Viime vuonna käynnistyneen oikeudenkäyntiprosessin mukana on tullut paljon kaikenlaista ikävää niskaan. Miten oikeus sallii Suomessa sen, että julkisilla paikoilla puhutaan valheita ja huudellaan sukulaisille? Tuomari ei puuttunut siihen mitenkään! Minä olen yrittänyt selvittää asioita viranomaisten kanssa, mutta kun vastapuoli on kova valehtelemaan, niin lasten asiat menevät vain pahemmin solmuun! Nyt kun minut on leimattu itsekeskeiseksi, niin viranomaisten korvat ovat menneet kiinni.
Prosessin myötä exä on ryhtynyt erittäin epäasialliseksi. Hän on täysin unohtanut, että joutuu olemaan yhteishuoltaja myös tämän prosessin jälkeen kanssani. Toiveissani tosin siintää yksinhuoltajuus, mutta siihen on varmasti vuosien tie.
Niin pitkään kun myötäilin exää ja yritin pitää hänet tyytyväisenä, tämä lapsenomainen ihminen ei kettuillut julkisesti. Hän syytää lasten korviinkin asioita, jotka heille eivät kuulu.
Valitettavasti kuvio on yleensä toisinpäin – äiti manipuloi ja puhuu inhottavia lapsille, joten viranomaiset eivät osaa ottaa huomioon tilannetta, joka on päinvastoin!
Apua ei Suomessa saa mistään – moitteita ja syytöksiä kyllä siitäkin edestä!
Hei!
Minä niin tiedän mistä sinä puhut..
Meillä tilanne se että minun terveyteni ei enempää kestänyt ja muutin vuosi sitten pois yhteisestä talostamme... kodistamme...
Minut heitettiin neljästi pihalle kännissä, uhattiin tappaa ja tavarat polttaa... Terveys meni enkä enää koskaan saa sitä takaisin... Jos olisin ottanut lapset, hän olisi tappanut itsensä, minun syytä olisi sitten ollut ettei lapsilla ole isää.. Minä hölmö uskoin... Ja nyt olen ongelmissa...
Narsistiksi voisin väittää...
Ensi kuussa on käräjäoikeuden sovittelu lasten asioihin, vaikka mitä sovittaisi, mies muuttaa viikonlopun aikataulua ja lasten palautuspäivää... Välillä jos yritän laittaa vastaan, uhkaa etten saa lapsia ollenkaan... En tiedä enää taistella vai luovuttaa...
Pankki hiillostaa asuntolainasta, Mies haluaa elatusmaksua vaikka asuvat minun puoliksi omistamassani talossa käytännössä ilmaisiksi... Lastenvalvoja perää osuuttani elatukseen koska minulla on omaisuutta!! No kyllä, se talo jossa lapseni asuvat... Muttei enempää tuloja että pystyisin maksamaan... Olen todella ahdistunut aiheesta...
Mies ei tietenkään halua maksaa talosta, ottaisi sen pelkästään ilmaisiksi itselleen 9v avioliiton jälkeen, uhkailee pesänjakajalla osituksessa koska hän on saamapuolella ja minun pitäisi tyytyä täyteen nollaan, hänen kuitatessa säästöt, on luvannut ajaa minut taloudelliseen helvettiin ja sekin alkaa olla aika lähellä onnistua jo... Lakimies hänellä ihan yhtä paha kuin äijä itsekkin...
Välillä, vaikka on sovittu, ei lähivanhempi olekkaan ottamassa lapsia vastaan... Sotkee minun sukulaiseni ja vanhempani asioihin jossen jousta.. Isä soittaa hoidot jostain ja sitten sovin heidän kanssaan, kuka vie lapset ja monelta ja minne... Ilmoittaa viikkoa ennen ettei otakkaan lapsia sunnuntaina vaihtopäivänä vastaan.. Tai kun vien lapsia, ei ole ketään kotona.. Isä halunnut olla kauemmin uuden akan luona... Minä ja lapset sitten odoteltaisiin hänen mielestä kaksikin tuntia talolla häntä odottamassa... Nyt hauskimpana, ilmoitti että minun pitää ottaa lapset jo perjantaina ennen joulua vaikka lauantai on koulupäivä, joulujuhlaa yms... Hän on sentään lähivanhempi, kiristämällä ja uhkailemalla sen itselleen sai eikä enää lapset kiinnostakkaan... Kesällä vinkui ja itki lastenvalvojalla että hän haluaa enemmän viikonloppuja lasten kanssa kun äiti vie kaiken.. NO, minä taas joustin ja olen vähentänyt omia viikonloppujani lasten kanssa.. Mitä tekee lähi isä? Isä onkin ne lapsi viikonloput töissä, työntää lapset koko viikonlopuksi jonnekkin.. Paikalla ei ole hänelle väliä.. Silloin kun lapset minulla, hänellä vapaa ja akan kanssa taas vietetään viikonloppua.... Lapset kärsivät... Minä en alle viikon varoitusajalla pysty järjestämään itseäni hätiin lapsille kun näin käy... On isä toki puolen vuoden sisään viettänyt lasten kanssa kokonaiset kolme viikonloppua... Yksi kokonainen reissussa kaverillaan, yksi jossa lapset olivat puolet hoidossa vanhemmillani ja yksi jolloin lapset istuivat sunnuntain aamusta iltaan eksän uuden akan koirakisoissa autossa keskellä metsää...
Niin ja kaiken huippu... Eksä valehtelee virastoissa ja sukulaisilleni hyvin sujuvasti... Se se mielenkiintoista on kun sosiaalitädeille oíon valheita lähivanhemman suunnasta joka kuukausi, voin sanoa että osa näistä tädeistä ei edes usko minua enää, niin hullua tämä jo on..... Minä olen keskellä noitavainoa... Ystävät hän "vei" myös tarinoillaan ja kyyneleillään, muttei ne oikeita olleet koska näin kävi...
Onko ketään kuka osaisi sanoa kauan pitää vielä taistella... Mihin se taistelu johtaa?
Ketään jolla olisi yhtä vaikeaa lasten etävanhempana...?