äänrn sävy muuttui. mutta ennen nukahtamista pusuttelin lasta ja pyysin anteeksi sekä kerroin rakastavani....😀

Minulla huutaminen väheni huomattavasti omille (3 alle kouluikäistä) kun otin käyttöön tavan, jossa lasken kolmeen ennenkuin alan huutamaan. Siis, jos normaaliäänellä annettu käsky tai kehotus ei tepsi, alan automaattisesti laskea kolmeen ennenkuin annan kuulua. Yleensä ei tartte kuin aloittaa laskeminen niin johan alkaa kinttuihin tulla vipinää😉

Niinhän se on että siittä huutamisesta menee teho jos se on ainaista!

Myönnän, että syyllistyn lapsille huutamiseen aika usein.En halua puolustella itseäni mitenkään, mutta murrosikäisten kanssa pinna palaa helposti. Kun 16-ja 13-vuotiaat tappelevat keskenään ja tiuskivat minulle välillä joka asiasta, niin ei siinä yleensä kaunis puhe auta. Kuitenkin meillä sovitaan riidat halauksin ja yritetään selvittää mistä kaikki taas alkoi. Mielestäni lapsille huutamisesta ei kannata kantaa turhaan huonoa omaatuntoa, lastenkin on hyvä nähdä, että aikuiset voivat näyttää negatiiviset tunteensa avoimesti. Lyöminen on tietysti sitten eri asia... Omassa lapsuudenkodissani ei korotettu ääntä koskaan, eikä sekään kyllä ole ihan normaalia. Jaksamista kaikille lasten vanhemmille!🙂👍

Hei, minusta ei huutaminen välttämättä ole niin pahaa, jos muuten suhde lapseen on kunnossa, ja muistaa aina antaa tunnustusta lapselle, kun hän on tehnyt jotain "oikein" ja ylipäänsä kun näyttää lapselle, että äiti häntä rakastaa. Tärkeää on, että päivittäin on varattu rentoa yhteistä aikaa, jolloin tehdään yhdessä jotain kivaa, lapsen ehdoilla. Voihan olla, että joku ihminen reagoi herkästi huutamalla , kun lapsi ei tottele. Yleensähän huutaminen tulee enemmän avuttomuuden tunteesta. Muttei se musta niin traagista ole, jos muuten on kokonaissuhde hyvä ja luottamuksellinen. Minusta jopa spontaani huutaminenkin on parempaa kuin joku kylmä tuntettomuus, jolloin ei kyllä huudeta, mutta ei kyllä hellittäkkään.
Kaikkea hyvää teille🙂🌻