Heipa hei, tulen tänne taas avautumaan kun ahdistaa.

Tuntuu että mikään ei onnistu. Kaikki on aina vaan yhtä sekavaa. Minulla ja miehelläni on reilu vuoden vanha lapsi. Olemme opiskelija ja työharjoittelija -pariskunta. Rahan kanssa on ollut aina tiukkaa, ja nyt kun ruuan hinta nousee kohisten, tuntuu ettei mikään enää riitä mihinkään.

Kotityöt ovat lähes tai täysin minun vastuullani, tai ainakin vastaan siitä, että ne tehdään. Tajusin juuri äskettäin, että olen joutunut hoitamaan lapsen päivähoitoasiat täysin yksin, samoin kaikki uudistuvat Kelan tuet, koska palaan opiskelemaan nyt lapsen takia pitämäni välivuoden jälkeen. Stressi on hirveä. Vastaan kaikesta, tai siltä ainakin tuntuu: kodin asioista, lapsen asioista ja rästissä olevista koulutöistä. En muista enää mitään, päässä vaan pyörii, ahdistaa, en saa nukuttua kunnolla, saan hirveitä raivonpuuskia ja sanon miehelle pahasti (en kuitenkaan niin pahasti kuin tahtoisin).

Haluaisin vain lähteä pois. Rumasti sanottu, mutta tällä hetkellä olen niin väsynyt, etten todellakaan jaksa välittää miehestäni, saati sitten lapsestani. Haluan vain pois, haluan muuttaa pois täältä enkä enää ikinä halua nähdä kumpaakaan, en miestä enkä lasta. Haluan taas asua yksikseni ja vastata vain itsestäni. Minun on pakko saada hengähdystaukoa ja kotiin toinen AIKUINEN ennen kuin romahdan totaalisesti. Kärsin puoli vuotta sitten synnytysmasennuksesta, ja jos se uusiutuu, saatan tehdä jotain kamalaa.

Mitä jos sitä vaan lähtisi? Jättäväthän miehetkin perheitään tuon tuostakin. 😞