Tuntuu, että elän taas päiviä jolloin kaikki kaatuu niskaan. Elämme suurperheen arkea ja itselleni fyysinen läheisyys ja kommunikointi parisuhteessa ovat kulmakiviä mutta tunnen että koko suhteemme ajan jään näistä osin vaille. Koen erilaisia negatiivisia tunteita joiden myötä menetän yöunet, toimintakykyä ja ruokahalun. 
Olen ollut aina hyvin seksuaalinen ihminen ja joutunut nyt tässä asiassa joustamaan kumppanin kanssa koska mies sanoo että on väsynyt, tai huomenna sitten, pää on kipeä, ei nyt voi kun… Pahimpana eilen kun yritin tehdä aloitetta mies luki puhelimesta uutisia eikä laittanut puhelinta pois, vaikka oli saanut omaa aikaa koko illan kun olin lasten kanssa. Tämä teki todella suuren kolauksen itsetunnolleni emmekä saa keskusteltua auki tilannetta koska riitojen tullessa mies alkaa kaivamaan aina minusta virheitä ja tilanne kääntyy päälaelleen ja minun pitäisi pyytää anteeksi häneltä… Ja tuntuukin että ainoa tapa hänen kanssaan noissa tilanteissa on yrittää vain puolustaa itseään tai vajota samalle tasolle niin että räjähtää jolloin riita loppuu nopeammin. Tai viimeinen vaihtoehto pyytää häneltä anteeksi omaa käytöstäni. Toisinaan tuntuu, että olen tulossa hulluksi. Miksi toinen ei voi antaa periksi? Nyt riita on jatkunut 3 päivää ja emme enää puhu. Pahimmalta tuntuu se että olen raskaana enkä koe olevani kovin vahva oman mieleni kanssa.

Olen erittäin avoimesti parisuhteen alusta asti kertonut minun heikoista puolistani ja puolista joita häpeän ja näiden tilanteiden tullessa hän nostaa niitä esiin sekä arvostelee vanhemmuuttaani ym.

Tiedän että jos olisin lapseton ja ei olisi koko tätä kuviota eläisin mielummin yksin kuin antaisin jonkun tuhota minua tällä tavalla. Varmaan monella olisi antaa neuvo puhua avoimesti asioista ja tunteistaan vaikeassa tilanteessa tai mennä pariterapiaan, toinen ei niihin kykene eikä halua joten olen aika umpikujassa. Löytyyköhän tästä maailmasta kohtalotovereita? Ja jos on löytynyt tapa selvitä tai harjoitteita itsetunnon uudelleenrakentamiseen olisin kovin kiitollinen.

Haluisin olla edes vähän ehjä ja iloinen taas, lasteni vuoksi. Enkä vain kuori tai sylkykuppi. Kannan muutenkin suurimmaksi osaksi vastuun kaikista lapsista, toinen auttaa kotitöissä.