Huono äiti - lapsi isällä - kaikki vastaan
Olen työssäkäyvä äiti, jolla on murrosikäinen tyttö. Erosin tytön isästä kolme vuotta sitten hänen pettämisen ja minun mollaamisen takia. Passasin, puunasin ja unohdin itseni vuosien ajan – kunnes tajusin, että minua ei ollut enää olemassa. Olin vain väline muiden hyvinvoinnin tyydyttämiseen. Ostin oman asunnon ja kaikki meni hyvin tyttäreni kanssa parin vuoden ajan.
Murrosikä toi sitten omat kuvionsa. Bilettämistä ja valehtelua. Koetin opastaa ja pitää arjen säännöt käsissä. Se oli tytölle liikaa. Hän päätti muuttaa isälleen, hänen uuteen perheeseensä. En ole kuullut tytöstäni pian kolmeen kuukauteen. Hän ei vastaa puhelimeen tai tekstiviesteihini. Hän ei käy tapaamassa minun sukulaisia vaan on pyyhkinyt minut sekä minun sukulaiseni täysin pois elämästään. Kaiken lisäksi olen muka yrittänyt muka tappaa hänet ja hänen isänsä – aivan pöyristyttävä väite. Olen oman äitini omaishoitaja ja olen aina ajatellut muita ennen itseäni. Lisäksi olen ’varaäitinä’ kolmelle muulle nuorelle, jos he tarvitsevat aikuisen neuvoa.
Vietän joulun ensimmäistä kertaa vuosiin yksin ja se oikeasti on kova pala paikkakunnalla, jossa ei ole minun sukulaisia. Koetan sinnitellä töissä ja käydä kaupassa valmistautumassa muka ’jouluun’ – jouluun, jota ei tule. Uskomatonta, että olen tälläisessä tilanteessa! Mitä pahaa olen tehnyt, että oma lapseni voi kohdella minua näin?
Kiitos kun jaat, on hyvä lukea että täällä on muitakin jouluna yksinäisiä.
Minun näkökulmastani katsottuna tilanne näyttää toki kipeältä, mutta jotenkin on sellainen tuntu että tyttösi kyllä tulee takaisin kohti sinua, kunhan pääsee itsenäistymään. Tytön on hankalinta kai itsenäistyä äidistään, oman minuutensa idolista, sekä samaistumiskohteesta että emosta. Pojallehan ne ovat kaksi eri kohdetta.
Voisitko koettaa nauttia omasta elämästäsi, tehdä asioita joita haluaisit ja joita olet unohtanut, tavata ystäviä vaikka toisella paikkakunnalla tai tehdä jotain sellaista mitä et ole ikinä osannut tai kyennyt tai ollut mahdollisuutta tehdä? Sitä minä yritän tänä jouluna, tehdä jotain toisin ja ajatella, että minulla on sentään minut, itseni ja opin itsestäni koko ajan jotain lisää.
En varmaankaan lapsettomana voi ymmärtää sitä tuskaa miltä tuntuu "menettää" oma tyttärensä eronneelle puolisolleen, mutta ymmärrän jotain siitä tuskasta mitä on viettää joulu taas yksin, kun toivoi pitkään jo jotain muuta, ja toiveet särkyi ja todellisuus on jotain muuta kuin mitä toivoi. Siihen voi jossain määrin vaikuttaa, mitä nyt tänä päivänä tässä ja mitä huomiselleen haluaa. Valinnoilla.
Itselleen riittäminen on haastavaa, haastavinta mihin olen elämässäni törmännyt. Mutta elämä kuitenkin jatkuu, henki kulkee vaikka pihisee ja ahdistaa, päivä ja yö vuorottelevat, ihmisiä tulee vastaan, yllättäenkin uusiakin ja vanhoja - kohtaamisia on ja niitä voi luoda lähtemällä ihmisten ilmoille, jollei työssä tapahdu.
toivotan sulle löytöretkeä, itseesi, elämään? Mitä vain haluat valita...🙂🌻
Kiitos viestistäsi! Viihdyn kyllä hyvin yksinkin, mutta juhlapyhät on yleensä perhejuhlia...Tässä asiassa on varmasti sen verran tunnelautausta kehissä, koska minun oli vaikea saada ylipäätänsä lasta. Sitten kun sen sain, paljastui puolisoni suhde jo silloin toiseen naiseen. Suhde tyttäreeni vain syveni vuosien myötä. Halusin sinnitellä hänen takiaan, etten rikkoisi perheidylliä. Lopulta en vaan enää jaksanut näytellä. Lapseni ansaitsee onnellisen ja tasapainoisen äidin. Juuri kun asiat sitten alkoivat sujumaan, murrosikä tuli kuin hyökyaalto elämäämme. Hankalinta tässä asiassa on se, että tyttäreni voi aina 'paeta' toiseen osoitteeseen kun pyydän tekemään läksyt tai kiellän lähtemästä iltamyöhällä kylälle tms. Ikävää asiaa ei selvitetä vaan kokeillaan toista vanhempaa, antaisiko se luvan helpommin.
No, eipä tässä olla kovin uuden asian kanssa esissä - huolestuneempi olen siitä, että tyttären isä syöttää katkeruudessaan aikamoista potaskaa minusta herkässä iässä olevalle tytölle. Toivon silti, että joku päivä lapseni havahtuu totuuteen. Olen kuitenkin paras äiti lapselle - normaali, työssä käyvä äiti. En voi antaa rikkauksia, mutta sylin johon voi aina palata ja kodin, jossa ei ryypätä eikä rällätä - kodin, jossa elämä perustuu rehellisyyteen. Tiedän toimineeni oikein ja nukun yöni hyvin. Harrastan liikuntaa ja tapaan ihmisiä. Silti lapset ovat meille vain lainaa ja haluaisin viettää kaiken sen ajan minkä voin tyttäreni kanssa. Nyt hän on tavoittamattomissa. Se tekee surullisen olon - ei voi mitään.