Hei! Ensimmäinen viestini tänne ikinä. Kaipaan näkemyksiä, kokemuksia, mielipiteitä.

Olen 40+ vuotias nainen. Nykyisessä suhteessa olen ollut 7 vuotta muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, minulla on aikaisemmasta liitosta lapsia, joista nuorin on 13 v. Olemme parisuhteessa käyneet läpi vakavan sairauden, on ollut myös todella hienoja hetkiä. Nyt vaan huomaan että suhde on väljähtänyt. Yhteys on kadonnut. Näin on ollut jo melko pitkään. Iltaisin olemme samalla sohvalla eri päissä, mies syventyneenä puhelimeensa. Seksiä on, mutta aina vaan aamuisin. Mies ei muuten halua eikä ehkä kykenekkään. Olen puhunut kaipuustani läheisyyteen ja intohimoon. Mies kuuntelee, hetken yrittää ja taas palataan vanhaan. Jos menen itse lähelle, ottaa syliin, mutta tuntuu haljulta kun ”lähentely” on yksipuoleista.

Asiaa ei paranna se, että minulla oli lyhyt, mutta todella intohimoinen suhde toisen miehen kanssa. Hän teki aloitteen. Laitoin suhteelle pisteen kun huomasin kehittäväni tunteita tätä miestä kohtaan, joka ei todellakaan ole parisuhdemateriaalia. En ole ylpeä itsestäni, mutta en myöskään kadu suhdetta. Se vaan vielä entuudestaan alleviivasi sitä mikä omasta suhteesta puuttuu.

Mielessä risteilee ensinnäkin ikävä tätä salamiestä kohtaan (lopetin suhteen muutama päivä sitten), vaikka tiedän etten ikinä voisi saada suhdetta häneen toimimaan. Toisekseen puntaroin erittäin vakavasti eroamista nykyisestä sinällään ihan ok suhteesta. Asiaa hankaloittaa se, että harrastusten yms. vuoksi joutuisimme edelleen olemaan tiiviisti tekemisissä ja tietysti myös lapseni ovat tähän mieheen kiintyneet. Eropohdintoja ja keskustelua asiasta on ollut jo pitkään, varmaan parin vuoden ajan. Mies ei halua luovuttaa, itse en ole enää varma onko tällä suhteella edellytyksiä muuttua sellaiseksi mitä minä kaipaisin. Ehkä olisi parempi olla yksin.