Halusin itse erota, mutta nyt kaipaan häntä suuresti.
Noin puoli vuotta sitten olin tehnyt pidemmän aikaa pitkää työpäivää ja oli paljon taloudellisia ongelmia ihan yksityis elämässä ja yritys kuvioissakin.
En todella tiedä mikä minuun meni mutta paukkasin eräänä sunnuntaina hänelle ihan yllättäen (itsenikin yllättäen!) että meidän täytyy erota. Hän halusi jatkaa yhdessä, mutta minä en antanut periksi vaan pidin pääni! 😭 Nyt hän on muuttanut pois yhteisestä kodistamme lasten kanssa ja minä olen hänelle yrittänyt tuoda julki, että kaipaan ja rakastan häntä ja haluan hänet takaisin. Minulla on lääkäri todennut olleen lievä laatuinen burn out ja tein epätoivoisen teon jolla LUULIN parantavani jotakin vaikka perisuhde olisi ollut juuri se viimeinen mistä olisin oikeasti halunnut luopua, en vain löytänyt ulospääsyä vaikeasta tilanteesta. Vikaa ei ollut hänessä vaikka riitelimmekin toisinaan ei riitamme olleet mitään vakavia vaan enemmänkin suunsoittoa ja turhautumista siihen että esim raha ei tuntunut riittävän millään vaikka kuinka yritti. Vika oli suhteemme ulkopuolisissa asioissa ja ympäristön paineissa.
Nyt hän ei halua siis palata yhteen vaan haluaa olla yksin ja kertoo olevansa onnellinen nyt lasten kanssa. Tämä tilanne repii sydäntäni koska rakastan häntä palavasti edelleen ja toivoisin voivani luoda uutta tulevaisuutta hänen kanssaan. Onnistuuko unelmani koskaan, en tiedä, mutta unelmistani en halua luopua!!!
Mikset kerro näitä asioita joita tänne kirjoitit hänelle?? Itse olen saman virheen tehnyt...rakastin ja päästin hänet vain menemään..meni puoli vuotta tajuta kuinka hirveästi häntä rakastan, mutta juuri kun olin tajunnut tunteeni, hän luovutti. Hän rakastui toiseen naiseen ja sanoo olevansa onnellisempi kuin ikinä. Minun mokani jota kadun luultavasti vielä pitkän pitkän aikaa =(
Mulla oli kai sama tilanne. Työskentelin ulkomailla puoli vuotta ja Suomessakin olin töissä ollut vuoden sellaisessa tilanteessa ettei suhteelle oikein ollut aikaa =( Sitten jostain kumman syystä halusin ottaa etäisyyttä ja mietintäaikaa..
Lopputulos: vuoden kestänyt masennus.
Joten PUHU nyt kun sinulla on vielä mahdollisuus! 🙂👍
Joten PUHU nyt kun sinulla on vielä mahdollisuus! 🙂👍
Arvaa vain kuinka paljon olen yrittänyt puhua, mutta minä en taida enää kelvata hänelle. Olen tunnustanut virheeni "tuhannesti", pyytänyt anteeksi "tuhannesti", kertonut rakastavani vain häntä "tuhannesti" ja kertonut tunteistani "tuhannesti".
Puhuttu siis on vaikka kuinka paljon, mutta kyse taitaa olla ylpeydestä ja loukkauksesta? Yritän kylla varmasti jatkossakin kääntää hänen ajatuksensa, koska pidän suhdettamme sen arvoisena varmasti. En vain tiedä riittääkö se korjaamaan aiheuttamiani haavoja ja haavoitanko häntä vain lisää moisilla puheilla, koska hän sanoo kokevansa tämän nyt loukkaavana??? En ymmärrä kuinka rakkautensa tunnustaminen voi olla loukkaavaa??? 😐
Ainakin olen jokatapauksessa yrittänyt ja jollen saa häntä takaisin niin pakkohan se on lähteä elämään vaan omaa elämää ja toivoa, että maailmalta löytyy uusi perhonen, joka pystyy täyttämään maailmani taas ilolla ja onnella! ☹️
Kuka tahansa kokee loukkauksena, jos ensin ollaan eroa vailla ja sitten muutetaankin mieltä, kuin toisen olisi taivuttava aina, toisen mielen mukaan.
Yksipuolinen eropäätös, ilman selityksiä on loukkaava, ei niinkään tämä nykyinen kuvio.
Selitä, ole rehellinen, miksi sinä halusit erota.