Aiheena jälleen tällä palstalla tuttu aihe: petetyksi tuleminen ja elämän romahtaminen sen myötä.
Olen seurustellut nyt kaksi ja puoli vuotta miehen kanssa, jonka kanssa meillä on ollut kivaa. Olemme samanhenkisiä ihmisiä, harrastamme ja teemme yhdessä asioita, joista molemmat nauttivat. Emme asu yhdessä.

Reilu vuosi sitten kesällä aloin nähdä miehessä merkkejä jostain, en tiennyt mistä, mutta hän oli outo. Oli kesäloma ja teimme viikon venereissun yhdessä. Oli todella hyvä reissu. Sitten hän vain laituriin tultuamme ilmoitti, että haluaa erota, koska haluaa tavata vielä muita naisia. Olin aivan järkyttynyt. En saanut mitään muuta selitystä.

Alkoi raastava kipuilu. Olin aivan lamaantunut ja koetin vain selviytyä. Kymmenen päivää eromme jälkeen ajattelin, että on pakko lähteä johonkin ulos. Menin erääseen rantakahvilaan kuuntelemaan musiikkia. Istuin pöydässä yksin ja koin järkytyksen: mies tuli kahvilaan toisen naisen kanssa. Hän ei huomannut minua, vaan istui läheiseen pöytään selkä minuun päin. Istuin tunnin hänen takanaan ja katselin tuota toista naista. Sitten nousin ylös, kävelin pöydän viereen ja totesin miehelle: ”Ai, se olikin jo valmiiksi katsottuna.” Mies yllättyi ja totesi naisen kuullen: ”Ei ollut, tuo on entinen työkaveri.” Läksin pois. Mutta mies juoksi perääni ja jätti naisen siihen yksin. Puhuimme laiturilla kaksi tuntia ja sovimme, että jatkamme keskustelua huomenna. Kun huominen tuli, puhuimme taas. Kaipasin häntä hirveästi ja halusin jatkaa. Mies sanoi, että oli huomannut minun olevan hänelle se oikea. Sanoi, että putosi tuhat kiloa harteilta, kun päädyimme palaamaan yhteen. Nainen oli kuulemma ollut entinen työkaveri, jonka hän tiesi eronneen ja johon oli nyt ottanut yhteyttä. Sanoin, että hänen olisi nyt paras ilmoittaa naiselle asian tila. Mies lähetti naiselle tekstiviestin ja ilmoitti meidän palanneen yhteen. Sanoi, että se juttu on nyt loppu. Minun puolestani asia oli käsitelty. Ajattelin, että reilun vuoden yhdessä olon jälkeen miehen piti näin testata tunteensa. Annoin anteeksi.

En palannut enää asiaan. Mikä minut sai viime syksynä epäluuloiseksi? Taas jokin outous miehen käytöksessä. Menin yöllä valvoessani tutkimaan hänen puhelimensa. Ja sieltä selvisi järkytys. Koko kesän mies oli viritellyt juttua tuon naisen kanssa. Olivat tavanneetkin kesän mittaan. Ennen eroamme juttu oli jatkunut jo puolitoista kuukautta. Eikä juttu ollut suinkaan loppunut siihen, kun kymmenen päivän eron jälkeen palasimme yhteen. Viestejä läheteltiin yhä. Mies oli käynyt naisen luonakin. En saanut raivokohtausta. Jäädyin. Mies ihmetteli herättyään kylmyyttäni. Kerroin, mitä olin saanut selville. Hän sai raivokohtauksen ja kysyi, mitä oikeutta minulla on tutkia hänen puhelintaan. Jäädyin edelleen ja yhä enemmän. Ilmoitin, että tämä on tässä. Silloin miehelle tuli hätä. Viestit eivät olleet mitään, se oli nainen, joka pommitti häntä, hän ei sitä halunnut. Jotenkin saatiin taas asia sovittua. Vaadin miestä lopettamaan yhteydenpidon ja hävittämään puhelimesta yhteystiedot. Hän teki työtä käskettyä.

Epäluuloisuus jäi. En enää luottanut. Jatkoin mustasukkaisena puhelimen tutkimista. Yhteystieto ilmestyi takaisin naamioituna kuoma-autokuskiksi! Siinä kohtaa otimme jo kunnolla yhteen. Lähetin miehen puhelimesta naiselle herjaavan viestin. Niin alas vajosin mustasukkaisuudessani. Taas jatkettiin. Taas hävitettiin yhteystiedot. Jouluna kaivoin taas puhelinta ja löysin viestejä. Nyt huijasin, että nainen oli ilmoittanut minulle miehen viestitelleen hänelle. Valehtelin, että olen puhunut naisen kanssa ja tiedän kaiken. Mies lensi lankaan ja tunnusti enemmän kuin tiesin. Taas hän lupasi lopettaa. Tammikuussa löysin jälleen viestejä puhelimesta. Jäätävästi ilmoitin miehelle, että olen jälleen saanut viestin tuolta naiselta ja hän kertoo heidän yhteydenpidostaan. Nyt mies ihmetteli, millainen sekopää tuo nainen oikein oli, kun kertoo viesteistä minulle. Puhuimme jälleen, ilmoitin, että nyt on tehtävä valinta. Mies sanoi pistävänsä asiat tärkeysjärjestykseen ja lopettavansa yhteydenpidon.

Näin jo heti, että se lupaus ei pidä. Mies oli kuitenkin oppinut varovaiseksi. Puhelimesta ei löytynyt enää mitään. Tämä on yksi mustasukkaisuuden muoto, josta kärsin. En luota ja tutkin puhelinta, ja sitä tutkiessani halveksin itseäni. Ja nyt taas muutama päivä sitten: löytyi yhteystieto, mutta ei viestejä tai puhelutietoja, ne on siivottu. Mustasukkaisuuteni saikin nyt uuden muodon. Soitin naiselle miehen puhelimesta. Hän kieltäytyi puhumasta kanssani. Lisää sekopäistä mustasukkaisuutta: lähetin hänelle roppakaupalla hävyttömiä viestejä. Hävitin puhelutiedot ja viestit, joten mies ei tiedä, mihin hänen puhelintaan käytin.

En ole sanonut miehelle, että tiedän taas. Ei häneen näköjään voi luottaa. En tiedä, onko kuluneen vuoden aikana tapahtunut muuta kuin viestittelyä, mutta sekin loukkaa minua ja saa sekopäisen mustasukkaiseksi.

Miten mustasukkaisuudesta pääsee eroon? En halua tehdä tällaista, en halua tutkia puhelinta, vakoilla, lähetellä hävyttömiä viestejä. Pahinta on oma sisäinen raivo. Joskus puhisen pidätettyä raivoa niin, että tunnen kuinka hiki puskee pintaan ja tärisen. Äänettömästi huudan raivoa sisälläni. On kauhen paha olla. Ei mustasukkaisena voi elää!