jaa,a mistähän aloittaisin…
noh, olemme olleet avomiehenkanssa yhdessä viitisen vuotta, meillä on pieni lapsi.
meillä riitaa on aiheuttanut minun typerä mustasukkaisuus, johon ei ole ollut aihetta ollenkaan kun nyt asiaa ajattelee.
mies on rauhallinen, minä hermostun helposti.
vedän aina kaiken itseeni ja saan ihme kohtauksia pienistä riidoista.
en kestä itseäni😠
ei meillä ainaista riitelyä ole ollut, toki onnellisiakin aikoja, sitähän suhde on, hyviä ja huonoja hetkiä.
sitten vaan en enää jaksanut, pakkasin kamat ja lähdin erään riidan päätteksi.
viikko sitten.
sitä ei voinut edes uskoa todeksi.
ehdin vuokrata asunnonkin☹️
noh, nyt olemme puhuneet asioista ja haluamme vielä yrittää.
olen katsonut itseäni todellakin peiliin, toki riitaan tarvitaan aina kaksi.
mutta luulen että minä tässä tarvitsen jotain apua, kenties kylläkin me molemmat.
en todellakaan halua rikkoa perhettämme, eikä mieskään.
olen itkenyt viimeiset kolme iltaa että haluan takaisin kotiin.
ja sinne menenkin.
mutta kuinka typerä olen ollutkaan🙄
hävettää kaikki viralliset asiat hoitaa mutta itsehän ne sotkin.
minä kuvittelin että lähtöni, ero, ratkaisi kaiken.
että olisin onnellinen muualla, mutta ei 😭
minusta ei ole siihen. Mutta pitikö minun mennä näin pitkälle että tajusin mitä menetän?
tosi noloa…