Olen kahden pienen lapsen äiti ja avioliitossa. Mieheni jäi kiinni pettämisestä. Mieheni kertoi, ettei hänelle tullut pettämisestä morkkista, mutta sen sijaan havahtui tilanteessa, että suhteellemme tulee tehdä jotain (ehdotti minulle esimerkiksi kiireellistä pariterapiaa). Hänellä ei ollut siis aikomusta kertoa pettämisestä, olisi työntänyt sen vain taka-alalle, mutta jäi kiinni minulle tästä. Kun hän jäi kiinni pettämisestä, mieheni kertoi minulle, ettei tiedä haluaako jatkaa suhteessamme, koska mm ei tiedä rakastaako enää minua. Tämä tuli täytenä shokkina minulle. Elämämme elämää kahden todella pienen lapsen kanssa eli arki on aika hektistä, eivätkä esim kommunikointitaidot tai toisen monipuolinen huomioiminen (esim läheisyys) ole mitä parhaimmassa tilassa, joka voi varmaan olla aika yleistä tässä elämäntilanteessa. Mitään todella suuria ongelmia meillä ei kuitenkaan ole, joten tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Itse rakastan miestäni ja en olisi koskaan uskonut hänen kykenevän pettämään minua. Tällä hetkellä olemme yhteisymmärryksessä, että etenemme asian kanssa hitaasti ja harkiten. Aiomme mennä niin yksilö- kuin pariterapiaan ja työstää ongelmiamme. Olemme myös pystyneet keskustelemaan erilaisista ongelmistamme rakentavasti.
Mieheni ei ole ollut vielä halukas kertomaan pettämisestä tarkemmin, joten elän pimenossa. Pettämisestä on siis vasta lyhyt aika eli kyseessä on tuore asia. Mieheni ei halua kertoa asiasta minulle, koska ei tiedä itse mitä haluaa elämältään. Ymmärtää kuitenkin, että minun tulee saada tietää pettämisestä, koska haluan.
Haluaisin kuulla onko muita samanlaisessa tilanteessa olleita petetyn tai pettäjän osuudessa olleita ja kokemuksia tähän liittyen tai yleisesti vertaistukea.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 6 päivää, 15 tuntia sitten. Syy: Muutoksia kertomukseen