heräsin painajaiseen, jota elän
Anteeksi, nyt seuraa pitkä tarina. Mutta en tiedä, mitä tekisin. En tiedä, mihin uskoa. En tiedä, mikä on oikein. En tiedä. mitä ovat oikeuteni. En tiedä, onko minulla oikeuksia, koska olen ollut heikko ja toiminut typerästi. Olkaa kilttejä ja neuvokaa minua. Tarinani on seuraavanlainen:
Tapasin kaksi vuotta sitten netissä ruotsalaisen, eronneen miehen, joka on alun perin muualta kotoisin. Suhde alkoi intensiivisesti, ja lopulta menin tapaamaan häntä. Rakastuin. Tai ehkä rakastuin rakkauteen ja hänen tunteittensa voimakkuuteen. Jo suhteen alussa oli vaikeaa: mies oli äärettömän mustasukkainen ja hallitseva. Omasta heikkoudestani ja pohjattomasta hyväksytyksi tulemisen ja rakkauden tarpeestani johtuen imeydyin mukaan raastavaan peliin: tulin kotiin kesken työpäivän, jos mies niin käski, valvoin yöt läpeensä tekstaillen, vaikka aamulla piti nousta töihin, itkin ja vannoin uskollisuuttani, lopulta aloin vältellä ystävieni tapaamista, koska tiesin, että siitä seurasi vain riita.
Olin juuri edellisenä syksynä saanut valmiiksi suuren työn, joten olin erittäin väsynyt, mikä osittain selittää sen tai millä selittelen itselleni sitä etten pannut peliä ajoissa poikki. Humpsahdin siihen, ja sitten oli jo liian myöhäistä. Olin joutunut painajaiseen, josta minulla ei ollut voimia rimpuilla itseäni irti. Mitä syvemmälle ajauduin, sen vähemmäksi voimani kävivät, ja samalla mahdollisuuteni riuhtaista itseni irti. Kun tapasimme, meillä oli ihanaa. Kävin miehen kotimaassa. Sitten mies ilmoitti aikovansa muuttaa takaisin entisen vaimonsa luokse, koska tämä uhkasi, ettei mies saisi muuten enää tavata lapsiaan. Sitten kävi ilmi, että miehellä onkin neljä lasta, joista kaksi on pieniä aiemmin olin luullut, että hänellä on kaksi lasta 16v ja 18 v. Mies selitti, ettei ollut voinut kertoa minulle tätä, koska pelkäsi, että jättäisin hänet, jos olisin tiennyt, että hänellä on myös 4v ja 8 v lapset. Ja niin varmaan olisin tehnytkin. jatkoin kaikesta huolimatta suhdetta: mies vannoi rakkauttaan, suhteemme säilyi intensiivisenä. Ja raastavana. Ja jatkui sellaisena. Mies oli ailahtelevainen. Koskaan en tiennyt mistä hän raivostuisi. Olin täysin alistunut.
Olin kertonut miehelle aiemmista ongelmistani. Olen sairastanut masennuksen ja minulla on mieshistoriassani ollut nuorempana hyväksikäyttökokemuksia: olen tullut petetyksi ja taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Nyt kuitenkin olin kuvitellut, että olen aikuinen, itsellinen nainen, jolla on asiat hyvin, työ, jossa olen hyvä ja niin edelleen. Kun mies oli vihainen, hän iski arkoihin kohtiini: haukkui, että en ole oikea nainen, koska minulla ei ole perhettä, jos joku mies oikeasti haluaisi minut, minulla olisi jo perhe, haukkui huoraksi, antoi ymmärtää, että ansaitsenkin tulla hyväksikäytetyksi Hän haukkui työtäni ja väitti, että teen vain töitä eikä kukaan halua minua, ja epäili jatkuvasti, jatkuvasti. Hän ei ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta käytti raakaa henkistä väkivaltaa. En voinut nukkua, työ alkoi kärsiä, lopulta viime keväänä sairastuin uupumukseen, josta olen suurin piirtein selvinnyt kahden kuukauden kesäloman jälkeen.
Lisäksi maksoin aina kaiken yhteisen, puhelut, matkat ynnä muut. Puheluidenkin kohdalla mies painosti: jos sanoin, että meidän pitää lopettaa, koska minulla ei ole varaa muuten maksaa laskua, mies paiskasi luurin korvaani ja raivostui. Lopuksi sorruin huijaamaan itsekin. Väitin, että puhelimeni on suljettu maksamattomien laskujen vuoksi ja hankin toisen puhelimen sekä prepaid-kortin ihan miestä varten, muuten olisin totisesti jo vararikossa.
Tuo oli taustaa. Nyt tulee ongelma: olen lainannut miehelle rahaa. En tehnyt sitä vapaaehtoisesti, vaan aina hirvittävän painostuksen alla. Välillä miehellä oli kamalia ongelmia: maksamattomia vuokria, sairauksia, ties mitä, ja koska olin rakastunut, halusin auttaa. Ajattelin, että toimimme yhdessä. Kuitenkin sydämessä aina vähän ahdisti, olin epäileväinen. Siksi usein sanoinkin, että en voi lainata, että ei minulla ole ylimääräistä kun ei minulla ollutkaan. Mies raivostui. Aina sain kuulla olevani itsekäs, huora, jota kukaan ei halua, ihminen, jota on ennenkin lainannut miehille, ihminen, joka ajattelee vain rahaa . ja uhkasi aina toisilla naisilla, kertoi, miten muut ovat parempia, miten hän löytää helposti paremman. Usein mies ensin uskoi, mutta palasi asiaan aina päivän tai kahden kuluttua. Tai sitten hän raivostui, sulki puhelimen, ja otti taas yhteyttä päivän tai kahden päästä. Uuvuttamalla, painostamalla ja haukkumalla hän sai minut lainaamaan aina yhä enemmän ja enemmän. Viimeisen kerran lainasin hänelle elokuussa, jolloin hän vannoi myyvänsä autonsa ja maksavansa kaiken kerralla takaisin. Hän olikin jättänyt ilmoituksen autostaan myyntipalstalle, mutta otti rahat saatuaan ilmoituksen pois ja sanoi, ettei aio myydä autoaan.
Nyt olen lainannut hänelle kaiken, mitä minulla oli säästöissä, suuren summan (lähes 12 000). Nyt mies sanoo aikovansa muuttaa takaisin entiseen kotimaahansa. Hän väittää haluavansa, että tulisin siellä käymään jos minulla on varaa matkustaa. Hän myös ehdotti, että matkustaisin helmikuun lopussa, että ehtisin säästää rahaa matkaa varten. Kaiken, mitä minulla oli, olen lainannut hänelle, minkä hän tietää. Elintasoni on romahtanut, en käy missään, en osta mitään, säästän kaikessa, koska hän on imenyt minulta kaiken. Enkä voi kertoa tästä kenellekään, häpeän liikaa kertoakseni ystävilleni, tunnen syyllisyyttä typeryydestäni kertoakseni sukulaisilleni. Kun olen pyytänyt miestä maksamaan velkansa tai edes kysynyt, miten hän suunnittelee maksavansa se, hän raivostuu ja alkaa haukkua minua itsekkääksi huoraksi ja nollaksi, joka ajattelee vain rahaa. Mutta sanoin syksyllä selvästi, että tarvitsen rahat nyt nopeasti takaisin, ja hän lupasi maksaa. Nyt olen todella tiukoilla minkä sanoin miehelle ja rahat lainatessani ja silti mies saa minut kokemaan, ettei minulla ole oikeutta kysyä noista rahoista, että olen itsekäs ja ahne. Juuri sain viestin, joka suomeksi käännettynä kuuluu: Tiedätkö mitä, et ole nainen, jota haluta tai jonka kanssa elää. Olet vain huora. Hei då. Tiedät itsekin, että voit olla vain huora. Se näyttää karsealta suomeksi käännettynä, karseammalta kuin ruotsiksi; en ehkä osannut edes lukea, kuinka julmia nuo hänen viestinsä olivat, koska ruotsi ei ole äidinkieleni, ruotsinkieliset viestit eivät riipaise niin kuin suomenkieliset.
Olen iloinen, jos hän lähtee. Hyvä luoja, haluan elämäni takaisin! Mutta minusta tuntuu, etten voi sallia sitä, että hän varasti minulta kaiken, mitä minulla oli. Välistä tuntuu, ettei mies ymmärrä itsekään toimineensa väärin, että hän oikeasti luulee, että minulla kasvaa keittiön ikkunalla rahapuu. Välistä tuntuu, että hän on tietoisesti petkuttanut ja painostanut minua lainaamaan rahaa. No, niin hän on tehnytkin, olipa minulla sitä rahaa tai ei. En tiedä, mitä voin tehdä. Tiedän, että olen ollut tyhmä. Tuntuu, että kaikki on omaa syytäni: tyhmyydestä sakotetaan. Mutta toisaalta tuntuu, että mies osasi manipuloida minua ja iskeä kaikkein herkimpiin kohtiini: lapsettomuuteeni, huonoon itsetuntooni, perheettömyyteeni, menetyksen pelkooni. Tunnen tulleeni huijatuksi. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Tunnen itseni typeräksi ja tasapainottomaksi. Halusin niin paljon, halusin olla rakastettu, halusin kumppanin. Olin tyhmä, lapsellinen, hullu, kun en suostunut ajoissa tunnustamaan, ettei miehestä ole minulle tasaveroiseksi kaveriksi, jonka kanssa jakaa elämä. Tiedän, että kaikki on omaa syytäni. Mutta en halunnut nähdä totuutta. Voiko mikään tai kukaan auttaa minua. Kirjoitettuani kaiken näen, että tarina kuulostaa uskomattomalta. Kuinka kukaan, kukaan on voinut olla niin tyhmä kuin minä. Olen voimaton keskellä painajaista. Taas kerran olen tuhonnut kaiken.
Jälkikirjoitus: Nyt mies on taas alkanut todistaa rakkauttaan, väittää, ettei voi elää ilman minua Olen rikki ja voimaton.
Pane välit poikki, kuolkoon jos ei voi elää ilman sinua. Kyllä hän uuden elättäjän löytää, mikäli hänellä ei montaa hyväuskoista jo ringissä ole. Se on loppuunsa pieni tyhmyys menettää rahaa, mutta suuri tyhmyys on jatkaa tuollaisen kanssa. Rakkautta tuossa ei ole siteeksikään.
Miehiä on maailmalla, sellaisiakin, jotka elävät omilla varoillaan, eivätkä huorittele ja muutenkaan v-le joka käänteessä.
Hei,
Minun oli pakko vastata sinulle.
Ymmärrän sinua, minulle kävi samoin. Maksoin kaiken kun olimme yhdessä. Hän kyllä lupaili kaikenlaista.
Minä rakastuin, sen hän sai aikaiseksi valehtelemalla oman rakkautensa.
Ainoa pelastus, jos niin voidaan sanoa oli se, että hän halusi vain seksiä. Rahat säästyivät, itsekunnioitus meni.
Ymmärrän kun kerrot, että hän painosti sinua henkisesti. Minäkin olisin ollut valmis mihin tahansa, kunhan olisin saanut hänen rakkautensa. Miten vähän tahansa olis riittänyt minulle. Mikä tahansa.
Olin kai onnekas, kun hän halusi jättää minut kyllästyttyään, mutta silti onneton.
Nyt olen päässyt eroon hänestä henkisesti, vaikka se vei kokonaisen vuoden. Yritä olla viestimättä hänen kanssaan, vaikka se onkin vaikeaa. Rakkaus ei tahdo kuolla kerran herättyään, vaikka kohde osoittautuukin mädäksi omenaksi.
Myös minun narsistini on taas ottanut minuun yhteyttä. Kai hänen egonsa ei kestä sitä, että en enää rukoile ja toivo hänen yhteydenottoaan. Kun minä hiljenin hän palaa ääneen. Mutta ei enää tällä kertaa.... Tuskan määrä on jo tapissa. En halua sellaista enää.
Mielestäni olet joutunut rikoksen kohteeksi. Voit tehdä rikosilmoituksen poliisille. Ei ole häpeä rakastua ja luottaa. Häpeä on sen, joka käyttää hyväkseen ja kiristää toiselta kaikki rahat. Älä enää alistu narisistin edessä. Hän on hyväksikäyttäjä siitäkin huolimatta, että rakastuit häneen.
Toivon sinulle voimia ja rohkeutta hakea itsellesi oikeutta. 🙂🌻
Ystävällisin terveisin E.R.
Tuota noin,
Siitä lainasta. En ole aivan varma siitä, voisitko saada velottua rahoja takaisin esim. oikeusteitse, mutta aivan varmasti siitä kannattaisi ottaa selvää. Mielestäni kuvauksesi täyttää aika vahvasti joko petoksen tai kavalluksen tunnusmerkistön.
Kerroit, että et ole kenellekään kehdannut asiasta kertoa... Voisithan kirjoittaa poliisille juuri tuon saman kertomuksen minkä tännekin (oli hyvin kirjoitettu) ja kysyä mitä mieltä poliisi on asiasta, että olisiko tuossa perusteita syytteen nostamiselle.
Eli ota selvää paikkakuntasi poliisista mihin sähköpostiin voisit kysymyksesi luottamuksella lähettää (vaikka nimettömänäkin) ja kysy pois. Eihän se mitään maksakaan.
Komppaan Helemiä - jätä tuo mies taaksesi - hän ei ole arvoisesi. Ymmärrän niin hyvin rakkauden tarpeesi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesi - huomaan kirjoituksestasi myös että olet ajatteleva, tunteva, fiksu ihminen. Rakastumisen kemiat saavat ihmisen toimimaan vastoin järkeään, se on loppujen lopuksi varsin yleistä. Nyt vaan itsetunnon rippeet kokoon ja pikkuhiljaa irtautumaan tuosta painajaisesta - varmasti se ottaa aikansa - tärkeintä että alat panostaa itseesi. Lakkaa kuuntelemasta tuollaista ihmistä, joka manipuloi ja hyväksikäyttää sinua antaen itse niin kovin vähän sen vastineeksi. Tarvitsisit nyt ymmärtävän keskustelukumppanin, jonka kanssa voisit jakaa asioita siinä määrin kuin kulloinkin jaksat. Sopivina paloina, vähän kerrallaan. Jos mietit näitä asioita vain yksin, siinä käy helposti niin että tuomitset itseäsi liian armottomasti ja juuri sitä sinä et nyt tarvitse vaan uskoa itseesi. Et sinä ole huono vaikka toinen niin sanoo - sinun vaikuttimesi ei varmaankaan ollut vahingoittaa häntä, epäreilua että hän tekee niin sinulle. Kirjoita tänne, jos tuntuu ettet ole valmis muunlaisiin keskusteluihin. Älä jätä tätä kesken vaan pelasta itsesi. Voimia sinulle!
Hei,
Pelasta itsesi vielä, kun ehdit!!!! Yritä tiristää itsestäsi vielä voimaa ja jätä painajainen taaksesi. Olet arvokas ja ehyt nainen - et tarvitse keskenkasvuista narsistia elämääsi. Raha on kuitenkin vain rahaa - sen takia älä jää henkisesti kidutettavaksi.🙂🌻
Hei,
Halusin vain nopeasti kiittää teitä. Te annoitte mulle voimia ja uskoa itseeni. Yritän olla vastaamatta ahdistaviin ja painostaviin yhteydenottoihin. Kerään voimia ja ajatuksia; keskityn veljenpoikiin ja muihin tärkeisiin ihmisiin, jotka melkein kadotin - ja työhön, josta saan iloa, vaikka se oliskin - pahus vieköön - jotenkin huonon naisen merkki! Kirjoitan tänne, kun olen vähän virkeämpi, sitten kun jaksan alkaa käsitellä tätä asiaa kunnolla. Sen vaan halusin nyt sanoa, että olette hienoja. Melkein alkoin ikettää, kun luin viestejänne: hyvyyttä on. Kiitos.
Olen vihdoinkin uskaltanut ottaa yhteyttä terapeuttiin: tapaan hänet tällä viikolla. Ehkä hänen tuellaan jaksan. Olen myös ottanut nimettömänä yhteyttä rikosuhripäivystykseen. Ehkä joskus vielä menen sinne. Kun nyt ensin saisin itseni jotenkin kokoon. Koko ajan syytän itseäni kaikesta. Miehen syytkökset kaikuvat korvissani, näen itseni miehen halveksunnan läpi. Samalla ihmettelen, miten voin olla niin tyhä, että uskon kaiken, miten annan itseni niin vietäväksi, miksi en näe enää itseäni sellaisena, joka oikeasti olen.
Hei,
Olet polun alussa - usko siihen, että polku johtaa mutkienkin kautta paikkaan, jossa viihdyt. Elämään, jossa saat olla itsesi ja hyväksyt itsesi. Nyt vain tarvitset siihen polun alkuun taluttajia eli juuri tuota terapeuttia - rohkeasti vain rikosuhripäivystykseenkin.
Vahvista itseäsi pohtimalla tuota elämänpolkuasi eteenpäin - millaisiin paikkoihin ja asioihin haluaisit polkua kävellä, mitä nähdä ja kokea polkusi varrella. Polku vie eteenpäin, ei taaksepäin!🙂🌻
Hienoa, otit askeleen kohti parempaa. 🙂👍🙂👍🙂👍
Armahda itsesi, kaikki me erehdymme - eikä se meitä sen huonommaksi tee. Valoa päiviisi, usko että meitä on monta täällä kannustamassa sinua eteenpäin! Kirjoita taas kun jaksat 🙂
Osaltani on pakko vain kannustaa, niin kuin muutkin tekevät. Tuollaisen sairaan narsistin kanssa pitää vain muistaa, että sinä olet kuitenkin itse ollut aina se aidosti tunteva ja oikein toiminut henkilö. Toivon sinulla vilpittömästi jatkamista ja toivon että pääset eroon riippuvuussuhteesta tuohon sairaaseen ihmiseen. Minä en ole mikään asiantuntija neuvomaan, mutta kun olen samalla lailla ollut tohjona useastikkin parisuhteessa alistettuna, niin tiedän että kun pääset hänestä eroon ja opit ettei sun tarvi olla rakkauden suhteen mitenkään epätoivoinen, niin elämä lähtee nousuun! Sä olet hieno ihminen ja läheisestä välittävä, toisin kuin herra ruotsalainen. Sä ansaitset oikeasti välittävän ihmisen, mutta sen tunnistamiseen voi mennä aikaa. Toivottavasti löydät yhtä aidon vastakappaleen itsellesi!!! Mitä siihen rahaan tulee, niin hyväksikäyttöä ei tarvitse hävetä. Jokainen suoraan kasvanut tajuaa, että juurikin tuon miehen tulisi hävetä tekojaan! Kirjoituksesi oli todella hyvä!
Hei!
Näin kauan meni, että uskalsin tehdä rikosilmoituksen, jonka tein eilen. Ja vasta sen tekemisen jälkeen tulivat kaikki muut muistot mieleen. Myös seksuaalinen yväksikättö. Jo, tiedän, olen aikuinen, osaan sanoa ei. Periaatteesss. Mutta kun tagto on toisen taskussa, ei ihmisellä ole sanaa ei. En tiedä, osasinkp sanoa kaiken poliisille. Kune ei toinen periaatteessa rikkonut lakia, vaikka teki kaiken, minkä tahtoi ja mitä minä en tahtonut. Koska en enä uskaltanut sanoa ei. Nyt vaan itkettää. Koko ajan. Arvaamattomissa paikoissa ja tilanteissa. Ja tunnen suurta vihaa itseäni kohtaan. Miten vi päästä sen yli, että on atasnut toisen ottaa oman ruumiinsa eikä siitä voi edes syyttä, kun ei ole voinut sanoa ei, jottei toinen raivostusi ja on pelännyt niin paljon toisen raivoa. On ihan kamala olo.
Sen yli pääsee, jos ei muuten niin sinnillä!
Ajatteleppa näin, jos olisit sanonut sen kovan ein, niin olisi voinut kuulua kirkonkellojen kumina, nyt olet hengissä. Se on niin pienestä kiinni, ettei sitä kokematon voi uskoa, mutta kun sen tietää, niin jo itsesuojeluvaisto pelaa.
Jos tässä maailmassa jokainen alkaisi häpeämään, toisen meille tekemää pahaa, niin paljon meitä olisikin.
Liian pitkä aika meni, mutta erehdykset on pantava kokemuksen piikkiin ja luvattava itselleen, ettei koskaan enää.
Anna itsellesi aikaa toipua, rauhaa ajatella ja eheytyä uuteen huomiseen, äläkä anna menneisyyden olla porttina tulevaisuudelle.
Just, kun luulin, että asiat alkaa selvitä.
Tätä en ole vielä kertonut. Menin painostuksen alla naimisiin miehen sukulaisen kanssa. Nyt hän ei auta minua saamaan papereita eroa varten. Eikä mulla ole rahaa matkustaa Montenewgroon itse hoitamaan asiaa. Enkä osaa serbokroaattia riittävän hyvin pärjätäkseni siellä, pikkukylässä, selvittääkseni asian. Luulin, että asia on hoidettu siellä päässä. Tänään kuulin toisin. Mies kieltäytyy auttamasta. Oon niin väsynyt. Tähänkö jäin, naimisiin itselleni tuntemattoman tyypin kanssa. Kun en jaksa enää selvittää asiaa. Enkä pysty, mulla ei oo nyt mahdollisuuksia lähtee Montenegroon, etenkin kun mies vei kaikki rahat. Kukaan ei vastaa mulle, ei entinen miesystäväni (joka sanoi, ettei haluu, et häiritsen häntä enää, kun kerran lopetin suhteen) eikä se, jpnka kanssa mut painostettiin avioon eli paperilla aviomieheni.
Älkää kysykö, miten jouduin tähän. En ymmärrä itsekään. Olin nukke, objekti, jota voi käyttää, runnoa ja satuttaa. Sielun, tahdon ja ruumiin vieminen oli riittävän kamalaa, just kun luulin selviäväni, tuli tää. Väsyttää. Kamalasti.
Nyt yritän ottaa elämän haltuuni. Mut miten? Luoja, paperilla naimisissa. Inhottaa. Väsyttää.
Mitä mä nyt teen?
Kokeileppa oikeusaputoimistoa ja poliisia. Ainakin eron saat, kun olet todistettavasti asunut "aviomiehestäsi" kaksi vuotta erillään. Nuo on vaikeita asioita, sillä nythän sinun "aviomiehelläsi" on myös, kuolemantapauksen sattuessa avio-oikeus sinun omaisuuteesi ja tiedä mihin kaikkeen nimeäsi hyväksikäytetään.
Ero ehkä järjestyy, nyt näyttää siltä. Nyt on ongelmana, et en oikeen enää jaksa. Mulla ei enää ole uskoa eikä toivoa mihinkään. Mun parhaat vuodet meni. Elämä on ohi, siltä tuntuu. Se ei ollut mua varten. On pelottavaa, kun tuntuu, et ei ole syytä elää, ei tahtoa elää, ei toivoa, ei uskoa. Ainoastaan on kysymys, miks ihmeessä mä synnyin. On niin epämuodostunut olo. Ja epämuodostumat pitäs leikata pois, hävittää, unohtaa. Ei usta ollut kellekään iloa, eikä ilo ollut mulle tehty eikä mua varten. Miks pitää syntyy tänne tällasia, joita varten elämä ei ole.