Olen 37-vuotias nainen ja kriisissä oman päätöksenteon vaikeuden kanssa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta. Mieheni on halunnut lasta jo pidemmän aikaa mutta minä en ole osannut tehdä päätöstä asian suhteen että haluanko. Minulla ei ole mitään suurta tarvetta lapsen teolle mutta toisaalta harmittaako jos en koskaan sellaista saa? Minua hirvittää jos myönnynkin tähän lapsen hankkimiseen ja sitten kadunkin päätöstä. Mitä jos se pilaa kehoni ja elämäni? En haluaisi tehdä myöntyvää päätöstä vain sen takia että mieheni sitä haluaa mutta haluaisinko sittenkin itsekin? 

En näe tällä hetkellä muita vaihtoehtoja ko myöntävä vastaus tai sitten kieltävä ja siitä seurauksena ero koska en voisi elää sen jälkeen parisuhteessa missä olisin evännyt mieheltäni lapsen mahdollisuuden. En kuitenkaan haluaisi erotakkaan koska rakastan häntä. Ihan hirveä ahdistus ja stressi aiheesta ollut jo pitkän aikaa ja koko ajan vain pitkitän päätöksen tekoa mikä ei taas ole reilua miestäni kohtaan. Tunnen itseni niin paskaksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. 

Olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa tästä asiasta ja minun peloista ja ahdistuksesta tätä lapsi asiaa kohtaan mutta en ole saanut häneltä oikein mitään vastakaikua. Tarvisin jotain tukea siihen että miten pärjättäisiin lapsen kanssa ja miten selviäisin raskaudesta ja synnytyksestä yms. Niin paljon kysymyksiä ja ahdistuksen aiheita. Tästä olisi niin paljon keskusteltavaa ja kysymyksiä ettei tämä viesti loppuisi koskaan. Mutta onko teillä jotain samankaltaisia kokemuksia ja kuinka niistä selvisitte?