halu miellyttää ihmisiä

halu miellyttää ihmisiä

Käyttäjä kun mikään ei riitä aloittanut aikaan 08.03.2007 klo 10:17 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kun mikään ei riitä kirjoittanut 08.03.2007 klo 10:17

hei kaikille.
tuossa otsikossahan tuo suurin ongelmani onkin,ikinä en olisi uskonut että tuommosesta asiasta voi tulla suurikin ongelma joka tuntuu pilaavan koko elämän.
eli minä olen herkkä ihminen,minä olen hyvä ihminen.haluan auttaa muita ja en kestä yhtään negatiivistä arvostelua.ongelmanahan on se että olen liikaa,yritän liikaa. teen kaikkeni että miehelläni,lapsillani,anopillani,ystävilläni ja tutuillani on hyvä olla,teen kaikkeni että minusta tykätään.mutta sekään ei riitä.teen aivan kaikkeni,silti jokainen arvostelee ja kokoajan kertoo kuinka huono olen.tunnen joka päivä rakkaiden ihmisten seurassa olevani aina se alempi arvoisempi.en osaa hoitaa lapsiani,en kotiani,en eläimiäni,en mitään..muiden mielestä. itseni mielestäni hoidan asiat ihan hyvin,tietenkin puutteita on mutta kuitenkin hoidan.miksi mikään ei riitä kenellekkään? olen kurkkuani myöten arvostelua,jos joku ohjaa tekemään asian toisin kun itse teen ja teen toisin niin sekään ei ole oikein eikä hyvin. yritän kokoajan olla välittämättä siitä mitä muut sanoo mutta se ei näytä onnistuvan,päässäni pyörii ihmisten kommentit ja tunnen olevani erittäin epäonnistunut ihmisenä. tunnen todellakin että minulta odotetaan liikaa. minä teen kaikkeni,minä yritän parhaani.mitä ihmettä minun pitää tehdä että jollakin etes olisi hyvä mieli. minusta kohta tuntuu että en kestä enää ihmisiä vaan muutan yksin erakkona jonnekkin metsänkeskelle.
mä en oikeasti kestä tätä,mä en tiedä mikä mulla on. minne on hävinnyt kaikki ilo elämästä?minne on hävinnyt kyky rakastaa ja välittää itsestään ja muista? minne on hävinnyt kaikki,kaikki minusta?
ihan oikeasti.mä en enää jaksa.
kiitos kun sain kirjoittaa etes tänne, ette te tietenkään voi auttaa ja ette ehkä ymmärräkkään mutta pääasia on nyt se että kirjoitin.☹️

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 08.03.2007 klo 18:30

Hei,

Kuinka tutulta tuo kuulostaakaan! Älä ihmeessä kuvittele olevasi ainoa. Olen polttanut itseni piippuun, ja vuosikausia ratkoin työpaikalla TOISTEN ongelmia, olin sellainen toimiston ongelmanratkaisuautomaatti. Tiedän, ettei se ole pääsyy väsymiseeni, itse asiassa nautin usein heidän ongelmiensa ratkomisesta. Kotona sama juttu, minun pitäisi aina löytää ratkaisu kaikkeen. Koin kuitenkin vuosia eläväni kaikin puolin toisten ehdoilla, koska aina välitin siitä kuinka MUILLA menee ja laiminlöin itseni ja parisuhteeni. Mutta sitten tulikin syksyllä stoppi, kun en löytänytkään enää ratkaisuja omiin ongelmiini... joten yks kaks en jaksanutkaan välittää kuin itsestäni. Siinä onkin ollut sopeutumista niin miehelläni kuin lapsuudenperheelläni kuin työkavereilla. Itse asiassa työkaverit jäivät taakse kun jäin sairaslomalle, mutta ironisesti jotkut läheisenikin kääntyivät minua vastaan, kun olinkin se tarvitseva osapuoli. Yksi valitti, että ajan hänet ennen aikaiseen hautaan päätöksineni... toinen valitti, että en ole häntä edes kiittänyt hänen palveluksistaan... yksi syytti minua tenttinsä huonoista tuloksista... siis olin yhtäkkiä syyllinen kaikkien pahaanoloon eikä kukaan voinut katsoa läpi sormien mitään tekemisiäni huomioiden vakavan elämäntilanteeni. Eli minun olisikin pitänyt huolehtia edelleenkin HEIDÄN hyvinvoinnistaan, vaikka olin itse täysin loppu. En kerrankaan elämässäni jaksanut välittää kenestäkään muusta, yritin vain selviytyä päivästä toiseen itseni kanssa ja jouduin sulkemaan monia ihmisiä elämästäni saadakseni mahdollisuuden edes hengittää. Sehän olikin vallan kauheaa ja käsittämätöntä. Onneksi kuitenkin löytyi sitten niitäkin, jotka todella osasivat tukea. Niitä jotka eivät olleet vain arvostelemassa kun tietävät ja osaavat kaiken paremmin... vaan jotka todella antoivat neuvoja kuinka päästä suosta ylös ja kuuntelivat.

Kyllä, meitä löytyy, jotka ajattelemme liiaksi muita ja liian vähän itseämme. Hyvä että olet siihen havahtunut, yritä tehdä asialle jotain ennen kuin tilanteesi tästä pahenee. Uskon, että meille liian kilteille yksi syy on se, ettemme itse olet sinut itsemme kanssa. Emme ole opetelleet antamaan itsellemme arvoa, sanomaan ei, säästämään itseämme. Olemme omien odotustemme vanki. Meidän pitäisi olla armollisempia itseämme kohtaan, kaiken ei tarvitse ole täydellistä, eihän kukaan muukaan ole täydellinen. Meidän pitäisi pystyä arvottamaan itse itsemme, jolloin toisten mutinat eivät kolhisi niin kovin. Isoäitini lempilausahduksiin kuulemma kuului "maailman suuta ei voi tukkia" ja hän taisi olla oikeassa. Opetellaan pikku hiljaa, että me olemmekin maailman napa. Me teemmekin sitä mikä meitä miellyttää. Ja lopulta, jos olemme itse elämäämme tyytyväisiä, kuka voisi silloin sanoa, että teemme jotain väärin 😉?

Käyttäjä Stop kirjoittanut 08.03.2007 klo 19:40

Moi!
Kaikki on kunnossa, minullakin on samaa ongelmaa. Psykologiassa sen nimi on perfektionismi. Ehkä meidän kasvatuksessa oli joku vika. Ollaan älykkäitä ja kärsivällisiä, muistellaan että elämä on vaan oleminen hetkessä. Myöhemmin (eläkeellä) tulee paljon hyviä muistoja. Jos hyviä asioita tulee sydämestä tunnet varmasti hyvin eikä mitä väliä mitä muita tuumavat sinusta. Ainakin minä yritän elää omalla ehdolla. Keep smiling!

Käyttäjä surusuun suudelma kirjoittanut 09.03.2007 klo 09:25

Miksi sanot niin,että kukaan ei voisi auttaa....toisaalta ymmärrän.Olen samassa tilanteessa, tuntuu että kukaan ei voi auttaa,mutta tänne kirjoittaminen auttaa enemmän kuin äkkiseltään uskoisi, usko vaan.Aina on joku joka kokee samaa kuin sinä, et ole yksin.

Miksi haluat miellyttää muita, oletko koskaan pysähtynyt miettimään sitä? Mitä enemmän yrität miellyttää kaikkia, sitä enemmän tuntuu että sinua arvostellaan.se on se oravanpyörä joka pyörittää aina vain hurjemmin.Ymmärrätkö mitä ajan takaa. Yrität parhaasi, eikö? Ja mietit miksi ihmiset eivät ymmärrä sitä, eikö? Mutta juttu piilee siinä, että sinun ymmärtämä paras ei ole välttämättä toisen paras.Ja jotkut eivät vain tyydy mihinkään ja kun näkevät sinun miellyttämistarpeesi, käyttävät sumeilematta sinua hyväkseen.

Ymmärrän sinua ja tarkoituksesi on hyvä,mutta poltat itsesi loppuun jos et pian lopeta.ei sun elämä saa olla riippuvainen muiden sanoista ja teoista, eikö?Pää pystyyn ja ala elää omaa elämääsi, miellyttää se sitten muita tai ei.

en ole paras neuvomaan ketään, enkä neuvokaan. Nää oli mun ajatukisa jotka pomppas päästä pihalle.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jatka tänne kirjoittamista.tää on hyvä juttu!🙂👍